Kansainvälisten parien omaisuudenjako avioeron tai puolison kuoleman jälkeen selkeytyy EU:ssa. Jäljelle jää silti kimurantteja kysymyksiä, jotka hämmentävät kokenutta juristiakin.
Moni suomalainen muuttaa työn, opintojen ja eläkepäivien perässä ulkomaille. Samalla syntyy kansainvälisiä parisuhteita, joissa puolisot voivat olla eri valtioiden kansalaisia, asua suhteen aikana monessa maassa tai omistaa varallisuutta useammassa kuin yhdessä valtiossa.
Omaisuudenjakoon avioliiton päättymisen jälkeen liittyy usein vaikeita kysymyksiä, mutta poikkeuksellisen kimurantteja ne voivat olla kansainvälisissä suhteissa.
Syynä ovat eri maiden toisistaan poikkeavat lait ja epävarmuus siitä, minkä valtion lakia kussakin tilanteessa lopulta sovelletaan.
Nyt kirjaviin pelisääntöihin on luvassa ainakin hieman selvyyttä, kun EU:n uuden aviovarallisuusasetuksen soveltaminen alkoi tammikuun lopulla 18 jäsenmaassa. Samalla otettiin käyttöön toinen asetus, joka koskee rekisteröityjen parien varallisuussuhteita.
”Uudistus on hyvä juttu esimerkiksi niille suomalaisille pareille, jotka asuvat pitkiä aikoja ulkomailla”, Turun yliopiston kansainvälisen yksityisoikeuden ja perheoikeuden professori Tuulikki Mikkola sanoo.
Ristiriitaisten päätösten riski pienenee
Euroopan komission mukaan uudet asetukset luovat kansainvälisten parien omaisuudenjakoon selvät pelisäännöt eron tai puolison kuoleman varalta.
Ne esimerkiksi täsmentävät, minkä valtion kansallista lakia asiaan sovelletaan, jos useamman maan laki voisi tulla kysymykseen.
”Nyt tiedetään marssijärjestys, minkä maan lain mukaan kansainvälisten parien varallisuussuhteita koskevissa kysymyksissä edetään. Se parantaa ennakoitavuutta”, Mikkola toteaa.
Asetukset myös määrittelevät yhtenäiset säännöt, joiden mukaan asiaa käsittelevä tuomioistuin määräytyy. Lisäksi asetuksissa on maininta, jonka mukaan toisiinsa liittyvät oikeusasiat pyritään keskittämään saman jäsenvaltion tuomioistuimeen.
Euroopan komission mukaan näin jäävät pois esimerkiksi sellaista omaisuutta koskevat oikeudenkäynnit, joita käydään useissa jäsenvaltioissa yhtä aikaa ja joista voi tulla keskenään ristiriitaisia päätöksiä.
Mikkolan mielestä iso parannus on myös se, että jatkossa kaikki asetusta soveltavat valtiot sitoutuvat tunnustamaan ja panemaan täytäntöön toisessa maassa tehdyt ratkaisut.
”Nyt kaikkien asetusta soveltavien maiden on tunnustettava viranomaisten ja tuomioistuinten omaisuutta koskevat päätökset toisessa jäsenmaassa. Tämäkin parantaa ennakoitavuutta.”
Sovellettavan lain voi valita ennalta
Uudistuksen parannuksiin Mikkola laskee myös sen, että puolisot voivat nyt sopia keskenään yhtenäisin säännöksin, minkä valtion lakia he haluavat varallisuussuhteisiinsa soveltaa.
Aivan vapaasti maavalintaa ei saa kuitenkaan tehdä. Puolisot voivat valita valtion, jossa molemmilla tai toisella heistä on asuinpaikka sopimuksen teon aikaan. Heidän on myös mahdollista valita valtio, jonka kansalainen jompikumpi heistä on.
