Kuluva vaalikausi 2023–2027 alkaa kääntyä takakaarteesta loppusuoralleen. Ajankohdalle tyypillisesti erilaisia veroavauksia on pulpahdellut pintaan useita: sekä hallitus- että oppositiopuolueista.
Hyvän veropolitiikan periaatteisiin lukeutuu, että verotus olisi mahdollisimman neutraalia. Tämä tarkoittaa, että verotuksella olisi mahdollisimman vähän vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen. Täysin neutraalit verot ovat kuitenkin harvassa.
Ajankohtaisena esimerkkinä tästä on perintövero, jonka muutosten on havaittu vaikuttavan jopa kuolemiseen. Jos veromuutoksen voimaantulo on käsillä, elävien kirjoissa saatetaan sinnitellä tulevan perikunnan iloksi muutama ekstrapäivä. Vajaan kymmenen vuoden takainen esimerkki autoverotuksen uudistuksesta alleviivaa, miksi veroavauksissa olisi syytä olla pidättyväinen.
Veroilla siis on väliä, kuten myös odotuksilla niiden muutoksista – etenkin kun puhutaan isoista kertaluonteisista veroista. Viimeaikaiset veropuheet ovat näitä odotuksia voineet aiheellisesti synnyttää.
Puheisiin lukeutuu keskustelu perintöveron korvaamisesta luovutusvoittoverolla, ja idea ammuttiin nopeasti alas. Sikäli kun saaduista perinnöistä yli puolet on perintöverovapaita, moni tuleva perillinen voi jatkossakin lohduttautua, että noutaja ja verokarhu eivät saavu samalla oven avauksella.
Muita veroavauksia on kuultu hiljattainkin mm. varainsiirtoveron ja autoveron keventämisestä. Kaupan päälle on vieläpä uutisoitu ehkä vuonna 2027 käynnistyvästä uudesta autojen romutuspalkkiosta pienituloisille, jonka toteutumisesta ei siis ole olemassa varsinaista päätöstä. Yksi romutuspalkkiokampanja on ennestään jo käynnissäkin.
Vuoden 2026 tammi-helmikuussa uusien autojen ensirekisteröinnit olivat yhteensä vuoden 2025 vastaavaa ajankohtaa matalammat (käynnissä olevasta romutuspalkkiokampanjasta huolimatta). Samana ajankohtana myös KVKL:n tilastoissa käytettyjen asuntojen kauppamäärät ovat laskeneet jopa selvästi.
Samalla kun puheilla varainsiirto- tai autoveron alennuksista ym. saatetaan tavoitella helpotusta jumiutuneeseen kauppaan, ne voivat jähmettää sitä entisestään. Miksi rynnätä auto- tai asuntokaupoile, kun puolueen puheenjohtaja tai ministeri vihjailee varainsiirtoveron/autoveron kevennyksillä?
Veronalennuksien toteutumisen puolesta ei kuitenkaan kannata laittaa päätään pantiksi – etenkin kun julkisen talouden nykytilanne on kauniisti sanottuna kaukana siitä, mitä se vaikkapa Nokian kultavuosien aikaan on ollut.
Niin tai näin, on kuitenkin lopulta eduskunnan päätös, mitä edellä mainituille veroille aiotaan tehdä. Pallo on hallituksella kevään kehysriihessä.
Jos muutoksia mainituissa veroissa ei enää tällä vaalikaudella nähdä, epävarmuuden hälventämiseen ja ehkäpä markkinoiden pahimman kohmeen sulatteluunkin on olemassa yksi ja vieläpä ilmainen keino: tehdä selväksi, että mikään ei muutu.
Janne Kalluinen
Kommentoi