veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

RAHAT

Kim "Leijonan luola" Väisäsen kuusi vinkkiä start up -sijoittajalle

Kim "Leijonan luola" Väisäsen kuusi vinkkiä start up -sijoittajalle
9.5.2018

Karo Hämäläinen

KARON PÖRSSI ”Start up -sijoittaminen on varmin tapa hävitä rahansa, mikäli ei noudata muutamaa perussääntöä”, sanoo Kim Väisänen.

Tiedonhävitysyhtiö Blanccon perustaja ja yhtiön myytyään pääomasijoittajaksi ryhtynyt Väisänen on tullut tunnetuksi suorasukaisena vallitsevien totuuksien kyseenalaistajana. Hän ei peittele mielipiteitään, mikä on käynyt selväksi myös koko televisiota katsovalle Suomelle Väisänen toimiessa Leijonan luola -ohjelman leijonana.

Pyysin Väisästä kertomaan, mitä seikkoja start upiin sijoittamista harkitsevan on syytä katsoa, ja tarinaahan alkoi tulla. Väisäsen omakohtaisesti hankitut opit tiivistyvät kuuteen sääntöön.

1. Start upeihin ei kannata laittaa yli 20 prosenttia sijoitusvarallisuudestaan.

”Ei vaikka miten olisi hyviä kohteita tarjolla.”

2. Hajautus on perusedellytys.

”Hajautus pätee kaikkeen sijoittamiseen mutta erityisen tärkeä se on vasta toimintaansa aloitteleviin yritysiin sijoittamisessa. Sijoituksen koot, tiketit, kannattaa pitää ainakin ensimmäisellä yrityksen rahoituskierroksella maltillisena. On järkevämpää tehdä jatkosijoitus yritykseen korkeammalla yrityksen arvolla, kun start up on osoittanut aitoa onnistumista liiketoiminnassaan. Tikettikokoa on helpompi nostaa yrityksen menestyksen myötä.” 

3. Yksi sijoituskierros ei yleensä riitä.

”Kun olet sijoittamassa, varmista, että kyseisen kierroksen rahoitus riittää vähintään 12 kuukauden toimintaan. Se takaa, että yritys keskittyy aidosti asiakkaisiin, ei sijoittajiin, seuraavan vuoden.”

4. Älä sijoita yksin.

”Jos olet aloittelevan yrityksen ainoa sijoittaja, on varmaa, että päädyt rahojesi lisäksi haaskaamaan aikaasi, kun start up ei lähde lentoon odotetusti. Keneltä muulta kokemattomat yrittäjät odottavat apua ja olkapäätä kuin siltä ainoalta sijoittajalta?”

5. Älä sijoita mihinkään mitä et ymmärrä.

”Jos yrityksen liiketoiminta ei aukene sinulle pienellä syventymisellä ja opiskelulla, ei se varmasti aukene myöskään valtaosalle mahdollisista asiakkaista.”

6. Unohda kaveri-, toveri-, ystävä- ja sukulaissijoitukset.

”Rahan lisäksi on helppo menettää pitkäaikaiset ystävyyssuhteet, kun Pohjois-Euroopan lupaavin kasvuyritys tekeekin komeat kupit. Kolmen F:n sääntöä (Family, Friends, Fools) alkavan yrityksen rahoituslähteenä kannattaa tulkita siten, että niistä kannattaa olla sijoittajana korkeintaan viimeinen F, Fool.

”Joukkorahoitus kannattaa – järjestäjälle”

Useimmille piensijoittajille start up -sijoittaminen tarkoittaa joukkorahoitusanteihin osallistumista. Joukkorahoitusta hakevia yhtiöitä on tarjolla useissa palveluissa pilvin pimein, ja niitä on käsitelty tälläkin palstalla. Itse en ole löytänyt joukosta vielä yhtään kiinnostavaa.

Voiko joukkorahoituskohteiden joukosta juuri koskaan löytyä mitään järkevää, kun yhtiö ensiksi hakee rahoitusta bisnesenkeleiltä tai muilta start up -sijoittajilta ja kansan karttuisa käsi on vasta viimeinen oljenkorsi. Kim Väisänen?

