Huhtikuun puolivälissä hallitus kokoontui kehysriiheen päättämään mittavista julkisen talouden sopeutustoimista, joihin lukeutui veronkiristyksiä. Veromuutoksista voisi kirjoittaa useammankin blogitekstin, joista nyt ainakin ensimmäinen koskekoon eläkkeiden verotusta.
Eläkkeet ovat olleet sopeutustoimien yksi puhutuimmista aiheista, ennen ja jälkeen riihen. Ilmassa leijaillut eläkesopeutus härmistyi lopulta vuoden 2025 tasossa 150 miljoonan euron veronkiristykseksi, jonka toteutustavaksi valikoitui eläketulovähennyksen heikennys verovuodesta 2025 alkaen.
Kyseinen muutos vaikuttaisi näillä näkymin suunnilleen 2 000–4 500 euron kuukausieläkettä nauttiviin eläkkeensaajiin. Enimmillään toimenpide kiristäisi eläkkeensaajan veroprosenttia noin yhden prosenttiyksikön edestä verrattuna tilanteeseen, ettei sitä tehtäisi. Tyypillisesti kuitenkin veroprosentin kiristys on jokusen prosenttiyksikön kymmenyksen (pdf) suuruinen.
Eläkkeensaajan verotukseen vaikuttaa myös muita tekijöitä, kuten muiden ansiotuloveroperusteiden muutokset (eräät vähennykset ja valtion tuloveroasteikko), kunnallis- ja kirkollisveroprosenttien kehitys sekä sairausvakuutusmaksujen taso.
Mikäli kunnallisvero-, kirkollisvero- ja sairausmaksuprosentit pysyisivät ensi vuonna edes suunnilleen ennallaan, ansiotuloveroperusteiden muutokset voivat hieman jarruttaa eläkkeiden verotuksen kiristymistä. Ja vaikka eläketulovähennykseen tehdään tietyille tulotasoille heikennys, eläketulovähennys voi samalla myös parantua joillakin, jos sen tietyt määräytymisperusteet kehittyvät samaan tapaan kuin viime vuosina.
Eläketulovähennyksen leikkauksen kohdennus
Eläketulovähennyksen kiristämistä on moitittu julkisuudessa siitä, että se ei kosketa kaikkein suurimpia eläkkeitä saavia. Eläketulovähennystä ei saa enää 56 000 euron vuosituloilla vuonna 2024, joten luonnollisesti tätä suuremman eläkkeen verotukseen ei eläketulovähennystä heikentämällä oikein voi vaikuttaa.
Aivan suurituloisimpien eläkkeensaajien verotusta tosin kiristää hieman kehysriihen päätös tehdä valtion tuloveroasteikon kahden ylimmän portaan indeksitarkistukset alimitoitettuna. Tämä eläkkeensaajien (noin 90 000 euron vuosieläkettä saavien) joukko on toisaalta aika pieni. Kenties kuitenkin jonkun mielestä tämä kiristys ei ollut riittävä kansakunnan talkoisiin.
Ja joka tapauksessa noin 56 000 ja vajaan 90 000 euron vuosieläkkeen (noin 4 700–7 500 e/kk) väliin mahtuu eläkeläisten joukko, joihin kehysriihen eläkeveropäätökset eivät vaikuta mitenkään. Toisaalta heitäkin koskee arvonlisäverotuksen kiristyminen, ja monia kenties myös kotitalousvähennyksen heikentäminen.
Tämän enempää lisäveronkorotuksia niitä vaatineille ei kuitenkaan ollut tarjolla, joskin voi käydä huojennukseksi, että kyseisen jo valmiiksikin enemmän veroja ja eläketulon lisäveroa maksavan ryhmän verotus on muutamassa vuodessa kiristynyt selvästi. Niin kutsuttu solidaarisuusveron liudennus vuodelle 2024 on osaltaan keventänyt erittäin suurituloisten eläkkeensaajien verotusta, vaikka verotus kiristynyt muilta osin.
Kuvion korkeimman eläkkeen verotuksen kiristyminen johtuu syistä, joiden voi katsoa olevan seurausta eläkkeiden voimakkaista indeksikorotuksista ja hallitusohjelmien verolinjauksista. Sekä pääministeri Marinin että Orpon hallitusohjelmissa linjataan, että ansiotuloverotukseen tehdään vuosittain ansiotason nousua tai inflaatiota vastaavat tarkistukset vuosittain.
