veronmaksajat.fi

Virvoitusjuoma­veroa ei kirpaise korottaa, kun verotuksen paino­pistettä siirretään kulutukseen

Janne Kalluinen

Verolaskelmat hallussa

Janne Kalluinen on Veronmaksajien ekonomisti, joka odottaa ensimmäistä ammattilaissopimustaan jalkapalloilijaksi. Sillä välin hän tekee verolaskelmia. Seuraa Twitterissä  @jannekalluinen

Verotuksen painopisteen siirto tuloverotuksesta kulutuksen ja haittojen verottamiseen on mantra, johon törmää useammin ns. juhlapuheissa kuin käytännön veropäätöksissä.

Pääministeri Petteri Orpon hallitus on kuitenkin ollut tässä mielessä poikkeus. Hallitusohjelmassa linjattujen ansiotuloveronkevennysten päälle kevään 2025 kehysriihen päätökset alentavat ansiotuloverotusta entisestään ja myös yhteisöverotusta. Kauteen on toki mahtunut joitakin kiristäviäkin linjauksia, kuten mm. eläkeverotuksen kiristys ja työsuhdepyöräedun poisto.

Samaan aikaan hallitus on päättänyt useista kulutusverojen korotuksista, joista keskeisin oli kevään 2024 kehysriihen päätös yleisen arvonlisäverokannan 1,5 prosenttiyksikön korotuksesta.

Hallituksen suuret veropoliittiset linjanvedot on kuluvalla kaudella tehty toistaiseksi kolmessa yhteydessä: hallitusneuvotteluissa sekä keväisissä kehysriihissä 2024 ja 2025. Ensimmäisen kehysriihistä oli veropoliittisesti kiristävä, jälkimmäinen keventävä – ja hallitusohjelma tältä väliltä.

Erisuuntaisuudesta huolimatta yksi erityisen kovia kokenut vero on helppo nimetä: virvoitusjuomavero. Mm. pullovesiä, mehuja ja monia hiilihapollisia juomia koskeva valmistevero on ollut ottavana osapuolena kaikissa mainituissa vaiheissa – ja erityisesti kevään 2025 kehysriihessä.[i]

Virvoitusjuomavero hallituksen hampaissa

Virvoitusjuomavero tuotti valtiolle verotuloja 217 miljoonaa euroa vuonna 2024. Euromääräinen tuotto on säilynyt vuodesta 2021 alkaen jokseenkin samana vuodesta toiseen. Vaalikauden alkajaisiksi pääministeri Orpon hallitusohjelman liitteessä virvoitusjuomaveroa päätettiin korottaa ”maltillisesti” 30 miljoonalla eurolla.

Seuraavana keväänä odotti uusi vilpoinen suihku. Osana julkisen talouden sopeutustoimia kevään 2024 kehysriihessä virvoitusjuomaveroon osoitettiin 27 miljoonan euron lisäkorotus. Kylmä kyyti jatkui tuloveronkevennyksillä profiloituneessa kevään 2025 kehysriihessä, kun vanhojen korotusten päälle virvoitusjuomaveroon rytkäytettiin vielä 50 miljoonan euron lisäveronkorotus.

Linjatuilla yhteensä noin 107 miljoonan korotuksilla tavoitellaan siis verotuoton lisäystä liki 50 prosentilla. Moista suhteellista kiristymistä voisi pitää kookkaana mille tahansa verolle. Luonnos veronkorotukset sisältävästä hallituksen esityksestä tuli julki kesäkuun alussa.

Korotukset tulisivat voimaan 1.1.2026. Samalla vahvistettaisiin jo aiemmin päätetty virvoitusjuomaveron asteittainen veroporrastus juoman sokeripitoisuuden perusteella.

Kulutusverojen kansantaloudelliset ja terveyspoliittiset tavoitteet

Kuten monilla muillakin valmisteveroilla, myös virvoitusjuomaverolla on fiskaalisia ja terveyspoliittisia tavoitteita. Fiskaalisilla tavoitteilla viitataan valtiontalouden tasapainottamiseen. Terveyspoliittisesti virvoitusjuomaverolla on ohjaava tavoite. Sen kirjoitushetkellä voimassa olevat tasot ovat 32 snt/l sokerillisilla juomilla ja 13 snt/l sokerittomilla.

Porrastuksella on nähtävästi myös saavutettu tavoiteltu vaikutus. Kosonen & Savolainen (2019) ovat todenneet sokerillisten juomien veronkorotuksen 2014 ohjanneen kulutusta sokerittomiin juomiin, joiden vero pysyi samaan aikaan ennallaan.

Kun haitallisen kulutuksen veronkorotus yhtäällä tuo tilaa kevennyksiin ansiotuloverotuksessa, verotuksen painopisteen siirtäminen tuloverotuksesta kulutukseen – erityisesti haitalliseen sellaiseen – vaikuttaa mainiolta vaihtokaupalta.

