Eino Ruutsalo (1921–2001) on suomalainen taidemaalari ja toiselta ammatiltaan elokuvaohjaaja. Hänet tunnetaan abstraktista ja ekspressionistisesta taiteesta. Ruutsalo oli myös kineettisen taiteen uranuurtaja Suomessa.
Taideopinnot Ruutsalo aloitti Yhdysvalloissa Parsons School of Designissa 1949. Hän jatkoi opintojaan Helsingissä Taideakatemiassa vuosina 1952–1954.
Kansainvälisillä taideareenoilla 1950-luvulla Ruutsalo tutustui avantgardena arvostettuun abstraktiin ekspressionismiin ja sai sieltä vaikutteita. New York oli tuolloin maailman taiteen keskus Pariisin maineen hiipuessa.
Ruutsalon kansainvälistä tyyliä arvostettiin ulkomailla. Hän piti näyttelyitä muun muassa Lontoossa ja Moskovassa. Suomen taidemaailma ja taidemarkkinat olivat tuolloin vasta kehittymässä aktiivisemmiksi. Kotimaassa useimmat keräilijät arvostivat perinteisempää esittävää taidetta.
Marko Home teki vuonna 2014 kiinnostavan pro gradu -tutkielman (Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, Nuo kuvat eivät koskaan pysähtyneet) Eino Ruutsalon taiteen merkityksestä.
Homeen opinnäytetyön mukaan Ruutsalo ei tuonut mukanaan Suomeen 1950-luvun New Yorkin taidepiireissä suosituksi tullutta abstraktia ekspressionismia vaan löysi oman ekspressiivisen tyylinsä vasta 1950-luvun lopulla. Tämän jälkeen hän kiinnostui kineettisestä taiteesta. 1960-luvulla Ruutsalo keskittyi enemmän elokuvaohjaajan uraansa.
Taiteilijan maine kasvoi taidemaailmassa, ja hän kuului muun muassa nk. Brondan vintin taiteilijoihin. Ruutsalo piti ullakkoateljeessaan myös näyttelyjä ja oli keskeinen hahmo muutenkin kotimaisissa avantgarde-taiteilijapiireissä.
Ruutsalon teoksia harvoin tarjolla
Eino Ruutsalon tuotanto jäi suhteellisen pieneksi, koska taiteilija oli kiinnostunut myös muista taiteen ilmaisukeinoista. Hänen teoksiaan on myytävänä taidemarkkinoilla vain harvoin. Siitä huolimatta Ruutsalon teokset ovat aina erottuneet edelläkävijätaiteena muun taidetarjonnan joukosta.
Taidebuumin kuumimpina aikoina 1980-luvulla Ruutsalon teoksia alettiin hankkia sijoituskohteina, ja niiden hinnat nousivat aikaisempaa korkeammiksi. Hinnat laskivat 1990-luvun lamavuosina.
Ruutsalo teki öljymaalausten lisäksi guasseja, vesiväriteoksia, teoksia sekatekniikalla, etsauksia, puupiirroksia ja hän käytti myös akryylejä. Suurin osa hänen teoksistaan on keskikokoisia ja signeerattuja.
Hintarekisteristä on nähtävissä, että isommat teokset ovat olleet useasti myös kalliimpia, vaikka hinnoittelu ei aina mene koon mukaan. Ruutsalon tuotannossa on jonkin verran laatueroja, ja parhaat teokset erottautuvat kalliimpina. Taiteilijan nimissä tehtyihin väärennöksiin en ole törmännyt.
Kokoelmaan Ruutsalon maalaus 1950-luvulta tai 1960-luvun alkupuolelta
Kalleimmillaan Ruutsalon maalusten hinnat ovat 2000-luvulla olleet noin 2 500–3 500 euroa. Jos haluaa hankkia Ruutsalon teoksen kokoelmaansa, suosittelen 1950-luvun tai 1960-luvun alun teosta.
Jos kyseessä on taidesijoitus, teoksella pitää olla myös provenienssia eli teos on vahvistetusti ollut esillä taiteilijan näyttelyssä, se on mainittu jossakin kirjassa tai teoksella on jotain muuta vahvistettua karismaa taustatiedoissa.
Ruutsalon abstraktit 1950-luvun lopun ja 1960-luvun alun maalaukset ja 1970–1980-lukujen kineettiset teokset ovat pikantti lisä taidekokoelmaan. Teokset ilmentävät hyvin valikoituneempaa taidemakua. Jos tällainen teos löytyy taidekokoelmasta, silloin tietää, että keräilijä on hyvin valveutunut suomalaisen sotien jälkeisestä taiteesta.
Pauliina Littorin
