Esineiden tunnistuksesta ja niiden summittaisesta arvioinnista on hyötyä, kun kuolinpesää jaetaan – näin tavarat saadaan jaettua tasapuolisemmin perillisille.
Olen ollut apuna useassa kuolinpesän arvioinnissa. En tee sitä ammatikseni, vaan kyse on ollut ystävistä, joita olen auttanut maksutta.
Minut on pyydetty paikalle, jotta kierrätykseen tai kaatopaikalle ei päätyisi vahingossa mitään arvokasta. Joskus olen tullut paikalle liian myöhään, ja olemme ystäväni kanssa kaivaneet taloyhtiön roskikseen heitettyjen rikkoutuneiden lasiesineiden joukosta edes jotain ehjäksi jäänyttä pelastettavaa.
Kodeissa mielenkiintoisia esineitä, tekstiilejä ja huonekaluja 1950–1960-luvuilta
Kun ystäväni ovat soittaneet minut paikalle arviointiavuksi, yleensä puhelu on alkanut ”Ei täällä varmaan mitään arvokasta ole, kun asunnossa ei ole mitään vanhaa antiikkia.” Se on yleinen harhaluulo.
Aivan tavallisiin 1950–1960-luvun keskiluokkaisiin koteihin ja työläiskoteihin ostettiin aikoinaan suomalaista muotoilua, ja esineet olivat myös suosittuja lahjoja.
Kaj Franckin, Nanny Stillin, Tapio Wirkkalan, Timo Sarpanevan, Saara Hopean ja monen muun kultakauden muotoilijan suunnittelemia esineitä käytettiin perheiden jokapäiväisessä arjessa juomalaseina, tuhkakuppeina tai maljakoina.
Juuri nyt nuo 1950–1960-lukujen suomalaiset käyttö- ja uniikkilasiesineet ovat suosittuja, ja ne vaihtavat vinhaan omistajaa vintageliikkeissä.
Arabian tietyt astiastot – kuten vaikkapa Valencia, Sointu tai Paratiisi – ovat haluttuja, puhumattakaan Rut Brykin, Birger Kaipiaisen, Michael Schilkinin, Fransesca Mascitti-Lindhin, Annikki Hovisaaren tai Kyllikki Salmenhaaran uniikkiesineistä.
Yksi ikimuistettavimmista vierailuista vei minut ystäväni isovanhempien kotiin. Hänen isoisänsä, joka työskenteli Arabialla koneinsinöörinä, oli suunnitellut aikanaan tehtaan polttouuneja. Heille oli kertynyt hieno kokoelma tehtaan esineitä vuosien varrelta, muun muassa Friedl Holzer-Kjellbergin ja Raija Tuumin uniikkiesineitä.
Tekstiileissä kysyttyjä ovat esimerkiksi Marimekon, Artekin ja Marjatta Metsovaaran kankaat, Vuokon suunnittelemat vaatteet, Dora Jungin tuotanto sekä Suomen Käsityön Ystävien valmistamat ryijyt.
Huonekaluissa suosittuja ovat 1950–1960-luvun senkit, peilit, liinavaatekaapit, pöydät ja 1950-luvun nojatuolit. Haluttuja ovat paitsi Paavo Tynellin, myös muut 1940–70-luvun valaisimet, joita on suunnitellut esimerkiksi Lisa Johansson-Pape, Gunilla Jung tai Ilmari Tapiovaara.
1970–1980-luvun esineistö nousussa, huomaa Koralli-sarja, unohtamatta 1990-luvun muumimukeja
Kannattaa huomioida, että myös tietty 1970–1980-luvun esineistö on vahvassa nousussa. Tästä hyvä esimerkki on Raija Uosikkisen Arabialle suunnitteleman Koralli-sarja, jonka yksittäisiä kahvikuppisettejä on myyty jopa 200 eurolla kappale.
Oma lukunsa ovat 1990-luvun muumimukit. Niitä, kuiten muitakin yllä mainittuja esineitä, löytyy aivan tavallisista suomalaiskodeista.
Arvioita esineet ammattilaisella
Taidemaalausten, korujen, kellojen, rahojen, postimerkkien, merkkilaukkujen, antiikki- ja designesineiden arviointi vaatii kunkin alan erityistä asiantuntemusta. Ne kannattaakin aina antaa asiantuntijoiden arvioitaviksi. Kun vastaan tulee tällainen esine, vaikkapa vanha raha, neuvon aina kääntymään kyseisen esinetyypin asiantuntijan puoleen.
