Kapitalisaatiosopimus eli sijoituskuori on kuin säästöhenkivakuutus ilman vakuutusta. Milloin sellainen kannattaisi ottaa?
Kapitalisaatiosopimus kuulostaa juhlalliselta ja hieman monimutkaiseltakin. Kapitalisaatio viittaa pääoman tekemiseen, joka kapitalisaatiosopimuksessa tapahtuu lisäämällä tuotto pääomaan.
Kapitalisaatiosopimus on läheistä sukua säästöhenkivakuutukselle sillä erolla, että kapitalisaatiosopimuksella ei vakuuteta ketään. Molemmista sijoitustuotteista puhutaan silti hieman hämäävästi sijoitusvakuutuksena.
Yhteistä näille sijoitusmuodoille on, että ne on tarkoitettu pitkäaikaiseen – jopa useiden kymmenien vuosien – säästämiseen ja sijoittamiseen. Molemmissa sijoitetaan yleensä rahastoihin tai sijoituskoreihin.
Olennaista on, että sijoituskohteita voi vaihtaa sopimuksen sisällä ilman, että mahdollisesti kertyneestä tuotosta joutuu heti maksamaan veroa. Veroa tuotosta maksetaan vasta, kun varoja nostetaan. Tästä syystä kovin lyhyt sopimusaika ei tuo merkittävää verohyötyä.
Vaikka kapitalisaatiosopimuksella ei vakuuteta ketään, kapitalisaatiosopimuksen myöntää henkivakuutusyhtiö.
Tuotteita voivat myydä myös pankit ja pankkiiriliikkeet sekä Finanssivalvonnan rekisterissä olevat vakuutusedustajat, myös ulkomaiset.
Sijoituskohteet omistaa vakuutusyhtiö
Sekä kapitalisaatiosopimuksen että säästöhenkivakuutuksen perusidea on, että sijoittaja maksaa vakuutusmaksun tai säännöllisiä vakuutusmaksuja vakuutusyhtiölle. Sijoittaja määrittelee, mihin sijoituskohteisiin hänen varansa liitetään. Vakuutusyhtiö sitten hankkii näillä varoilla asiakkaan määrittelemät kohteet omistukseensa.
Kapitalisaatiosopimuksen tai säästöhenkivakuutuksen avulla sijoittava henkilö ei siis omista osuuksia sijoituskohteista vaan ikään kuin sijoituskuoren, jonka sisällä on vakuutusyhtiön omistamia kohteita. Riski arvonkehityksestä ja pääoman säilymisestä on henkilöllä itsellään.
Sovitun määräajan kuluttua vakuutusyhtiö palauttaa maksuista muodostuneen säästösumman ja sille kertyneen tuoton asiakkaalle. Jos sijoituskohteet ovat osoittautuneet tappiollisiksi, palautettava summa jää suoritettuja maksuja pienemmäksi.
Sopimukset valtaosin osakesidonnaisia
Aivan kuten muussakin sijoittamisessa, sijoituskohteiden valinnassa tulee pohtia omaa tuottotavoitetta ja riskinkantokykyä sekä sijoitusajan pituutta.
Molemmat sijoitussopimukset voivat olla sijoitussidonnaisia, laskuperustekorollisia tai niiden yhdistelmiä. Laskuperustekorkoisessa sijoituksessa vakuutusyhtiö sitoutuu hyvittämään säästösummaa sovitulla laskuperustekorolla (eli käytännössä maksamaan säästösummalle sovitun koron).
Finanssialan tilastojen mukaan yksityishenkilöiden säästöhenkivakuutuksista oli viime vuoden lopussa laskuperustekorollisia noin kahdeksan prosenttia. Kapitalisaatiosopimuksessa niitä oli vain jokunen prosentin kymmenys.
”Laskuperustekorkoiset olivat suosittuja 1990–2000-lukujen vaihteessa, jolloin korot olivat korkealla. Ainakaan Säästöpankeilla ei ole enää tarjolla kiinteään korkoon sidottuja sopimuksia”, kertoo varallisuudenhoidosta vastaava johtaja Pasi Sirola Säästöpankkikeskuksesta.
Sijoittajan aktiivisuus vaikuttaa hyötyyn
Jos punnitsee kapitalisaatiosopimusta ja säästöhenkivakuutusta vaihtoehtoina, päätöksenteossa painavat etenkin perintösuunnittelu ja sopimusehtojen mahdolliset erot.
Säästöpankeilla molempien tuotteiden kulut ja säästösummien minimit ovat samat, mutta muilla pankeilla ja pankkien välillä niissä voi olla eroja. Myös sijoituskohteiden välillä voi olla eroja.
Yhtenäisistä ehdoista huolimatta kapitalisaatiosopimuksia tehdään Sirolan kokemuksen mukaan enemmän isommalla kertasummalla ja säästöhenkivakuutuksia enemmän kuukausisäästämisenä.
Jos toisessa vaakakupissa on kapitalisaatiosopimus ja toisessa suora rahastosijoittaminen, kannattaa miettiä omaa kiinnostustaan sijoituskohteiden valintaan.
”Jos sijoitusaika ei ole kovin pitkä tai jos henkilöllä ei ole tarvetta tai halua tehdä sijoituksen hajautukseen muutoksia, saattavat suorat sijoitukset rahastoihin tai osakkeisiin olla sopivampi vaihtoehto”, neuvoo Finanssialan johtava juristi Piritta Poikonen.