Toisaalta jos ohjausvaikutus tepsii, hankaloittaa se tilannetta fiskaalisesti. Vaikutus on nähty esimerkiksi tieliikenteen verotuksen päästöohjaus (mikseivät toki veronkevennyksetkin) ovat näkyneet kyseisten verojen tuotoissa, jotka ovat alentuneet viime vuosina kaikilla mittareilla.

Kulutusverojen regressiivisyydestä

Kulutusverojen korotuksia moititaan toisinaan regressiivisyydestään, eli siitä, että niiden staattinen verorasitus kohdistuu sinällään suhteellisesti voimakkaammin pienituloisiin. Jos asiaa tarkasteltaisiin elinkaaritulo- tai varallisuusnäkökulmasta, lievempikin tulkinta saattaisi riittää.

Lisäksi veronkorotusten vaikutukset hintoihin kohottavat vääjäämättä alemmille tulodesiileille tyypillisempiä indeksisidonnaisia sosiaalietuuksia, mikä kompensoi veronkorotuksen vaikutusta pienituloisille. Kulutusverotuksen vaikutuksia voi kompensoida edelleen myös tuloverotuksessa, jonka voisi ylipäätään ajatella olevan mainio väline tulonjaollisten tavoitteiden saavuttamiseen.

Tulonjaollisessa (ellei sitten ”menonjaollisessa”) mielessä esimerkiksi alennetut arvonlisäverokannat eivät saavuta näitä tavoitteita tehokkaasti, sillä suurempituloiset kotitaloudet tyypillisesti kuluttavat enemmän ja kalliimpia tuotteita kuin pienituloisemmat. Tällöin verohyöty kohdistuu absoluuttisesti enempi suurituloisille.

Kulutusveroissakaan ei soisi kokonaan unohdettavan ns. dynaamisia vaikutuksia, olkoonkin että termiin liittyy ansaitsematontakin huonoa klangia. Esimerkiksi savukkeiden veronkorotus vähentää tupakointia ja tupakoinnin aloittamista, mikä taas lisää osalla käytössä olevia tuloja, kun menot pienenevät – kansanterveysvaikutuksista puhumattakaan.

Dynaamisista vaikutuksista verotuksen painopisteisiin

Kaikki edeltävä todettuna ja kannatettavat terveystavoitteet mielessä pitäen voitaneen kysyä, onko virvoitusjuomiin kohdistuva 110 miljoonan, eli 50 prosentin korotuspaine kokoluokassaan suhteeton – vaihtoehtoja kun löytyisi nykyisestä kulutusveropohjasta ja ellei jopa nykyistä laajentamallakin.

Näyttäytyykin, että virvoitusjuomavero on jäänyt alakynteen, kun verosopeutuksessa on etsitty yhteistä nimittäjää. Vertailuksi voisi hämmästellä esim. linjattua 0,5 %-yks. alennusta 14 % alv-kantaan (–145 milj. €).

Veroratkaisuihin liittyy ymmärrettävästi politiikkaa. Hallituksen linjauksia tuloverotuksessa ei voi etenkään rohkeuden puutteesta moittia, mutta välillisessä verotuksessa ehkä hieman voikin.

Kun huomioidaan viime aikojen kulutusverotukseen linjatut kevennykset, eräiden euromääräisten verotasojen ennalleen jättämiset (=reaalitason alentuminen) ja toisaalta valtiontalouden käsiä hiostuttavat velkaluvut, voitaneen arvella, että virikkeitä juhlapuheiden pitämiseen verorakenteen painopisteen muuttamisesta tuloista kulutukseen jää vielä tulevaisuuteenkin.

[i] Myös kaivosmineraaliveroon sekä eri nikotiinituotteiden ja alkoholijuomien verotasoihin on linjattu korotuksista paitsi hallitusohjelmassa myös kehysriihissä 2024 & 2025.

Janne Kalluinen

Kommentit (0)
 

Kommentoi
Kommentoinnin yhteydessä kerättävät tiedot on tarkoitettu vain kommentoinnin pitämiseksi asiallisena. Kommentoinnin yhteydessä annettuja tietoja ei tallenneta asiakasrekisteriin, eikä niitä käytetä tai luovuteta muuhun tarkoitukseen.
Nimesi Sähköpostiosoitteesi (ei näy julkisesti)
Kommenttisi
Varmistus robottien varalta: Mitä onkaan yksi ynnä viisi?
Välitä Taloustaidon ylläpidolle huomiosi siitä, että kommentti on mielestäsi asiaton ja toivoisit sen poistamista.
Voit myös halutessasi antaa lisätietoja ylläpidolle:
Haluatko varmasti poistaa kommentin?

Blogit