Helsingin pörssissä on meneillään useita jakautumisia, jotka tuovat pörssilistalle uusia yhtiöitä. Sijoittajan on arvioitava, ovatko uudet yhtiöt riittävän vahvoja pärjätäkseen itsenäisesti.
Helsingin pörssissä on nyt meneillään poikkeuksellisen monta yhtiöiden jakautumista.
Konepajayhtiö Valmet on ilmoittanut selvittävänsä jakautumista kahdeksi itsenäiseksi pörssiyhtiöksi. Niistä toinen keskittyisi valmistamaan teknologiaa metsä- ja energiateollisuudelle ja toinen teollisuuden venttiileihin ja automaatioon.
Metsäyhtiöistä UPM on listaamassa vanerituotteita valmistavan Wisa Groupin omaksi yhtiökseen. Stora Enso aikoo puolestaan eriyttää Ruotsin metsäomaisuutensa uudeksi Bergslagets Skogar -pörssiyhtiöksi, joka on tarkoitus listata Tukholman ja Helsingin pörssiin.
Jakautumista suunnittelee myös monialayhtiö Aspo, joka aikoo eriyttää varustamoalan ESL Shippingin omaksi pörssiyhtiökseen tämän vuoden lopulla.
Yksityissijoittaja ja sijoituskouluttaja Svenne Holmströmin mukaan jakautumisen taustalla on usein ajatus siitä, että liiketoimintojen arvo tulee paremmin esiin erillisinä yhtiöinä.
"Varsinkin monialayhtiöissä on yleensä semmoinen monialayhtiöalennus. Sijoittajat eivät välttämättä halua maksaa täyttä hintaa siitä, että yhtiö harrastaa montaa asiaa. Kun nämä eriytetään, jokaista liiketoimintaa voidaan arvioida erikseen", Holmström sanoo.
MITÄ HUOMIOON JAKAUTUMISESSA? "Uutta yhtiötä pitää arvioida kuin mitä tahansa sijoitusta: pidä, lisää tai myy sen mukaan, miltä kokonaisuus näyttää."
Sijoituskouluttaja Svenne Holmström
Jakautumisille on hyviä perusteluja
OP:n seniorianalyytikon Henri Parkkisen mielestä pörssiyhtiöiden jakautumissuunnitelmille on hyvät perustelut.
Valmetin arvostusta on painanut viime vuosina biomateriaaliliiketoiminta, jonka keskeinen asiakaskunta on vaikeuksissa painiva paperi- ja selluteollisuus. Sen sijaan konsernin prosessitehokkuusliiketoiminta on kehittynyt suotuisammin, sillä sen asiakaskunta koostuu monista teollisuudenaloista.
"Kysymys kuuluu, kärsiikö prosessitehokkuusratkaisujen arvostus siitä, että biomateriaaliliiketoiminta koetaan niin suhdanneherkäksi", Parkkinen sanoo.
Stora Ensossa jakautumisen logiikka liittyy ennen kaikkea siihen, että tuodaan näkyviin Ruotsin metsäomaisuuden arvo. Parkkisen mukaan metsien arvo ei ole heijastunut täysimääräisesti yhtiön pörssiarvoon.
"Eriyttämisen jälkeen metsäomaisuus muodostaisi vakaan ja ennustettavan sijoituskohteen, kun taas jäljelle jäävä Stora Enso keskittyisi teollisiin liiketoimintoihin."
UPM:n vanerintuotannon eriyttämisen Parkkinen näkee ennen muuta strategian selkeyttämistä.
"UPM on jo pitkään halunnut profiloitua kasvaviin liiketoimintoihin keskittyväksi yhtiöksi. Yhtiössä on ehkä arvioitu, että vanerit eivät sovi tähän yhtälöön."
MITÄ HUOMIOON JAKAUTUMISESSA? "Jakautumisessa kannattaa arvioida, syntyykö riittävän vahvoja yhtiöitä ja sopivatko ne omaan sijoitusstrategiaan." Seniorianalyytikko Henri Parkkinen, OP
Liian pieni yhtiö voi jäädä varjoon
Pörssiyhtiön jakautuminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita omistaja-arvon kasvua. Sekä Holmström että Parkkinen korostavat, että uuden yhtiön pitää olla riittävän vahva pärjätäkseen itsenäisesti.
"Riskinä on, että uusi yhtiö jää liian pieneksi", Holmström huomauttaa.
Hänen mukaansa yhtiö voi silloin jäädä suurten sijoittajien sijoituskohteiden ja keskeisten osakeindeksien ulkopuolelle. Heikko kysyntä ja vähäinen kaupankäynti saattavat painaa arvostusta ja estää juuri sen omistaja-arvon vapautumisen, jota jakautumisella tavoiteltiin.
Parkkisen mielestä jakautuvien osien täytyy muodostaa selvä ja riittävän suuri kokonaisuus, jolla on ymmärrettävä strategia, kilpailuetuja ja kyky hoitaa itse rahoituksensa, hallintonsa ja muut tukitoiminnot.
"Ennen jakautumista on myös pohdittava synergiaetujen menettämisen seurauksia, kun konsernin yhteiset resurssit eivät ole enää käytettävissä", Parkkinen sanoo.
Esimerkiksi Wisa Groupille olennainen kysymys on puunhankinta, jonka itsenäistyvä yhtiö pyrkii varmistamaan pitkäaikaisella hankintasopimuksella UPM:n kanssa.
"Valmet on saanut synergiaetuja siitä, että konsernin liiketoimintojen teknologiaa on hyödynnetty samoissa hankkeissa. Mutta mikään ei estä jatkamasta yhteistyötä jakautumisen jälkeenkin."
Sijoittaja miettii, miten toimia
Jos sijoittaja omistaa jakautuvan pörssiyhtiön osakkeita, uuden yhtiön osakkeet kirjautuvat yleensä automaattisesti arvo-osuustilille tai osakesäästötilille.
Jakautumisen jälkeen molempien yhtiöiden osakkeilla voi käydä pörssissä kauppaa normaaliin tapaan. Jakautumisen jälkeen markkinat hinnoittelevat molemmat yhtiöt erikseen.
Holmströmin mielestä uutta yhtiötä kannattaa arvioida aivan kuten mitä tahansa muutakin sijoituskohdetta. Onko sillä hyvät kasvunäkymät, riittävä kannattavuus ja kilpailukyky, ja onko osakkeen arvostus houkutteleva?
Myös sijoituksen koolla on merkitystä. Jakautumisessa salkkuun voi tulla vain pieni omistus uudesta yhtiöstä. Silloin sijoittajan kannattaa pohtia, onko omistus mielekäs pitää sellaisenaan, haluaako sitä kasvattaa vai luopuuko siitä.
Parkkisen mielestä jakautuminen lisää sijoittajan valinnanvapautta. Hän voi jatkossa päättää, haluaako omistaa molempia yhtiöitä vai vain sitä liiketoimintaa, jonka tulevaisuuteen uskoo ja joka sopii omaan sijoitusstrategiaan.
"Esimerkiksi Stora Enson jakautumisen myötä sijoittaja voi valita, haluaako omistaa suhdanneherkkää kartonkiliiketoimintaa vai vakaampaan ja ennustettavampaan metsäomaisuuteen perustuvaa yhtiötä."
Matti Remes
