Tuontitulleja. Oikuttelua oikeuslaitosta vastaan. Yliopistojen ja keskuspankin painostamista.
Liberaalin markkinatalouden ja demokratian suunnannäyttäjänä toiminut Yhdysvallat näyttää Trumpin johdolla pyrkivän aktiivisesti romuttamaan kaikkea sitä, mistä maa tunnetaan.
Kuluttajaboikotit ja sijoitusmarkkinoiden paniikki kertovat siitä, että mikään ei ole kuin ennen. Yhä useamman silmissä amerikkalaiset tuotteet ja omaisuuserät ovat nyt jotain mitä karttaa.
Onko Yhdysvaltojen erityisasema mennyttä sellaisena kuin sen tunnemme, ja jos, niin mitä siitä seuraisi?
Vanhat lainalaisuudet lakkasivat pätemästä
Huhtikuussa rahoitusmarkkinat valtasi paniikki. Osakemarkkinoiden pelkoreaktio korkeisiin tulleihin oli sentään täysin ymmärrettävä – olkoonkin, että tullien korkea taso yllätti markkinat. Huolestuttavampaa oli kuitenkin se, ettei markkinapaniikki rajoittunut pelkästään osakemarkkinoille, eikä huoli näytä täysin laantuneen, vaikka valtaosa tulleista on tauolla.
Moni yksityissijoittajakin tietää, että hajauttaminen kannattaa. Hajauttamisen perusperiaatteita ovat muun muassa ajallinen ja maantieteellinen hajauttaminen, mutta myös hajauttaminen erilaisiin omaisuuseriin, kuten osakkeisiin ja velkakirjoihin. Korkomarkkinasijoitukset nimittäin tyypillisesti liikkuvat eri suuntaan osakemarkkinoiden kanssa.
Jos sijoittajia huolettaa esimerkiksi talouden hidastuminen (tai tässä tapauksessa poukkoileva kauppapolitiikka), osakekurssit yleensä laskevat. Osakkeiden sijasta sijoittajat suosivat turvallisempina pitämiään valtionlainoja, joiden hinnat vastaavasti nousevat. Vaikkapa eläkeyhtiöiden sijoitussalkuissa tämä lainalaisuus tarkoittaa, että markkinapaniikin yltyessä osakesijoitusten arvo laskee mutta valtionlainasijoitusten arvo nousee. Näin hajautus toimii.
Yhdysvaltojen valtionlainoja pidetään perinteisesti sijoittajien keskuudessa turvasatamana. Kukapa ei luottaisi maailman mahtavimman valtion kykyyn maksaa takaisin velkansa? Juuri tässä valossa huhtikuun markkinaliikkeet ovatkin olleet poikkeuksellisia. Sekä osakkeiden että Yhdysvaltojen valtionlainojen hinnat ovat laskeneet samanaikaisesti.
Sijoittajapako on vääjäämätön seuraus Trumpin kauppapolitiikasta
Trumpin hallinnon linjaamia niin sanottuja vastavuoroisia tulleja (jotka siis nyt on asetettu 90 päivän ajaksi tauolle) voi monella tapaa pitää mielivaltaisina. Niiden taustalla oleva laskukaava ei varsinaisesti edellytä pitkän matematiikan opintoja.
Pyrkimys niistä kuitenkin käy ilmi. Trump haluaa nollata Yhdysvaltojen kauppataseen alijäämän. Kauppataseen alijäämä syntyy karkeasti ajatellen siitä, että Amerikassa kulutetaan enemmän (tavaroita) kuin valmistetaan (niitä).
Kauppataseen alijäämän kääntöpuoli on Yhdysvaltojen rahoitustaseen ylijäämä. Ulkomaiset viejät, jotka myyvät Amerikkaan tavaraa, saavat myynnistä dollareita. Nämä dollarit sijoitetaan takaisin Yhdysvaltojen rahoitusmarkkinoille, esimerkiksi liittovaltion velkakirjoihin.
Jos Yhdysvallat haluaa kääntää kauppataseen alijäämän ylijäämäiseksi, sen vääjäämätön seuraus on, että ulkomaisilla toimijoilla on vähemmän dollareita sijoitettavaksi. Vaikka nyt nähty sijoittajapako selittyneekin enemmän sijoittajien muuttuneilla asenteilla, johtaa kauppavirtojen kääntyminen myös vääjäämättä rahoitusvirtojen kääntymiseen.
Vain yksi tapa menettää erityisasema
Kuluttajaboikotit ovat sympaattisia, mutta Yhdysvaltojen kaltainen talousmahti ei sellaisesta horju. Toisin on sijoittajaboikotin kohdalla.
Yhdysvaltojen kauppataseen alijäämä on voinut kasvaa niin suureksi vain siitä syystä, että Yhdysvallat on saanut edullista lainaa ulkomailta. Luottoa on löytynyt.
Ja koska luottoa on löytynyt, Yhdysvallat on saavuttanut maailmantaloudessa johtavan niin sanotun varantovaluutta-aseman. Suurin osa keskuspankkien ”pahan päivän varoista” eli valuuttavarannoista on nimenomaan dollareita. Keskuspankeilla ympäri maailman on siis taseissaan valtavia määriä Yhdysvaltojen liittovaltion liikkeeseen laskemia velkakirjoja.
Kiina on jo pitkään pyrkinyt haastamaan Yhdysvaltojen varantovaluutta-asemaa, joskin heikolla menestyksellä. Lähes 60 prosenttia globaaleista valuuttavarannoista on edelleen dollareissa, Kiinan juanin osuus on vain kaksi prosenttia. Lähes puolet kansainvälisistä maksuista suoritetaan edelleen dollareissa, ja tässäkin Kiinan osuus on vain joitakin prosenttiyksiköitä.
Yhdysvaltojen erityisasema on niin vahva, että lyhyellä aikavälillä on vain yksi keino romuttaa se. Itsesabotaasi – toisin sanoen Yhdysvallat voi tehdä sen vain itse.
Mitä sitten?
Yhdysvaltojen erityisaseman mureneminen nopeasti ja hallitsemattomasti johtaisi todennäköisesti Trumpin hallinnon kaatumiseen, mutta hinta olisi kova kaikille. Koska dollarin rooli maailmantaloudessa on niin kriittinen, seurauksena olisi kaaos ja vakava finanssikriisi.
Sen sijaan Yhdysvaltojen erityisaseman vähittäinen heikkeneminen voi kääntyä jopa Euroopan eduksi. Euroopan maat tulevat laskemaan liikkeeseen suuria määriä velkaa lähivuosina. Jos euron asema kansainvälisenä varantovaluuttana vahvistuu dollarin kustannuksella, Euroopan maat voivat saada lainaa nykyistä edullisemmin.
Oli muutos sitten nopea tai hidas, se jättää jälkeensä tyhjiön, ja tyhjiöillä on tapana täyttyä. Tämän toki tietää myös Kiinan johtaja Xi Jinping.
Politiikka, jonka tavoitteena oli Yhdysvaltojen kunnianpalautus, on kääntynyt itseään vastaan. Kansainväliset sijoittajat eivät ole enää varmoja, voiko Yhdysvaltoihin luottaa.
Tämä tosiasia ei muuksi muutu, vaikka kuinka isoilla kirjaimilla somessa huutaisi.
Minna Kuusisto
Kommentoi