Nopeusrajoitusten noudattaminen pelasti viitasaarelaisen erityisluokanopettajan ja hänen tyttärensä, kun hirvieläin hyppäsi auton eteen.
Kuljettaja Johanna Vuorenmaa kertoi kolarista Taloustaidon autoaineiston tuottajalle Markus Niemiselle.
”Kolarimme tapahtui joulupäivänä Lohjan ja Karjaan välillä noin klo 17. Olin matkalla teinityttäreni kanssa Tammisaareen veljeni perheen luokse. Tyttäreni istui etupenkillä.
Johanna Vuorenmaa
Tie tuolla osuudella on kapea ja mutkainen. En ollut ajanut vuosiin pimeällä pitkiä matkoja, joten jännitin ajamista. Vauhti pysyi hieman alle 80 km/h. Varoitusmerkkejä peuroista oli tiheään.
Näin, kun hirvieläin tuli vasemmalta puolelta tienpientareelta. Tajusin heti, että törmäys on väistämätön. Kaikki tapahtui todella nopeasti. Reagointiaikaa oli vain pari sekuntia. Siinäkin ajassa ennätti mielessä olla monta ajatusta, muun muassa toive, että tyttärelleni ei tapahdu mitään vakavampaa.
Otus rojahti hetkeksi konepellille
Törmäys eläimeen oli valtava pamaus! Otus rojahti hetkeksi konepellille ja jatkoi sen jälkeen matkaansa tien oikealle puolelle. Sarvet rikkoivat tuulilasin, joka pysyi kuitenkin kasassa.
Ohjasin sivutien reunaan. Varmistin heti tyttäreltäni, oliko hän kunnossa. Selostin hänelle koko ajan tapahtunutta rauhallisesti ja kerroin, miten nyt toimitaan.
Soitin hätäkeskukseen. Noin 10–15 minuutin kuluttua ambulanssi saapui paikalle ja kaksi ensihoitajaa kävivät jututtamassa meitä. Vakuuttelin, että voimme hyvin, mutta on todella hienoa, että asia varmistetaan.
Kolaritilanteessa ihminen ei välttämättä osaa arvioida omaa tilaansa. Tässä kohtaa huomasin, että tyttäreni hiukset ja vaatteet olivat lasinsirujen peitossa. Putsasimme hänet lumiharjalla; ruhjeita ei ollut.
Soitin veljelleni, joka lähti ajamaan luoksemme. Poliisi saapui sen jälkeen, kun ambulanssi oli lähtenyt. Poliisit epäilivät, että eläin on ollut iso peura, mutta eivät sulkeneet pois sitäkään mahdollisuutta, että se oli hirvi.
Otin yhteyttä vakuutusyhtiööni jo kolaripaikalta. Vakuutusneuvoja kertoi minulle käytännön toimista, mutta mikään niistä ei jäänyt mieleeni siinä tilanteessa.
Olin helpottunut, kun pääsimme perille veljeni perheen luo. Tuossa vaiheessa kolari tuntui epätodelliselta, enkä osannut sitä sen enempää pohtia. Seuraavana päivänä aloin suunnitella paluuta kotiin julkisilla kulkuneuvoilla.
Vasta kotiin saavuttuani aloin miettiä tarkemmin. Tunsin kiitollisuutta, että selvisimme kolarista ilman ruumiinvammoja. Ihmettelin tapahtuman tarkoitusta ja mielessäni olivat myös elämän suuret kysymykset.
Nukuin kolarin jälkeen useita viikkoja todella huonosti ja rikkonaisesti. Olen ollut kolarin jälkeen säikympi kuin aikaisemmin.
Puhuminen auttaa
Rauhallisena pysyttely kolaritilanteessa auttaa toimimaan järkevästi. Kolarin jälkeen on tärkeää puhua siitä läheiselle ihmiselle niin monta kertaa, että tilanne alkaa jäsentyä mielessä.
Kannattaa hakeutua rohkeasti vaikka ammattilaisen vastaanotolle, jos muuten ei pääse eteenpäin. Minä olen puhunut monenkin eri ihmisen kanssa ja se on helpottanut tapahtuman ymmärtämistä.
Auto oli lunastuskuntoinen. Nyt olen saanut vakuutusyhtiön kanssa asiat selvitettyä ja suunnittelen uuden auton hankintaa.
Rauhallisuutta ajamiseen!
Lue myös: Hirviä liikkeellä – autoilija, pysy ratissa rauhallisena
Markus Nieminen
Peuran kuva, Vastavalo, Kimmo Lyytikäinen
