Tämä kesä on merkkipaalu sekä Veronmaksajain Keskusliitolle että sen pitkäaikaiselle toimitusjohtajalle Teemu Lehtiselle. Suomen järjestökentässä poikkeuksellisen pitkä vetovastuu päättyy, kun Lehtinen siirtyy loppuvuonna eläkkeelle.
Onko edessä sitten rauhallisia eläkepäiviä laiturin nokassa, on kokonaan toinen juttu. Lehtisen kiinnostus yhteiskunnalliseen keskusteluun ei ole kadonnut mihinkään.
Juuri halu ja kyky kommentoida julkisuudessa vero- ja talouspolitiikan kiperimpiä kysymyksiä oli merkittävä tekijä liiton hallituksen toimitusjohtajavalinnassa keväällä 1997.
Vain pari vuotta aiemmin Veronmaksajien palvelukseen tullut tutkimuspäällikkö Lehtinen oli noussut nopeasti liiton puhemieheksi median ja poliittisten päättäjien suuntaan. Selväsanainen viestintä perustui verojärjestelmän asiantuntijuuteen, jota Lehtiselle oli kumuloitunut jo valtiovarainministeriön virkamiehenä ja VATTin tutkijana.
Osuvimman paikan itselleen hän näki juuri Veronmaksajissa, joka oli jo 1980-luvulla kasvanut Suomen mittakaavassa merkittäväksi kansalaisjärjestöksi.
Liitosta oli kuitenkin puuttunut ammattimainen tutkimus, johon jäsenistön edunvalvontakin saattoi nojautua. Lehtinen sai vapaat kädet rakentaa ekonomistivetoista tutkimustoimintoa. Verolaskelmien ja -selvitysten tekeminen jatkui myös toimitusjohtajan roolissa.
”Näin selvää kysyntää riippumattomalle verotiedolle, joka toimisi päivänpoliittisen keskustelun pohjana. Mikään tutkimuslaitos tai viranomainen ei sellaista kyennyt tuottamaan median ja poliitikoiden käyttöön”, Lehtinen muistelee.
Voittava palvelupaketti
Vertailu muiden maiden veronmaksajajärjestöihin kirkasti Lehtiselle Suomen Veronmaksajien vahvuuden: tinkimätön fokus tavallisiin rivijäseniin ja näiden palvelemiseen.
Esimerkiksi Ruotsin sisarjärjestö valitsi päinvastaisen tien.
Skattebetalarna alkoi karsia jäsenpalveluita ja keskittyi ajamaan aggressiivisiakin veropoliittisia tavoitteita. Puhdas lobbarilinja karkotti jäseniä, joita vielä 1990-luvun lopulla oli suunnilleen yhtä paljon kummassakin maassa. Nykyään Ruotsin jäsenkunta on noin viidennes siitä mitä Suomessa on.
Lehtisen kaudella Veronmaksajat on panostanut johdonmukaisesti verojuristien tarjoamaan veroneuvontaan ja jäsenmedia Taloustaitoon.
”Suuri jäsenvolyymi pitää myös palvelujen yksikkökustannuksen kohtuullisena. Tämä puolestaan on mahdollistanut hyvin maltillisen jäsenmaksun”, hän huomauttaa.
Toteutuskelpoista edunvalvontaa
Laaja jäsenpohja on luonnollisesti tukenut Veronmaksajien mandaattia ajaa veronmaksajien etua ja oikeuksia. Lehtisen yhteistyöhakuinen ja vastuullinen linja on pitänyt keskusteluyhteyden auki niin virkamieskuntaan kuin pääpuolueisiin.
Toki aina jäsenistöstäkin nousee ääniä, joiden mielestä veropoliittisten vaatimusten pitäisi olla enemmän äärilaitaa. Lehtinen painottaa kuitenkin, että tavoitteiden tulee olla toteutuskelpoisia.
”Hyvä happotesti omille tavoitteille on se, kykeneekö niitä hyvällä omatunnolla puolustamaan, jos ne vaikka toteutuvatkin lainsäädännössä.”
Jos esimerkiksi vaatii veronalennuksia, on vaikutusarvioiden pidettävä kutinsa sekä hallinnollisessa että poliittisessa tarkastelussa. Kun luottamus on kertaalleen saavutettu, niin päättäjät tulevat testaamaan omiakin ideoitaan asiantuntijan luokse.
Työskenneltyään lukuisten hallituskoalitioiden kanssa Lehtinen sanoo ylipäätään arvostavansa suomalaisia poliitikkoja. ”Hyviä ja perusteltuja ehdotuksia ollaan aina valmiita kuuntelemaan.”
Pisteitä ropisee myös maan politiikan ja talouden toimituksille, vaikka mediaan kohdistuu tänä päivänä kovaakin kritiikkiä äärimielipiteiden ja klikkiotsikoiden perässä juoksemisesta.
”Mielestäni suomalainen media iltapäivälehtiä myöten raportoi taloudesta hyvinkin tasapainoisesti ja ammattimaisesti, kun vertaa vastaaviin ulkomaisiin lehtiin.”