Pääministeri Orpon hallitusohjelmassa tarkennetaan erikseen, että tarkistus tehdään ”nopeammin kasvavan indeksin mukaisesti”. Tarkistus tulevan vuoden perusteisiin tehdään syksyisin nojaten ennusteeseen tulevan vuoden ansiotason ja kuluttajahintojen kehityksestä. Ansiotason kehitys tarkoittaa palkkojen kehitystä, joka voi kehittyä ja usein kehittyykin eri vauhtia kuin eläkkeet. Ennusteet ansiotason kehityksestä ovat olleet viime vuodet inflaatioennusteita korkeampia.
Eläkkeiden indeksikorotukset sekä 2023 että 2024 ovat olleet selvästi kummankin vuoden ansiotasoennusteita ja näin ollen veroparametrien ansiotasotarkistuksia korkeammat. Pienempien ansiotasotarkistuksien seurauksena eläkkeiden verotus on an sich kiristynyt kaikensuuruisten eläkkeiden kohdalla, joskin ilmiö erottuu selvimmin juuri pieni- ja suurituloisella eläkkeensaajalla (kts. kuvio edellä).
Se kuitenkin vaikuttaa myös keskieläkkeitä saaneisiin. Eläketulovähennys, jonka määräytyminen perustuu keskeisesti täyden kansaneläkkeen määrään[i] ja alenemaprosentteihin, on kuitenkin viime ajat parantunut erityisesti keski- ja ”parempaa” keskieläkettä saavilla eläkkeensaajilla, mikä on painanut heidän veroprosenttejaan alaspäin hiljalleen.
Kehysriihessä päätetty heikennys eläketulovähennykseen kiristää erityisesti em. paremman keskieläkkeen verotusta. Myönteinen tulkinta kiristyksestä voisi olla se, että onneksi tällaisten eläkkeiden verotus on sentään keventynyt eri syistä vuosikymmenen edetessä ja veroprosentit pysyvät näillä näkymin monilta osin kevyempänä kuin vaikkapa vuonna 2021.
Jos käy niin kuin miltä juuri nyt näyttää, eläkeindeksit kasvavat ensi vuonna noin +1½ prosentin verran. Ansiotuloveroperusteita tarkistettaneen ansiotason kehitystä vastaavalla tavalla, ja ansiotasoindeksin muutokseksi vuodelle 2025 VM ennusti kevään katsauksessaan +3,3 prosenttia.
Näin ollen veroperusteet kevenisivät (eläketulovähennyksestä irrallaan) enemmän kuin eläketulot kasvavat ja eläkeverotus tältä osin hitusen kevenisi. Jos eläketulovähennyksen aleneman taitekohta (22 500 euroa) pysyy ennallaan kuten tänäkin vuonna kävi, verotus voi keventyä ~keskieläkettä saavilla. Eläketulovähennyksellä on ollut erityistä merkitystä eläkkeiden verotuksen kehityksessä viime vuosina.
Huomaamaton eläkeveron kiristys 2024?
Maininnan ansaitsee sekin, että eläkkeensaajille jopa epäreiluksikin voi tulkita menettelyä, jolla päätettiin syksyllä 2023 tehdä ansiotuloverotuksen ansiotasotarkistukset vuodelle 2024 vain 2,8 prosentin suuruisena eikä 3,5 prosentin, joka oli VM:n viimesyksyinen ennuste vuodelle 2024.
Tämä oli seurausta siitä, että hallitus päätti kanavoida tekemiensä työllisyystoimien vaikutuksen palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun alenemisesta valtion budjettiin ansiotuloverotuksen kautta ja alensi veroparametrien tarkistuksia 0,7 prosenttiyksiköllä. Eläkeindeksit ja näin ollen eläkkeetkin kasvoivat kuitenkin samaan aikaan vajaat 6 prosenttia.
Palkansaajalle näiden muutoksien vaikutus yhteensä oli käytännössä ”plusmiinusnolla”, mutta koska eläkkeestä ei makseta työttömyysvakuutusmaksua, eläkkeensaajan osaksi tästä toimenpiteestä jäi kerätä vain niin sanotusti pullat rusinasta, eli ottaa veroperusteiden jetsuttaminen vastaan veronkiristyksenä.
