veronmaksajat.fi

VAPAALLA

Syökö uustuotanto vanhan esineen arvon?

Syökö uustuotanto vanhan esineen arvon?
25.6.2020

Sohvapöytämme yläpuolella on vanha Yki Nummen Ornolle suunnittelema Lokki-valaisin. Kun parikymmentä vuotta sitten ostin sen käytettynä, se ei ollut yhtä suosittu kuin nyt.

Ajaton, lentävää lautasta muistuttava muotoilu on kuitenkin miellyttänyt muitakin, ja lehtien kotijuttuja selatessani huomaan, miten valaisin on uustuotantona löytänyt paikkansa monen sisustajan kotoa.

Salaa tämä hieman harmittaa. Olenkin pohtinut, että vaihtaisin valaisimen johonkin uniikimpaan.

Innoluxin uustuotantona valmistaman Lokki-valaisimen ja vintagea olevan Ornon 1960–70-luvuilla valmistaman Lokki-valaisimien hinnoissa ei ole suurta eroa. Käytetyn uustuotantoa olevan Lokki-valaisimen hinta on sitä vastoin alhaisempi kuin alkuperäisen vintagevalaisimen. Kuva Bukowskis

Lähtökohtaisesti en ole uustuotantoa vastaan, päinvastoin. Olin innoissani, kun vanhat Marimekon kuosit, kuten Lokki ja Muija, sekä Arabian rakastetut koristeet, kuten Pastoraali ja Sunnuntai, otettiin uudestaan tuotantoon. Olin vuosia metsästänyt näitä kirpputoreilta ja nyt saatoin mennä tavarataloon ja ostaa niitä kohtuuhinnalla.

Esteri Tomulan viehättävä Pastoraali-kuvio koristaa vanhaa maljakkoa. Tämän esineen lähtöhinta oli noin 150 euroa. Kuva Bukowskis

Etenkin Pastoraalin lanseeraus onnistui mielestäni mainiosti, sillä suunnittelussa tehtiin selkeä ero uuden ja vanhan välille. Vanhaa sarjaa jatkettiin Esteri Tomulan tutulla kuviolla, mutta uudella muotoilulla, ja näin maallikollekin alkuperäisen vintage-esineen ja uustuotannon erottaminen on helppoa. 

Messuilla kierrellessäni ja kauppiaita haastatellessani he sanovat, että Tomulan uustuotanto on pikemminkin lisännyt vanhan sarjan  myyntiä kuin laskenut sitä. Uudet astiat ovat houkutelleet yhä useamman keräämään sarjaa: sekä uutta että vanhaa, jotka toimivat nyt toisiaan täydentäen.

Uustuotanto ei välttämättä ilahduta vanhan tavaran myyjää

Vanhan tavaran myyjiä uustuotanto ei välttämättä ilahduta. Eräs kauppias kertoi hankkineensa varastoonsa upean setin Arabian Sunnuntai-sarjaa terriineistä ruokalautasiin. Sarja oli keräilijöiden keskuudessa haluttu. Ruokalautasista saattoi pyytää 100 euroa kappaleelta, ja ne menivät kuin kuumille kiville.

Birger Kaipiaisen suunnitteleman Sunnuntai-sarjan terriiniä ei ole uustuotannossa. Astian lähtöhinta oli noin 150 euroa. Mikäli terriini tulisi uustuotantoon, uuden hinta saattaa nousta tätä korkeammaksi. Kuva Bukowskis.

Uustuotannon alettua terriineillä oli yhä kysyntää, sillä niitä ei ole otettu uustuotantoon, mutta viimeiset vanhat Sunnuntai-lautaset eivät menneet enää entisellä hinnalla kaupaksi. ”Samoja lautasiahan saa Hulluilta päiviltä 20 eurolla”, oli eräs asiakas päivitellyt.

Uudessa ja vahassa on eroja

Monesti uustuotannossa on muitakin eroja originaaleihin verrattuna kuin ikä ja patina. Kankaan laatu ja painojälki saattavat vanhoissa kankaissa olla erilaiset. Muotoilu, koko, materiaalit ja yksityiskohdat voivat vaihdella uustuotannossa, ja mikä ainakin itselleni on tärkeää, valmistusmaa saattaa olla eri.

