veronmaksajat.fi

VAPAALLA

Taiteessa keräilykohde ei ole aina sijoitus

Taiteessa keräilykohde ei ole aina sijoitus
9.4.2020

Taidemarkkinamme ovat täynnä toinen toistaan hienompia taideteoksia. Miten voi tietää, onko jokin teos keräilykohde vai jopa sijoituskohde? Esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan, Helene Schjerfbeckin ja Albert Edelfeltin kaikki teokset ovat keräilykohteita, mutta vain osa niistä on sijoituskohteita.

Vain noin kahta prosenttia taideteoksista voidaan pitää sijoituskohteina. Klassikkotarjonnasta sijoituskohteita on noin 10 prosenttia. Loput ovat hyviä keräilykohteita.

Ero on siinä, että sijoituskohteet edustavat arvostetuimpien taiteilijoidemme tunnetuimpia teoksia, joilla on erinomainen taustahistoria, provenienssi. Paras mahdollinen provenienssi ja taustarinat nostavat hintaa ja tekevät eron esimerkiksi Pablo Picasson yhden miljoonan euron ja 100 miljoonan euron maalausten välille.

Provenienssit ovat tärkeitä osoittimia, sillä ne näyttävät, ovatko taideasiantuntijat aiemmin nostaneet kyseisen teoksen merkittävään rooliin taiteilijan tuotannossa.

Vincent van Goghin (1853–1890) Katu, Auvers-sur Oise vuodelta 1890 hankittiin ensimmäisenä museohankintana Suomeen Ateneumin kokoelmaan. Van Gogh maalasi uransa alkuvaiheessa perinteisiä tummansävyisiä hollantilaismaisemia. Ne ovat keräilykohteita. Myöhemmin hän alkoi tehdä maalauksia postimpressionistisesti vahvoilla vastaväreillä ja levottomalla tyylillä. Niistä tuli kymmenien miljoonien arvoisia sijoituskohteita. Vincent van Goghin näyttely on tulossa syksyllä 2020 Didrichsenin taidemuseoon Helsinkiin. Kuva: Kansallisgalleria

Hyvä sijoituskohde kuvastaa omaa vuosikymmentään 

Hyvä taidesijoituskohde on sellainen teos, joka kuvastaa parhaiten kyseisen vuosikymmenen tyyliä. Pelkkä tunnettu signeeraus ei riitä, vaan on aina tapauskohtaista, tuleeko jostakin taiteilijan teoksesta sijoituskohde.

Keräilykohde voi olla vaikka hyvin epätyypillinen teos taiteilijan myöhäistuotannosta. Sijoituskohteen sen sijaan on aina oltava tyypillisin niin väreiltään, aiheeltaan kuin materiaaliltaankin.

Työn on myös oltava sellainen, mistä taiteilija parhaiten tunnetaan, ja laadultaan sekä kiinnostavuudeltaan taiteilijan koko tuotannon halutuinta kärkeä. Tällaisia ovat esimerkiksi Helene Schjerfbeckin Äitini, Eero Järnefeltin Pyykkiranta, Albert Edelfeltin Ristiäissaatto tai Ellen Thesleffin Kaiku.

Teoksen hintaa voi nostattaa

Myös taidesijoittajat itse voivat lisätä teoksen arvoa esimerkiksi antamalla teoksen taiteilijan näyttelyihin ja häntä käsitteleviin kirjoihin, sillä jokainen kerta vahvistaa teoksen provenienssia ja siten hintaa.

Kannattaa myös kerätä talteen kaikki teokseen liittyvä tieto (eli päivittää dokumentit) sekä pyrkiä lisäämään muidenkin kiinnostusta kyseisen taiteilijan tuotantoon. Teoksen hintaa voi itse nostattaa myös toimimalla hieman salapoliisina ja tarkistamalla itse huolella teoksen taustatiedot ja omistajuussuhteet.

On tärkeää pitää myös huolta siitä, että teos säilyy hyvässä kunnossa.

TAIDESIJOITUKSEN TUNNUSMERKKEJÄ

  • Teos on läpäissyt nk. ajan testin eli muoti- ja suhdannevaihteluita, mutta kiinnostaa edelleen.
  • Taiteilijan nimen on oltava tunnettu, arvostettu ja suosittu, jotta voidaan puhua sijoitustaiteilijasta.
  • Teoksessa on oltava signeeraus.
  • Työn olisi hyvä olla klassikkotaiteilijan parhaimmalta tuotantokaudelta.
  • Teoksella on hyvä ja vahvistettavissa oleva provenienssi.
  • Teos on ollut esillä taiteilijan tärkeissä taidenäyttelyissä ja mainittu kirjoissa, mediassa, akateemisissa opinnäytteissä.
  • Teos edustaa aiheeltaan sitä, mistä taiteilija on kaikista tunnetuin. Se voi olla väri, aihe, kompositio, tekniikka jne.
  • Ammattisijoittajat haluaisivat kyseisen teoksen.
  • Teos on alkuperäisissä kehyksissä ja hyvässä kunnossa.
  • Teoksella on kiinnostava taustatarina.  

Pauliina Littorin

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja taidemarkkinoiden asiantuntija 

Rahat, verot, työ & eläke, koti