Erilaisilta puolueettomilta asiantuntijatahoilta, Kauppakamarin tavarantarkastajilta, huutokauppakamareilta ja panttilainaamoista saa tällaisessa tilanteessa apua esineiden tunnistamiseen ja niiden arvon määrittämiseen.
Esineen voi viedä paikan päälle arvioitavaksi, mutta helpointa on lähettää esineen kuva asiantuntijalle, joka osaa antaa summittaisen arvioin usein jo sen perusteella.
Mikäli tavaraa on paljon, asiantuntijat tulevat käymään kohteeseen. Muutamilla aikakausilehdillä on myös oma esinepalstansa, joissa esineitä arvioidaan.
Ennen kuin arvioittaa esineen, kannattaa selvittää asiatuntijapalvelun hinta. Arviointi ei välttämättä kaikissa tapauksissa ole ilmaista, vaan se saattaa kytkeytyä siihen, että liike ottaa esineen myyntiin, pantiksi tai huutokaupattavaksi.
Kaikkia esineitä ei ole mahdollista arvioittaa, joten kannattaa myös itse hieman opiskella esineiden taustoja. Tarkista, löytyykö lasiesineestä signeeraus, huonekalusta tehtaan merkintä tai metalliesineestä esimerkiksi hopealeima.
Kirjoista ja netistä löytyy paljon hyvää tietoa. Hopean tunnistamista auttavista leimoista löytyy kokonainen oma sivustonsa.
Facebookissa on myös paljon erilaisia ryhmiä, joissa kerätään esimerkiksi Arabian esineitä, suomalaista lasia tai pohjoismaista designia. Näissä ryhmissä autetaan usein auliisti. Ryhmissä on paljon asiantuntijoita, mutta myös virheellisiä arvauksia saattaa tulla vastaan.
Kun esine on tunnistettu, kannattaa selata esimerkiksi kyseisestä esineestä toteutuneita huutokauppoja. Näin saa muodostettua itselleen jonkinlaisen käsityksen mahdollisesta hintatasosta.
Kannattaa kuitenkin huomata, että huutokaupat näyttävät menneistä huutokaupoista vain lähtöhinnan. Toteutunut vasarahinta saattaa ylittää tai alittaa lähtöhinnan reippaastikin. Tämän lisäksi esineen lopullista hintaa nostaa huutokaupan ottama provisio.
Koteja arvioidessa yllätyksiäkin sattuu. Tiedän tapauksen, jossa erään kuolinpesän keittiössä olleen kaapin perukoilta löytyi tummunut kynttilänjalkapari. Vanhat kynttilänjalat kiikutettiin muovipussissa Hagelstamille arvioitaviksi, ja kun kuultiin, että niiden arvo oli tuhansia euroja, ne käärittiin paluumatkalla silkkipaperiin ja laitettiin kotiin paraatipaikalle.
Joskus esineet, joita omistajat tai perilliset ja pitävät syystä tai toisesta suuressa arvossa, osoittautuvatkin rahallisesti vähäarvoisiksi. Erään kerran posliiniesine, jota ystäväni isoäiti oli vaalinut vitriinissä, ei ollutkaan rahallisesti arvokas. Arvokkaampi olikin arkikäytössä ollut punainen Nuutajärven vesikarahvi ja isoisän 50- vuotislahjaksi saama lasiesine, jotka perilliset olivat ajatelleet laittaa kiertoon.
Muistan myös, miten upea Kaj Franckin Lansetti-taidelasiesine löytyi keskeltä matkamuistokokoelmaa.
Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että isovanhempien ja muun suvun esineet ovat aina jollakin tapaa korvaamattomia, sillä ne kantavat mukanaan muistoja.
Lisää vinkkejä
Huutokauppojen palvelut:
- Arviointi verkossa - Stockholms Auktionsverk
- Helander palvelut myyjille & ostajille
- Hagelstam & Co | Osta & Myy
- Bukowskisin asiantuntijat - Bukowskis
- Annmaris Auctions
- Kuolinpesät - Holmasto
Keskuskauppakamarin palvelut
Panttilainaamot, arviointi
Yksityiset arvioijat
Apua hintojen arvioimiseen ja esineiden tunnistamiseen
- Barneby’ Tietoa toteutuneista huutokauppahinnoista
- Artnet Tietoa taiteen hinnoista ja huutokaupoista
- Leimat.fi vinkkejä hopean tunnistamiseen
Katja Weiland-Särmälä
Filosofian tohtori, taidehistorioitsija ja esinetutkija