Esimerkiksi uusien Arne Jacobsenin Seiska-tuolien korkeus eroaa vanhoista, mikä kannattaa huomioida, mikäli on hankkimassa ruokapöydän ympärille uustuotantotuoleja vanhojen täydennykseksi.

Paavo Tynellin vuonna 1939 suunnittelema ”simpukkavalaisin” 5321 maksaa uustuotantona yli 500 euroa. Alkuperäinen myytiin 5 900 eurolla Annmari’silla helmikuussa 2019. Kuva: Annmari’s

Uustuotantoon otetun designesineen yleistyminen saattaa laskea myös vanhojen originaalien hintoja. Tätä pelättiin, kun tanskalainen Gubi otti vuonna 2018 tuotantoon erän Paavo Tynellin valaisimia. Uustuotannon yksityiskohdissa ja materiaaleissa oli jonkin verran eroa alkuperäisiin verrattuna, mutta designia rakastavalle himoittu valaisin oli nyt uustuotantona helpommin – ja edullisemmin – saatavilla.

Gubilla on toki tuotannossaan vain pieni osa Tynellin suunnittelemista valaisimista, mutten ole huomannut uustuotannon laskeneen huutokaupassa huudettavien vastaavien Tynellin valaisimien hintoja.

Paavo Tynellin jalkalamppu 9602 huudettiin Stockholms Auktionsverkillä 4 200 eurolla. Valaisin on 1940-luvulta. Uustuotannossa olevan saman mallin hinta on noin 970 euroa. Kuva: Stockholms Auktionsverk

Samaa painottavat huutokauppa Annmari’sin Ilkka Takala, Stockholms Auktionsverketin Dan von Koskull sekä Hagelstam & co:n Joachim Borgström. He näkevät uustuotannon toimineen pikemminkin positiivisesti ja herättäneen valaisimia kohtaan entistä laajempaa kiinnostusta.

Uustuotannon voimakas markkinointi on tehnyt sekä suunnittelijan että valaisimet tutuksi. Samasta syystä ihmiset myös tunnistavat varaston nurkassa olevan yksilön arvovalaisimeksi.

Näyttää siltä, että sekä Tynellin vintage- että uustuotantovalaisimille löytyy markkinoita. Se, joka haluaa alkuperäisen Taidon valmistaman valaisimen, hankkii sen käytettynä. Sisustuselementtiä kaipaava hankkii valaisimen uutena.

Hetkellistä laskua hinnoissa

Neuvoisin kuitenkin uustuotannosta huolimatta panostamaan vanhaan ja alkuperäiseen, suunnitteluaikana valmistettuun tuotteeseen. Uskon, ettei uustuotanto pitkällä aikavälillä laske originaalin vanhan esineen hintaa kuin hetkellisesti.

Uustuotannon tulviessa markkinoille saattaa tosin tuntua siltä, että upea alkuperäinen suunnittelu ja vanha esine on menettänyt jotain ainutkertaisuudestaan.

Haluaisinkin heittää pallon yrityksille ja kysyä, onko uustuotanto aina edes tarpeen. Mikseivät yritykset vanhan kierrättämisen sijaan panostaisi nuoriin innovoiviin suunnittelijoihin ja uusien klassikoiden synnyttämiseen?

MIKÄ UUSTUOTANTO? Uustuotannosta puhutaan silloin kun tuote, joka on ollut kerran markkinoilla ja saavuttanut tuolloin tietyn aseman, poistuu myynnistä ja  otetaan jälleen tuotantoon vuosikymmenien jälkeen. Joskus uustuotannosta tulee jopa suositumpaa kuin originaalista aikoinaan. Hyvänä esimerkkinä tästä on Marimekon Unikko-kuosi, joka lanseerattiin uudestaan 2000-luvun alussa. Nyt se on valloittanut sukupolven toisensa jälkeen ja tekee tällä hetkellä ties monettako uutta tulemistaan.

Katja Weiland-Särmälä

Kirjoittaja on taidehistorioitsija ja esinetutkija.  

Näitä muut lukevat nyt

Blogeissa

Rahat, verot, työ & eläke, koti