Kun kodin sisustus kaipaa jotain uutta, visiitti kotimuseoon kannattaa. Eri aikakausien sisustukset tarjoavat vinkkejä ja inspiraatiota sisustajalle.
Olen aina rakastanut kotimuseoita. Ne ovat tavallisia museoita inhimillisempiä ja yksilöllisempiä, ja niissä näkyy persoonallinen eletyn elämän jälki.
Yksi kiehtovimmista kotimuseoista on kalastajanrouva Gurli Nyholmin koti Espoon Pentalan saaressa. Kun astuin sisälle Gurlin taloon, tuntui kuin olisin siirtynyt ajassa taaksepäin siihen hetkeen, jolloin talon viimeinen asukas Gurli jätti kotinsa 1980-luvulla. Kotiin on museoitaessa jätetty Gurlin ja hänen puolisonsa tavarat niille paikoille, joille ne olivat aikoinaan jääneet. Talo sisustettiin vuonna 2017 alkuperäisillä esineillä Saaristomuseo Pentalan Gurlin taloksi.
Kotimuseo kuvastaa aikakautensa ihanteita
Kotimuseot kertovat myös eri aikakausien ihanteista. Joskus on suosittu tummaa ja pompöösiä sisustusta, toisinaan on arvostettu kevyen ilmavasti sisustettua kotia. Toki myös elämisen realiteetit, yhteiskuntaluokka ja omistajan varallisuus, vaikuttivat kotiin ja sen sisustukseen.
Kannattaa myös muistaa, että samalla aikakaudella ihmiset asuivat varsin erilaisissa kodeissa. 1900-luvun alussa yläluokan valtavissa lukaaleissa saattoi olla jo modernit mukavuudet sähköistä, puhelimista ja kylpyammeista alkaen, kun työläisperhe ahtautui samaan aikaan mukavuuksia vailla olevaan pieneen huoneeseen.
Vanhojen rakennusten sisustaminen on mielestäni vuoropuhelua huonekalujen, miljöön ja rakennuksen kanssa, ja onnistunut sisustus ottaa huomioon myös historian.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tietyn aikakauden esineet näyttävät parhailta oman aikakautensa rakennuksissa ja miljöössä.
Esimerkiksi pienet ja sirot 1950-luvun huonekalut tuntuvat hukkuvan 1800-luvun huoneisiin, joissa huonekorkeus lähenee neljää metriä. Toisaalta valtavan korkea uusbarokkikaappi ei välttämättä edes mahdu 1960-luvun matalakattoiseen asuntoon.
Kannattaa myös pohtia rakennuksen ja sen aiempien asukkaiden historiaa. Mikäli sisustat 1800-luvun mummonmökkiä tai torppaa, hakisin inspiraatiota vastaavista kohteista, en 1800-luvun palatseista.
Kotimuseosta saa vinkkejä jopa viherkasveista
Jos haluaa sisustaa kotiaan tietyn rakennusaikakauden tyyliä noudattaen, kannattaa ehdottomasti poiketa kotimuseoissa. Niistä löytää valtavasti inspiraatiota niin oikeasta värimaailmasta, tapeteista, huonekalujen sijoittelusta, taulujen asettelusta ja viherkasveista.
Harva oikea koti on kuitenkaan tyylipuhdas tietyn aikakauden edustaja, ja tämä on sisustajankin hyvä muistaa. Kodeissa on usein sekoitettu eri aikakausia keskenään, niin uutta ajan henkeen sopivaa kuin perittyäkin.
Kotimuseoissa välittyy aina myös omistajansa persoona ja persoonallinen maku. Sen kannattaa antaa näkyä myös omassa kodissa.
Ohessa kuvia muutamista kotimuseoista, joista olen itse ammentanut inspiraatiota. Voit poimia museoista laajemmin ideoita tai keskittyä yksityiskohtiin, joiden avulla voit luoda kotiisi tavoittelemasi aikakauden henkeä.
