KARON PÖRSSI Jos lyö euron vedon sen puolesta, että Mestareiden liigan ottelussa kotijoukkue tekee maalin ensimmäisellä puoliajalla, ei useimmiten miellä tekevänsä sijoitusta.
Jos sen sijaan ostaa UPM-Kymmenen osaketta päivää ennen tulosjulkistusta ja aikoo myydä osakkeet hyvän osavuosikatsauksen nostamaan kurssiin seuraavana päivänä, toiminnalle saattaa tulla antaneeksi sijoittamisen nimen.
Urheiluvedonlyönnillä ja päiväkaupalla on kuitenkin niin paljon yhteistä, että filosofisesti niitä voi pitää samana ilmiönä. Sitä voi kutsua vaikkapa spekuloinniksi.
Suursijoittajien Institutional Investor -lehti käsittelee kesäkuun numerossaan urheiluvedonlyöntiä, päiväkauppaa ja hyödykesijoittamista. Niitä yhdistää paitsi "sijoituksen" lyhyt aikaväli myös se, että alla olevat kohteet eivät itsessään tuota mitään. Yhtiöt toki tuottavat, mutta kun omistusaika on lyhyt, osakekauppaa käyvän tuotto ei tule yhtiön liiketoiminnasta.
Institutional Investorin haastattelema johtaja John Rekenthaler Morningstarilta löytää yhteyden myös siitä, että päiväkauppaa käyvät samoin kuin urheiluvedonlyöntiä harrastavat ovat paljolti nuorehkoja miehiä, jotka ottavat riskiä ja ovat matemaattisesti suuntautuneita.
Pörssilehtereiltä urheilukatsomoon
John Rekenthaler nostaa esiin kiinnostavan havainnon.
"Viisitoista vuotta sitten kaverit kävivät kotona päiväkauppaa. Nyt he lyövät urheiluvetoja. Urheiluvedonlyönti on uusi päiväkauppa", hän sanoo.
Samalla urheiluvedonlyönnistä on tullut joillekin täysipäiväistä työtä, jossa he käyttävät datanlouhintakoneita ja matemaattisia malleja.
Sijoitusjohtaja Martin Fridson varainhoitoyhtiö Lehman Livian Fridson Advisorsista arvelee, että tällaiset ammattivedonlyöjät kuorivat voitot eivätkä jätä amatööreille tienausmahdollisuuksia.
Vedonlyöntimarkkinat ovat siis oletettavasti melkoisen tehokkaat.
Taistelukumppanilla on merkitystä
Voitatko vai häviätkö? Siihen vaikuttaa paitsi peli (jalkapallo vai shakki) myös se, ketä vastaan pelaa (FC Barcelona vai kirjailijoiden harrastajaporukka FC Kynä). Toinen selvä tekijä ovat pelistä aiheutuvat kulut.
Näissä ulottuvuuksissa uhkapelin ja pörssipelin välille alkaa tulla tärkeitä eroja.
Ensinnäkin: pörssi ei ole suljettu järjestelmä. Vaikka osaketreidari itse ottaisi kantaa UPM-Kymmenen tulosjulkistuksen kurssireaktioon, suinkaan kaikki markkinatoimijat eivät ota kantaa tuohon yksittäiseen tekijään. On sijoittajia, jotka ovat omistaneet UPM:ää vuosikymmeniä ja tulevat omistamaan vuosikymmeniä. Itse asiassa vain hyvin harva sijoittaja ostaa tai myy osavuosikatsauksen perusteella.
Sen sijaan vedonlyönti jalkapallo-ottelun tuloksesta on suoraa peliä toisia vedonlyöjiä vastaan. Peliä pyörittävä vedonlyöntiyhtiö säätelee kertoimia sen mukaan, kuinka pelaajat ovat lyöneet rahaansa peliin.
Vedonlyönnissä otetaan kantaa selvästi yhteen tapahtumaan. Kohde on selvästi rajattu, kun taas osakkeen kurssireaktioon voivat vaikuttaa monet muutkin seikat kuin osavuositulos. Vaikka osavuosituloksen luvut onnistuisi arvaamaan oikein sadantuhannen euron tarkkuudella, osakekurssi saattaa käyttäytyä toisin kuin on odottanut. Jo Yhdysvaltain keskuspankin johtajan rykäisy saattaa vetäistä maton osavuosipelurin jalkojen alta.
Erittäin olennainen ero on myös siinä, mitä tapahtuu tappion tullen. Vedonlyöjä tyypillisesti häviää panoksensa kokonaan, päiväkauppiaan omistuksen arvo pienenee jonkin verran, jollei hän käytä aggressiivisimpia viputuotteita.
Nolla- ja miinussummapelit
Vaikka pörssissä ei tapahdu puhdasta vedonlyöntiä vaan järjestelmä on avoin, lyhyellä aikavälillä pörssikauppa on nollasummapeliä. Teoreettisesti voi tietysti laskea, että koska osakemarkkinat ovat keskimäärin pitkällä aikavälillä tuottaneet vaikkapa kahdeksan prosenttia vuodessa, osakekurssien keskimääräinen päivänousu olisi 0,03 prosenttia.
Siitä puolestaan voisi laskea edelleen keskimääräisen tunti-, minuutti-, sekunti- ja mikrosekuntikohtaisen nousuprosentin. Käytännössä noilla luvuilla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä.
Enemmän päiväkauppiaalle on merkitystä välittäjälle maksettavilla kaupankäyntipalkkioilla. Esimerkiksi Nordnetissa aktiivisuustasolla 1 oleva maksaa Helsingin pörssin osakkeiden ostamisesta ja myymisestä 0,06 prosenttia kauppasummasta, kuitenkin vähintään kolme euroa per kauppa. Kansainvälisille markkinoille löytyy edullisempia kansainvälisiä välittäjiä.
Urheiluvedonlyönti sen sijaan on kasinopeliä siinä mielessä, että itse pelaaminen ei maksa mitään, vaan kustannukset eli kasinon voitto on leivottu sisään kertoimiin. Urheiluvedonlyönti on pelaajan näkökulmasta miinussummapeliä: pelaajat kollektiivina saavat vähemmän rahaa kuin lyövät sisään.
Palautusprosentit eli pelatuista euroista voittaville pelaajille jaetut osuudet voivat vaihdella operaattori-, pelityyppi- ja kohdekohtaisesti paljonkin. Pitkällä aikavälillä muodostuu valtava ero, jos toisaalla pääsee pelaamaan keskimäärin 98 prosentin palautusprosentilla, toisaalla joutuu tyytymään palautusprosenttiin 90.
Palautusprosentti vertautuu pörssikaupan kaupankäyntikuluun: jos palautusprosentti on 90, se vastaa viiden prosentin kaupankäyntipalkkiota. 0,06 prosentin kaupankäyntipalkkioon pääseminen edellyttäisi palautusprosenttia 99,88, jollaisesta vedonlyöntipalveluissa on turha haaveilla.
Vastinetta rahalle
Päiväkauppa ja urheiluvedonlyönti ovat todennäköisesti harrastuksia, joilla saa elämäänsä jännitystä ja joista joutuu maksamaan jonkin verran.
Koska pitkän aikavälin tuotto-odotus on pieni tappio, halvimmalla harrastuksessa pääsee pitämällä panokset pieninä.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja.
