Vuosi sitten kirjoitin blogin siitä, kuinka suomalaisia oli alkanut kuolla poikkeuksellisen paljon. Ihmettelin, miksi asiasta ei juurikaan käyty julkista keskustelua.
Kyse oli kuitenkin valtavasta määrästä ihmisiä. Arvioin tuolloin, että suomalaisia kuolee vuoden aikana 6 400 henkeä enemmän kuin olisi ollut odotettavissa normaalioloissa.
Blogini julkaisun jälkeen kuolleisuudesta kirjoitettiin jonkin verran mediassa, mutta suhtautuminen asiaan oli jopa omituisempaa kuin se, ettei asiasta aiemmin puhuttu.
Esimerkiksi Helsingin Sanomat väitti analyysissään, että “laskelmat Suomen ‘huikeasta’ ylikuolleisuudesta eivät kestä tarkastelua”. Väitteen kärki oli, että kuolemien lisääntyminen johtuu väestön vanhenemisesta ja on siten vääjäämätöntä.
Vuosi sitten jouduin perustamaan arvioni laskelmiin kuolleiden määrästä, koska kaikkia tilastoja ei ollut vielä saatavilla. Nyt tilastot on julkaistu, ja tiedämme kuolleiden määrän, tiedämme kuolinsyyt ja tiedämme myös sen, mikä osuus kuolemien lisääntymisestä johtui väestön vanhenemisesta.
Nyt voidaan sanoa varmuudella, että laskelmat huikeasta ylikuolleisuudesta olivat oikeassa ja Helsingin Sanomien analyysi oli väärässä. Helsingin Sanomat onnistui vähättelemään tuhansien suomalaisten kuolemaa.
Vuonna 2022 Suomessa kuoli 63 219 henkeä. Edeltävänä vuonna Tilastokeskuksen tekemässä väestöennusteessa kuolleiden määrän ennustettiin olevan 56 158.
Kuolemia oli siis 7 061 enemmän kuin odotettiin. Tämä luku huomioi ikääntymisen vaikutuksen. Normaalioloissa kuolleiden määrä olisi kasvanut noin 200 hengellä, kun huomioidaan väestön ikääntyminen ja muut kuolleisuuteen vaikuttavat trendit.
Normaalioloissa Tilastokeskuksen väestöennusteet osuvat kohdalleen muutaman sadan hengen tarkkuudella. Nykytilanteessa omakin arvioni jäi alakanttiin, sillä viime joulukuussa suomalaisia kuoli enemmän kuin uskalsin ennustaa.
Kuolemien kasvu ei siis selvästikään johtunut väestön ikääntymisestä. Tämä näkyy kirkkaasti myös elinajanodotteessa, joka on väestön ikärakenteesta riippumaton mittari.
Elinajanodote laski historiallisen paljon ja kolmatta vuotta putkeen. Aiemmin elinajanodotteen trendi on ollut nouseva. Vastaavaa ei ole nähty sitten sotien. Suomessa vastasyntyneen elinajanodote on nyt Pohjoismaiden lyhin.
Samaa kertoo myös ikävakioitu kuolleisuusluku, joka mittaa kuolleiden määrää suhteessa väestön kokoon, kun poistetaan väestön ikääntymisen vaikutus. Tämän mittarin voi tulkita keskiverto suomalaisen todennäköisyydeksi kuolla vuoden aikana. Todennäköisyys kuolla oli viime vuonna 9,5 % korkeampi kuin ennen pandemiaa. Vuosi 2022 pyyhkäisi pois noin vuosikymmen verran positiivista terveyskehitystä.
Myös ylikuolleisuuden syy varmistui, kun Tilastokeskus julkaisi kuolinsyytilaston viime vuoden osalta. Kuten arvata saattoi, suurin syy oli korona. Korona kirjattiin 4 349 suomalaisen kuolinsyyksi. Korona tappoi enemmän kuin liikenneonnettomuudet, muut tapaturmat ja väkivalta yhteensä. Se tappoi myös enemmän kuin alkoholi tai hengityselinten sairaudet.
Vuosi 2022 oli siis pandemian pahin. Valtaosa koronakuolemista tapahtui vasta pandemian kolmantena vuonna. Koronaan kuoli vuonna 2022 kolme kertaa niin paljon ihmisiä kuin kahden ensimmäisen pandemiavuoden aikana kuoli yhteensä.
Vuoden 2023 alussa näytti, että pahin olisi jo takana ja kuolleisuus putoaisi lähemmäs pandemiaa edeltänyttä trendiä. Nyt loppuvuodesta kuolleiden määrä on taas kasvanut jyrkästi. Marraskuussa tehtiin uusi ennätys kuolleiden määrässä.
Tilanne on siis hyvin samanlainen kuin vuosi sitten. Jos kuolleisuus pysyy pitkään näin korkealla, tuhansia suomalaisia tulee taas kuolemaan ennen aikojaan.
En tässä ota lainkaan kantaa siihen, millaisiin politiikkatoimiin nyt pitäsi ryhtyä. Kuolemien poikkeuksellisen suuri määrä on kuitenkin tosiasia, joka on tuotava esiin. Sitä ei voi enää vähätellä ja sivuuttaa.
Ylikuolleisuudesta on jo niin paljon tietoa, ettei sitä voi likimainkaan selittää väestön ikääntymisellä. Asia on vakava, ja siitä pitää käydä yhteiskunnallista keskustelua, vaikka se olisi vaikeaa.
Kysymys siitä, mitä ylikuolleisuudelle pitäisi tehdä on poliittinen. Asiantuntijoiden tehtävä on tarjota vaihtoehtoja, joiden pohjalta kansalaiset ja heitä edustavat päättäjät voivat tehdä arvovalintoja. Vaikka arvokeskustelun lopputulos olisi, että parasta on vain antaa suomalaisten kuolla, niin sekin on arvovalinta, josta on kannettava vastuu.
Tietysti tavoiteltavampi lopputulos olisi, että kuolleisuuden vähentämiseksi löydetään keinoja. Mutta arvokasta olisi jo se, että kansalaisille kerrotaan riskeistä, jotta he voivat itse päättää, miten he haluavat suojautua.
Itsestään tämä ylikuolleisuus ei näytä häviävän. Vähintä mitä voimme tehdä, on tunnustaa tosiasiat, herättää niistä keskustelua ja etsiä ratkaisua. Tuhansien suomalaisten henkien pelastaminen on sen arvoista.
Juha Itkonen
Kommentoi