Mikäli asut 1800-luvun talossa ja haet inspiraatiota, yksi suosikkini on Ett Hem Turussa. Siellä taide ja antiikki kohtaavat upealla tavalla. Kodissa asuivat taidetta rakastavat konsuli Alfred ja Hèléne Jacobsson. Kuvassa upea kultainen empirekalusto, jonka yläpuolella on Albert Edelfeltin teos Kesäiltana. Sama ehkä jonkun silmissä pramea värimaailma luo kuitenkin yhtenäisen kokonaisuuden.
Ett Hemissä huomioni kiinnittyi kauniisiin verhoihin, joita käytettiin myös ovien ympärillä. Se voisi olla hyvä keino saada 1800-luvun rakennukseen persoonallisuutta ja aikakauden henkeä.
Helsingissä sijaitseva Amos Hem on upea kohde. Se on mesenaatti Amos Anderssonin yltäkylläinen taidetta pursuava koti, josta oman huomioni kiinnitti taiteen ohessa kauniit tapetit. Ollapa yhtä rohkea ja sisustaa 1800-luvun kotia vahvan värisillä isokuvioisilla tapeteilla.
Mikäli kansallisromanttinen tyylisuunta ja jugend kiehtovat, kannattaa vierailla Tuusulanjärven taiteilijakodeissa Ainolassa, Halosenniemessä tai Suvirannassa. Niissä mieltäni inspiroivat seiniin maalatut koristelut, vahvat värit, käsityöt ja tulisijat. Tämä kaakeliuuni on Ainolassa.
Kasveilla ja puutarhalla oli suuri merkitys. Valitsemalla aikakaudelle tyypillisiä kasveja luot myös haluttua tunnelmaa.
Kirkkonummella sijaitsevassa arkkitehtien Geselius-Lindgren ja Saarinen suunnittelemassa Hvitträskissä jopa oven pienet yksityiskohdat ovat viimeisteltyjä ja mietittyjä. Jotain tällaista pienin keinoin saavutettavaa aikakauden tuntua voisi miettiä, kun sisustaa jugendkotia.
Ryijyä voi käyttää monin tavoin, myös penkin pehmusteena kuten Hvitträskissä on tehty.
Alvar ja Aino Aallon Helsingin Munkkiniemeen vuosina 1935–1936 suunnittelema koti inspiroi yhä monia. Suunnittelussa korostuvat luonnonläheiset materiaalit, valon kierto kodissa ja soljuvat tilaratkaisut. Vaikka koti on funktionalismin helmi, se on myös yllättävän pieni ja kodikas.
Koti on täynnä herkullisia ja inspiroivia yksityiskohtia. Pylvään sijoittelu talossa innosti arkkitehtia luovaan ratkaisuun, ja hän muotoili pöydän pylvään muotoja kunnioittaen.
Aaltojen kotona ruokahuoneen seinä oli tehty puurimojen väliin pingotetusta molskikankaasta. Tämä ratkaisu tuo lämpöä ja syvyyttä sisustukseen.
Tällä hetkellä 1950-luvun ja 1960-lukujen sisustus on suosittua. Vierailin kesän loppupuolella Muurlassa Viljo Hurmeen kiehtovassa taiteilijakodissa, jossa oli vahva 1950-luvun henki. Koti designhuonekaluineen ja valaisimineen voisi löytyä hyvin jostain nykyisestä sisustuslehdestä.
Viljo Hurmeen kodin värimaailma haaleine sävyineen kiehtoi samoin koriste-esineet ja mosaiikkityöt.
1970-luvun klassikkoja löytyy puolestaan Urho Kekkosen kodista Tamminiemestä, jonka Timo Sarpaneva uudisti ajan henkeen samalla vuosikymmenellä. Jo 1900-luvun alussa suunniteltu Tamminiemi koki tuolloin lähes täydellisen nuorennusleikkauksen.
Yrjö Kukkapuro oli yksi presidentti Kekkosen lempisuunnittelijoita. Tummat nahkasohvat loivat aikanaan kuvaa trendikkäästä ja ajan hengessä mukana olevasta presidentistä. Lisäksi ne olivat ergonomisesti mukavia.
Katja Weiland-Särmälä
Kirjoittaja on filosofian tohtori, taidehistorioitsija ja esinetutkija
Artikkelin kuvat: Katja Weiland-Särmälä