Tämä aika monimutkainen ja teknisluontoinen eläkkeiden verojen kiristyminen ei ymmärrettävästi nostanut juuri otsikoita, etenkin kun monilla eläkkeensaajilla verotus saattoi muista syistä hieman keventyäkin. Lisäksi samanaikaiset eläkkeiden kookkaat indeksitarkistukset ovat lievittäneet suurinta harmitusta ja kenties varastivat show’n tuiki kiinnostavilta veroparametrien muutoksilta.
Hallitusohjelmat ja eläkeverotus
Sekä palkka että eläkkeet (tyypillisesti) verotetaan tuloverotuksessa ansiotulona.
Mikäli ansiotuloverotuksen taso halutaan pitää ennallaan – mikä on jokseenkin luonteva lähtökohta – veroparametreihin tulee tehdä vuosittain tulojen nousua vastaavat tarkistukset. Viime hallitukset ovat tämän ajatuksen kirjanneet ohjelmiinsa, erillisistä veronkorotuksista ja -kiristyksistä irrallaan.
Verotuksen ennallaan pitäminen on kuitenkin perustunut keskeisesti lähtökohtaan palkansaajien keskimääräisestä tulokehityksestä. Palkkojen ja eläkkeiden kehitys noudattavat omia polkujaan, mitä viime vuodet ovat erityisesti alleviivanneet. Eläkkeet ovat kasvaneet eläkeindeksien ruokaisien korotusten vuoksi poikkeuksellisesti paljon palkkoja nopeammin.
Tämä on jättänyt ansiotuloverotuksen eläkkeiden kohdalla jokseenkin kummalliseen asemaan. Eläkkeiden verotus on kehittynyt osin sen mukaan, mikä ennuste (palkansaajien) ansiotasoindeksin kehityksestä syksyisin sattuu olemaan, riippumatta mitenkään siitä, kuinka paljon eläkkeet kasvavat.
Huomio kiinnittyy paitsi palkansaajan ansiotasoon perustuviin veroperustetarkistuksiin, myös eläketulovähennyksen vuosina 2023–2024 staattisena pysyneisiin taitekohtaan ja alenemaprosenttiin (22 500 euroa ja 51 %) sekä samanaikaisesti reippaasti kasvaneeseen eläketulovähennyksen enimmäismäärään. Vastaavasti eläketulon lisäveron perusteisiin ei ole tehty tarkistuksia vuosikausiin.[ii]
Edellisen kappaleen sanoman sisäistäminen vaatinee hieman perehtyneisyyttä Suomen ansiotuloverojärjestelmään. Suoraviivaisempana pohdintana teemaan voisi kuitenkin esittää, että pitäisikö hallitusohjelmiin sisältyä jonkinlainen linjaus erikseen siitä, kuinka eläkkeensaajan veroperusteet kehittyisivät vaalikauden mittaan vuosittain – oli näkemys sitten keventävä, kiristävä tai siltä väliltä.
Nykyisillä linjauksilla eläkkeiden ja koko ansiotuloverotuksen kehitys on ennustetun palkkakehityksen armoilla. Palkansaajan verotuksen osalta muutostarvetta ei ole, mutta nykyisellään ikään kuin sallimme, että eläkkeiden verotus voi kehittyä vuosi toisensa perään vähän miten sattuu, kuten tekstin alkupuoliskolla oleva kuvio osoittaa. Satunnaisuus tuskin on ollut kenenkään tarkoitus, mutta lopputulos kuitenkin.
Janne Kalluinen
Lue lisää: Eläkkeensaajan ostovoimakatsaus 2023-2024 (veronmaksajat.fi)
[i] Vuonna 2022 kesken vuotta toteutettu sosiaaliturvaetuuksien ylimääräinen indeksitarkistus korotti monien sosiaalietuuksien, kuten kansaneläkkeen täyttä määrää samana vuonna. Tästä syystä myös eläketulovähennys parani, sillä vähennyksen määrä perustuu kansaneläkkeen täyteen määrään. Indeksitarkistus hyödytti täten myös sellaisia eläkkeensaajia, jotka eivät saaneet kansaneläkettä, mutta joiden eläketulovähennys nousi.
[ii] Vuonna 2023 sote-uudistuksen vuoksi ansiotulojen verotukseen toteutettiin rakenneuudistus, joka on voinut vaikuttaa hieman eläkkeensaajan veroprosentteihin. Tässä yhteydessä erityisesti eläketulovähennys uudistui merkittävästi.
Kommentoi