Kesä on näkynyt huutokauppojenkin tarjonnassa. Mihinkään muuhun vuodenaikaan ei arvohuutokaupoissa ole näkynyt esimerkiksi sellaisia puutarhakalusteita kuin Bukowskis Marketilla tai Stockholms Auktionsverkillä alkukesästä. Mutta minkälaiseen käyttöön tai millaisiin keräilypaikkoihin niitä ostetaan?
Puutarhatuoleja 1960-luvulta tai noin sadan vuoden takaa. Kunto rapistunut, metalliosat ruosteessa, puuosat halkeilleet. Sellaiset ovat joutaneet yleensä kaatopaikalle.
Mutta eivät ihan kaikki. Jotkut ovat alkaneet päätyä jopa arvohuutokauppoihin, vaikka mahdollisten ostajien motivaatioita on aika vaikea arvailla. Ehkä jotkut noista vanhoista kalusteista tuovat muistoja omista lapsuuskesistä. Ja saahan joistakin kunnostamalla ihan käyttöesineitäkin, mikäli hinta on sopiva – ehkä jopa kunnostuskustannusten jälkeenkin.
Vanhat valurautarunkoiset puutarhakalusteet saavat todennäköisesti purkutuomion. Puuosat pannaan takkapuiksi, rungot puhdistetaan ruosteista, maalataan ja varustetaan uudenuutukaisilla puurimoilla.
Tarjontaa vanhoista puutarhakalusteista kyllä riittää, mutta ostajia ei ole ainakaan tungokseen asti. Siksi ei ainakaan vielä kannata ryhtyä raahaamaan vanhoja puutarhakalusteita arvohuutokauppojen vastaanottotiskeille. Tuskin näitä kalusterämiä myöskään kannattaa ostaa sijoitusmielessä nopean hinnan nousun toivossa.
On myös vaikea nähdä, että joku ryhtyisi keräilemään niistä jonkinlaista kokoelmaa, mutta onhan meitä moneen lähtöön.
Jutun alussa on kuva lasten puutarhakalustosta, joka oli heinäkuun lopulla myynnissä Stockholms Aukstionsverkin nettihuutokaupassa.Kalusto on 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä ja omaa jo historiallista arvoa, sillä se on peräisin Lennartsnäsin linnasta Uppsalan läänistä.
Kalustoon kuuluu sohva, pöytä ja käsinojalliset tuolit. Pöydän korkeus on 48 cm, ja taso on 60x41 cm. Sohvan pituus on 85 cm ja sen istumakorkeus 30 cm. Lähtöhinta oli 6 000 euroa.
Hinta huutomaksuineen kohosi kuitenkin jopa noin 1 100 euroon. Stockholms Auktionsverk on myynyt alkukesän aikana paljon kalusteita samaisesta linnasta, joka sijaitsee vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta. Linna on rakennettu 1700-luvun lopulla, ja siitä on myyty halukkaille hiljakkoin myös 2-8-huoneisia huoneistoja yksityiskäyttöön.
Paimio-tuolit arvossaan
Kesän arvohuutokaupoista kannattaa nostaa esille esimerkiksi Uppsala Auktionskammaren Modern-huutokauppa, jossa oli tarjolla suomalaisittain ehkä kiinnostavin kohde, Alvar Aallon nojatuolipari, joka nousi lähtöhinnasta melkoisesti. Arviohinta oli 1 900 – 2 400 euroa, mutta siitä hinta nousi yli nelinkertaiseksi.
Samanmallinen yksittäistuoli on myyty ainakin Bukowskisin huutokaupassa aiemmin vajaan 2 000 euron hintaan, mitä voi pitää varsin edullisena kauppana tai hyvänä sijoituksena, jos sitä vertaa Uppsalassa nyt maksettuihin hintoihin. Laatuerot selittävät osan hintojen erilaisuudesta, mutta kyllä Aallon tuotannon kansainvälinenkin arvostus on viime vuosina kasvanut paljon, ja hinnat nousseet sen mukaisesti.
Vallankumous lautasella
Jos käytiin kilpahuutoa Alvar Aallon tuoleista, niin se ei ollut vielä mitään verrattuna venäläiseen posliinilautaseen, joka oli niin ikään tarjolla Uppsala Auktionskammaren huutokaupassa. Kysymyksessä oli Aleksandra Vasilievna Shchekotikhina-Pototskayan vallankumouslautanen, joka on peräisin Keisarillisesta posliinitehtaasta, josta myöhemmin tuli Valtiollinen posliinitehdas. Lautasessa on leimat sekä vallankumousta edeltäneeltä että sen jälkeiseltä ajalta. Ilmeisesti lautasaihio on siis tehty tsaarin aikana, mutta maalattu ja viimeinen lasitus poltettu vasta vuonna 1923.
Hyvin säilyneen lautasen arviohinta oli 4 900 – 5 800 euroa, mutta hinta nousi huutomaksuineen peräti yli 30-kertaiseksi!
Venäjän vallankumouksen jälkeinen avantgarde-design on erittäin arvostettua keräilijöiden keskuudessa. Sen kukoistuskausi alkoi jo ennen vallankumousta, mutta vallankumouksen jälkeinen kukoistuskausi oli valitettavan lyhyt, kun sen paikan anasti vähitellen neuvostoliittolainen sosialistinen realismi.
Kirjoittaja on sijoitus- ja keräilymarkkinoiden asiantuntija.