Poikosen mielestä kapitalisaatiosopimus soveltuu pitkäaikaissäästäjälle erityisen hyvin sellaisiin sijoituskohteisiin, joista maksetaan tuottoa esimerkiksi tietyn määräajan jälkeen. Tällöin tuotto lisätään pääomaan uudelleen sijoitettavaksi ja veroja maksetaan vasta tuottoja nostettaessa.
”Jos tavoitteena on pelkkä sijoittaminen eikä henkivakuuttaminen ja perintösuunnittelu, kapitalisaatiosopimus sopii paremmin. Se sopii myös yrityksille”, Poikonen summaa.
Säästöpankkiliiton Pasi Sirola on samaa mieltä. ”Jos ei ole kiinnostunut tekemään muutoksia sijoituskohteiden välillä, suora rahastosijoittaminen tulee yleensä edullisemmaksi.”
Myös riskitason muutos onnistuu
Kapitalisaatiosopimuksen eduksi Pasi Sirola mainitsee tilanteen, jossa sijoittaja haluaa välillä muuttaa riskitasoaan.
”Kapitalisaatiosopimuksessa voi sijoittaa vaikka vuosikymmeniä osakkeisiin ja siirtää sopimuksen loppuvaiheessa mahdollisesti hyvin tuottaneet osakepohjaiset sijoituksensa pienempiriskisiin korkosijoituksiin.”
Ainakin Säästöpankkiryhmän kapitalisaatiosopimuksissa voi sopia myös nostosuunnitelmasta, jonka mukaan sopimuksesta maksetaan takaisin sovittu summa esimerkiksi kerran kuukaudessa. Maksusta menee tosin prosentin toimenpidemaksu ja ratkaisu edellyttää käytännössä pitkää säästöhistoriaa.
Vapaaehtoisten eläkevakuutuksen veroetujen lakkaaminen ei ole ainakaan vielä aiheuttanut ryntäystä kapitalisaatiosopimusten myyntitiskille, mutta nostosuunnitelman muodossa kapitalisaatiosopimusta voi joissain tapauksissa sen korvaajana käyttää.
Kulut vaihtelevat pankkien välillä
Kapitalisaatiosopimukseen ja säästöhenkivakuutukseen liittyvät kulut ovat yhtiökohtaisia, mutta niiden ilmoittamistapa on lailla säännelty.
Ylläpitokuluja muodostuu vakuutuksen hoidosta ja hallinnoinnista.
Maksettavaksi saattaa tulla myös maksupalkkio säästöön laitettavasta summasta sekä toimenpidemaksut ainakin säästön takaisinnostosta ennen sopimusajan päättymistä.
Jokainen näistä kuluista on tyypillisesti suurin piirtein 1,0–1,5 prosenttia, ja ne veloitetaan, vaikka tuottoa ei tulisikaan.
Sijoituskohteita voi yleensä vaihtaa verkkopalvelussa maksutta.
Jos kapitalisaatiosopimus perustuu kuukausisäästämiseen, kannattaa sopimusta tehdessä kiinnittää huomiota siihen, voiko maksujen suuruutta ja maksuaikataulua myöhemmin muuttaa ja jos voi, niin millä ehdoilla.
Sekä säästöhenkivakuutuksesta että kapitalisaatiosopimuksesta voi nostaa siis varoja myös sopimuksen voimassaoloaikana. Mikäli sijoituksille on kertynyt tuottoa, sisältää nostettava summa aina myös tuottoa alkuperäisen pääoman ja nostettavan summan suhteessa. Nostetusta tuotosta henkivakuutusyhtiö pidättää automaattisesti pääomatuloveron.
Sopimus ei pääty sijoittajan kuolemaan
Kapitalisaatiosopimuksen ja henkivakuutuksen suurimmat erot tulevat esiin vakuutuksen päättyessä.
Säästöhenkivakuutus päättyy yleensä joko sovitun vakuutusajan mukaisesti tai vakuutetun kuollessa.
Se sisältää nimensä mukaisesti lähes aina kuolemanvaraturvan, jonka perusteella vakuutussäästöt maksetaan vakuutuksenottajan määräämille edunsaajille. Varoja voidaan näin siirtää suoraan halutulle henkilölle ilman testamenttia.
Kuolemantapauksessa lähiomaisille säästöhenkivakuutuksesta maksettava korvaus on perintöveron alaista tuloa, kun taas muille edunsaajille maksettava summa verotetaan pääomatulona.
Kapitalisaatiosopimus päättyy vasta sopimusajan päättyessä tai jos koko säästösumma nostetaan ennenaikaisesti.
”On hyvä huomata, että kuolemantapauksessa kapitalisaatiosopimus ei pääty, vaan jatkuu kuolinpesän omistuksessa. Se on siis perinnönjaossa jaettavissa kuten muukin kuolinpesään kuuluva omaisuus”, Poikonen muistuttaa.
Kapitalisaatiosopimuksessa perintöverotus kohdistuu säästettyyn summaan eli takaisinostoarvoon kuolinhetkellä. Pääomatuloveroa perilliset maksavat kuolinhetken arvon ylittävästä tuotosta siinä vaiheessa, kun sopimus erääntyy.
Tappiot voi vähentää verotuksessa
Mikäli pääoma ei ole lisääntynyt vaan sijoitussopimus on tuottanut tappiota, tappion voi vähentää muista pääomatuloista siinä vaiheessa, kun sopimus päättyy.
Vähennysoikeus tuli mahdolliseksi vuoden 2020 tuloverolain uudistuksessa, ja se koskee sekä säästöhenkivakuutusta että kapitalisaatiosopimusta.
Katri Isotalo