”Joukkorahoitusanneissa voittaa varmasti ainoastaan niiden järjestäjä, sen verran korkea niiden järjestelykomissio on.”

”Vaikka joukkorahoituksia järjestävät yritykset kelpuuttavat listoilleen vain noin joka neljännen yrittäjän, suuret menestystarinat ovat olleet vähissä. Joukkorahoitus on hieman kuin lotto, voitot ovat satunnaisia ja vähissä.”

”Jos niihin haluaa osallistua, kannattaa suosia mieluiten vastikkeellista, jossa saa rahaansa vastaan tuotteen tai palvelun.”

Ulkomaille F1-strategialla

Kirjassaan Väärää vientiä (Alma Talent 2018) Kim Väisänen tappaa surutta yleisiä kansainvälistymistä koskevia käsityksiä. Kaksi kertaa Tasavallan presidentin kansainvälistymispalkintoa (vuosina 2012 ja 2017) pokkaamassa olleella miehellä on natsoja sanoa.

Ensinnä: Suomessa kilpailu on lepsua. Pullamössöön tottuneen yhtiön on hankalaa puraista suurten, kilpailtujen maiden näkkäriä. Ja jos puraisee, siitä voi koitua kallis hammaslääkärilasku, joka saattaa vaarantaa koko yrityksen talouden.

Väisänen korostaa korostamasta päästyään, että maailmalle ei pidä mennä pelkästä maailmalle menemisen riemusta vaan vain tarpeen vuoksi ja tarkan, dataan ja numeroihin pohjautuvan harkinnan perusteella. Se, että jokin thaimaalainen yritys sattuu lähettämään kysymyksen yhtiön tuotteesta, ei vielä kerro, että juuri Thaimaa olisi se paikka, jossa yritykselle aukeaisivat paratiisin portit.

Niin mukavaa kuin yrittäjän saattaisikin olla reissata marraskuussa kahden viikon ”vienninedistämismatkalle” Pattayalle.

Väisänen piikittelee, että Dubai ei olisi niin monen suomalaisyrityksen kansainvälistysmisagendalla, jollei ilmasto hellisi ja perille pääsisi suorilla lennoilla. Ja jostain syystä kumman moni yhtiö on päätynyt siihen, että Etelä-Euroopan valloitus alkaa Monzasta ja juuri sinä viikonloppuna, jolloin kaupungissa ajetaan formula-1-osakilpailu.

Kansainvälistymien – Väisänen puhuu mieluummin viennistä – ei ole harrastelua eikä tyky-toimintaa vaan raakaa työtä. 

Vientiä vain pakon edessä

Yhdysvaltain ulkoministerinä 2000-luvun alussa toiminen Colin Powellin nimeä kantavan doktriinin mukaan sotaan joutumista pyritään välttämää kaikin diplomatian keinoin, ja ennen sotilaalliseen toimenpiteeseen ryhtymistä on kyettävä vastaamaan kahdeksaan kysymykseen. Väisänen soveltaa Powellin doktriinia vientiin.

Powellin kahdeksan kysymystä vientiin sovellettuna kuuluvat seuraavasti. Myös jokaisen sijoittajan on hyvä puntaroida kansainvälistymispuheille itselleen arvoa oikeuttavan yrityksen kohdalla, mikä on vastaus kuhunkin kysymykseen ja tehdä sijoitus vasta sitten. 

  1. Vaatiiko yrityksen liiketoiminta todellakin vientiä?
  2. Onko yrityksen viennillä selvä, saavutettavissa oleva päämäärä?
  3. Onko kaikki vientiin liittyvät riskit ja kustannukset analysoitu täysin ja läpinäkyvästi?
  4. Voidaanko viennin käynnistäminen jotenkin välttää, esimerkiksi kasvattamalla kotimaan myyntitoimintoja?
  5. Onko viennille määritelty uskottava exit-strategia, jotta viennistä voidaan irtautua tarvittaessa?
  6. Olemmeko ottaneet huomioon kaikki viennin käynnistämisen seuraukset?
  7. Onko viennillä hallituksen ja osakkeenomistajien tuki?
  8. Onko toimiva johto aidosti viennin käynnistämisen takana?

