Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus on sekava vyyhti, sillä palveluihin tulee rahaa monesta kanavasta. Maksajia ovat muun muassa valtio, kunnat, Kela, työnantajat, vakuutusyhtiöt sekä tietysti kansalaiset itse. Rahoituksen uudistamiseksi on nyt mietitty erilaisia vaihtoehtoja.
Monikanavaisuus johtaa helposti osaoptimointiin, jossa yksi rahoittaja voi siirtää kustannusvastuuta toiselle toimijalle ja säästää siten omissa menoissaan. Usein seurauksena on kuitenkin kokonaiskustannusten kasvu.
Rahoituksen uudistaminen on tärkeä osa sote-uudistusta, joka tänä keväänä karahti kiville. Soten hierontaa jatkettaneen uusin voimin heti eduskuntavaalien jälkeen.
Sosiaali- ja terveysministeriön parlamentaarinen työryhmä on selvittänyt erilaisia vaihtoehtoja, joilla voitaisiin yksinkertaistaa sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta. Työryhmän raportti julkistettiin torstaina.
Raportissa kuvataan viisi erilaista mallia rahoituksen järjestämiseksi:
1. Alueellinen palveluiden järjestäjä-rahoittaja, jolla on verotusoikeus ja vaaleilla valittu valtuusto.
2. Alueellisesti yhdistetty rahoitus, jossa kunnat ja valtio keräävät rahoituksen verotuloina ja jakavat rahat palveluiden järjestämisestä vastaaville kuntayhtymille.
3. Malli, jossa kuntien ja valtion verotuloina keräämä rahoitus ja sairaanhoitovakuutuksen tulot kansallisesti yhdistetään. Valtion ohjaus vahvistuu.
4. Valtion keräämä, kansallisesti yhdenmukainen sote-maksu, jonka tuoton valtio kohdentaa palvelut järjestäville kuntayhtymille.
5. Vakuutusrahastopohjainen malli, jossa rahasto voisi olla joko kansallinen tai yksityisissä vakuutusyhtiöissä toimiva. Molemmissa tapauksissa rahat kerättäisiin rahastoon pakollisella vakuutuksella.
Mallit ovat hyvin yleisluontoisia. Niitä voidaan myös yhdistellä. Tässä vaiheessa mahdotonta sanoa, mikä tai mitkä niistä voisivat olla tulevan sote-järjestelmämme rahoituksen pohja.
Raportin julkistamistilaisuudessa ministerit Laura Räty (kok.) ja Susanna Huovinen (sd.) sanoivat, että selvitystyö oli tärkeää tehdä, mutta pidemmälle ei päästä ennen kuin edes jonkinlaisia poliittisia linjauksia sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteesta saadaan aikaiseksi.
Ulla Simola