Työ on aina kesken
Veronmaksajien perinteinen vaatimus keventää ansiotulojen verotusta ja erityisesti ylimpiä marginaaliveroja on saanut poikkeuksellisen hyvän poliittisen tuen kuluvan vaalikauden aikana. Vähitellen lähes kaikki puolueet ja työmarkkinajärjestöt ovat liittyneet kuoroon, joka ymmärtää kireän progression haittavaikutukset talouskasvulle.
”On ensiarvoisen tärkeää, että nykyinen suunta säilyy ja etumerkki pysyy keventävänä. Missään oloissa työn verotus ei saa ainakaan kiristyä”, hän evästää.
Historiallisesta saavutuksesta huolimatta verotuksen parissa riittää vaikuttamistyötä. Lehtinen muistuttaa, että Suomen veroaste on edelleen EU:n kireimpien maiden joukossa.
Sitäkin enemmän häntä on harmittanut veropolitiikan poukkoilu, johon myös istuva Petteri Orpon (kok.) hallitus on välillä sortunut. Yksi esimerkki siitä on Veronmaksajille tärkeä kotitalousvähennys, jota ensin rajusti kiristettiin ja kevään kehysriihessä taas hieman kevennettiin.
Toisaalta positiivista poliittista vakautta on esiintynyt yllättävissä paikoissa. Orpon ja sitä edeltänyt Sanna Marinin (sd.) hallitus ovat ideologisesti hyvin kaukana toisistaan, mutta niin vain yhteisöveroon ja pääomatulojen verotukseen ei ole koskettu kummallakaan kaudella. Tämäkin on vaatinut pitkäjänteistä edunvalvontaa.
”Kahdeksan vuotta on veropolitiikassa jo pitkä aika.”
Lehtinen näkee Veronmaksajien roolin jatkossakin keskeisenä suomalaisen verojärjestelmän kehittäjänä ja vakauttajana. Hän ennakoi esimerkiksi veronmaksajien oikeusturvan korostuvan entisestään, kun sähköinen viranomaisasiointi yleistyy – samoin kuin netin mukatieto.
”Tekoäly voi jopa lisätä kysyntää liiton veroneuvonnalle, kun virheellisiä käsityksiä väistämättä tulee. Silloinkin tarvitaan luotettavia verojuristeja avuksi.”
Mitä seuraavaksi?
Jos ne Lehtisen eläkepäivät eivät olekaan rauhallisia, niin mihin hänen aikansa kuluu?
Varmaa on ainakin talouden ja politiikan uutisten tiivis seuraaminen niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Hän on erittäin hyvin perillä muun muassa Yhdysvaltain osavaltiotason ehdokasasetelmista kongressin välivaalien alla.
Yhtä tarkasti Lehtinen jännittää Liverpoolin esityksiä Englannin Valioliigassa. Lähempänä kotia pitkän linjan narrifanin voi bongata pian Pasilan Veikkaus-Areenalla, kun Jokerit palaa liigaan jääkiekon puolella.
Mutta vihdoin löytyy enemmän aikaa myös rakkaalle vapaa-ajan asunnolle Jaalan Karijärvellä. Lehtisen vaimo Helena Lehtovirta on nyt päätoiminen dekkarikirjailija, joten mökkioloissa pariskuntaa yhdistää myös kirjallinen harrastus.
Omaa kirjaa ei Lehtisellä ainakaan vielä ole työn alla, mutta kenties blogeja ja muuta keskustelua sopii odottaa. Sanottavaa kun on.
Lehtisen etapit
1995–1996
Lipposen I hallituksen Kannustinloukkutyöryhmän asiantuntijana. Lehtisen edellisenä vuonna lanseeraama käsite ”kannustinloukku” vakiintui kuvaamaan tilanteita, joissa työnteko ei verotuksen, sosiaaliturvan ja palvelumaksujen yhteisvaikutuksena kannata.
1997
Nimitys keväällä Veronmaksajien toimitusjohtajaksi. Aloittaa liiton säännöllisen strategiatyön jäsentutkimuksen pohjalta.
1998
Valtiotieteen tohtoriksi, kun kansantaloustieteen väitöskirja hyväksytään Helsingin yliopistossa.
1999
Ensimmäinen suurten puolueiden puheenjohtajien keskustelu Vero99 -apahtumassa. Tilaisuudesta muodostuu Veronmaksajien vuosittainen päätapahtuma kaikille sidosryhmille.
2000
Veronmaksajien ajama kotitalousvähennys etenee kokeilusta laiksi ja laajenee koko maahan.
2007
Veronmaksajien jäsenmäärä nousee ensimmäistä kertaa yli 200 000 rajan.
2007–2009
Puheenjohtajistossa Sosiaaliturvan uudistamiskomiteassa SATAssa.
2008–2010
Jäsenyys valtiosihteeri Martti Hetemäen verotyöryhmässä.
2016–2019
Veronmaksajien Puolenpitoa-kampanja karhumainoksineen tuo liitolle laajaa näkyvyyttä mediassa.
2020–2021
Valtioneuvoston asettaman Maakuntaverokomitean jäsenenä.
Lähde: Veronmaksajain Keskusliitto 1947–2022: Taisteluliikkeestä kaiken kansan järjestöksi (2022)
Antti Oksanen
Kuva: Leena Louhivaara