Monet pörssiin tai First Northiin tulevat yhtiöt hakevat rahaa kansainvälistymiseen – ja siihenhän sitä saakin menemään. Kuinka sijoittajan kannattaisi arvioida kansainvälistymishankkeiden realistisuutta?

”Kansainvälistyminen on konsulttikieltä. Se voi tarkoittaa ihan mitä tahansa matkailusta yrityksen rahoilla siihen, että firmaan otetaan ulkomainen työharjoittelija. Vienti sen sijaan on aitoa kaupankäyntiä, jolla on numeraalisia, eurossa mitattavia tavoitteita”, Väisänen erottelee.

Hänen mukaansa viennissä pätee harvinaisen hyvin pii-sääntö: aikaa menee pii kertaa kuin alkujaan suunnitellaan, kustannuksia tulee pii kertaa enemmän kuin budjetoidaan, mutta tuloksia tulee jaettuna piillä.

”Mitä kokemattomampi yritys ja yrittäjät, sitä suurempia negatiivisia yllätyksiä viennissä koetaan. Kun poistutaan turvallisen kotimarkkinan rajojen ulkopuolelle, transaktiokustannukset kasvavat. Mitä kauemmas (fyysisesti, henkisesti ja kulttuurillisesti) mennään, sitä suuremmat ovat transaktiokustannukset.”

”Kaupankäynti perustuu aina luottamukseen, ja mitä tuntemattomampi olet potentiaalisille asiakkaille, sitä enemmän joudut käyttämään aikaa ja rahaa luottamuksen rakentamiseen. Jos suinkin mahdollista, vientiä kannattaa harjoitella lähialueilla, maissa, joiden yhteiskuntamalli ja -rakenne on Suomen kaltainen. Itselleni on vaikea ymmärtää miksi yritykset hankkivat ensimmäiset vaikeutensa viennistä maista kuten Filippiinit tai Saudi-Arabia. Vaikeudet kannattaa hankkia ainakin ensiksi läheltä.”

Viikon trio: Kim Väisäsen poiminnat Helsingin pörssistä

Start upien ohella Kim Väisänen seuraa toki myös pörssiyhtiöiden kuulumisia.

”Helsingin pörssissä loppujen lopuksi on varsin aneeminen määrä yrityksiä listattuna eikä kärkipää ole juuri suuremmin elänyt. Viime vuosi on houkutellut pörssiin lähinnä yrityksiä, joiden tavoitteena on ollut pikemminkin vanhojen omistajien monetarisaatio kuin uuden pääoman kerääminen yrityksen kasvuun”, hän arvostelee.

Kun pyysin Väisästä valitsemaan kolme yhtiötä, Helsingin pörssistä, hän valitteli tehtävää tuskalliseksi. ”Viikon voittajien” listalle irtosi kuitenkin kolme kotimaista poimintaa. 

1. Ponsse

”Voiko Itä-Suomen mies tehdä muuta kuin vetää kotiinpäin? Yrityksellä tuoteportfolio varsin hyvässä iskussa ja kasvollinen omistus ei pääsääntöisesti ole millekään yritykselle pahasta.” 

2. Kone

”Hinta tullut huipusta reilusti alaspäin, mutta maailman hissit ja niiden palveluliiketoiminta ei liene vielä taputeltu loppuun. Kaiken maailman maakuntamalleista huolimatta ihmiset valuvat kaupunkeihin koneiden liikuteltavaksi. Konekin on kasvollisen päättämisen ja omistuksen yritys.”

3. Nokia

”Toivottavasti ensimmäisen neljänneksen pettymys, jota Rajeev Suri kutsui täydelliseksi myrskyksi, on nyt taakse jäänyttä elämää. Tulevan vuoden aikana 5G:n pitäisi ottaa kukonaskel eteenpäin. Toivottavasti se piristää liiketoimintaa.”

Karo Hämäläinen

Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja.

 

Rahat, verot, työ & eläke