Suomen avioliittolaki on antanut jo tähän saakka mahdollisuuden kirjata avioehtosopimukseen, minkä maan lakia sopimukseen sovelletaan. Mikkolan mukaan suomalaiset ovat valinneet yleensä Suomen lain.
”Muutos aiempaan on, että nyt lain valinta pätee varmasti asetuksen alaisissa 18 maassa.
Aiemmin moni valtio ei hyväksynyt Suomessa tehtyä avioehtosopimusta ja siinä tehtyä lain valintaa, vaan esimerkiksi omaisuuden ositus avioliiton päättyessä suoritettiin automaattisesti kyseisen maan säännösten mukaan.”
Tämä saattoi tulla ikävänä yllätyksenä esimerkiksi Espanjaan muuttaneille suomalaisille pariskunnille, jotka luulivat Suomessa tehdyn avioehtosopimuksen pätevän myös uudessa asuinmaassa. Välirikon jälkeen varallisuuden jakoa jouduttiinkin sitten ratkomaan Espanjan lain pohjalta.
Ensimmäinen yhteinen asuinmaa ratkaisee
Uusi asetus määrittelee pelisäännöt myös siinä tapauksessa, että aviopuolisot eivät ole sopineet etukäteen sovellettavasta laista esimerkiksi avioehtosopimuksessa. Tällöin
varallisuussuhteisiin sovelletaan ensisijaisesti avioparin ensimmäisen yhteisen asuinmaan lakia.
”Sovellettava laki pysyy siis samana, vaikka pari muuttaisikin toiseen maahan. Lain muuttumattomuus on iso muutos aiempaan verrattuna.”
Tuulikki Mikkolan mielestä pohjoismaisesta näkökulmasta asetus ei ole tässä kovin looginen, sillä yleensä muutettaessa parin varallisuuskin siirtyy uuteen asuinmaahan. Asetus voi näin johtaa esimerkiksi tilanteeseen, jossa Espanjassa avioituneen ja asuneen suomalaisen pariskunnan varallisuussuhteista päättää Espanjan tuomioistuin, vaikka pari olisi muuttanut sittemmin Suomeen.
”Pohjoismainen ajattelutapa ei ole yleensä vahvoilla, kun tällaisia asetuksia tehdään EU:ssa mannereurooppalaisilla painotuksilla.”
Asetus jättää tilaa tulkinnoille
Avioparin varallisuusasioiden ratkominen ensimmäisen yhteisen asuinmaan lain mukaan ei ole kuitenkaan ehdoton sääntö. Asetuksessa on nimittäin maininta, jonka mukaan esimerkiksi omaisuuden ositusta tehtäessä tästä säännöstä voidaan tehdä poikkeus tietyissä tapauksissa.
Tämä voi johtaa Mikkolan mukaan esimerkiksi tilanteeseen, jossa ensimmäisessä asuinmaassa hankittuun yhteiseen varallisuuteen sovelletaan kyseisen maan lakia. Sen sijaan toisessa asuinmaassa kerrytettyyn omaisuuteen saattaakin päteä tämän valtion laki.
”Asetuksen muotoilu jättää tilaa tulkinnoille. Tässä vaiheessa on vielä vaikea ennakoida, millaisissa tilanteissa laki voi vaihtua, sillä asiasta ei ole vielä olemassa soveltamiskäytäntöjä.”
Mikkola huomauttaa, että uusien asetusten tuomista parannuksista huolimatta kansainvälisten parien varallisuusasioihin liittyy edelleen monimutkaisia kysymyksiä.
Siksi hän suosittelee, että kansainväliset parit konsultoivat varallisuusoikeudellisissa kysymyksissä jatkossakin asiantuntijoita, jotka tuntevat asianomaisten maiden lainsäädännöt. Myös kaikki keskinäiset sopimukset kannattaa tehdä aina kirjallisesti.
”Esimerkiksi ulkomaille pidemmäksi aikaa muuttavien suomalaisparien on hyvä muistaa nämä asiat. Mahdollisia ongelmatilanteita on todella paljon helpompi ratkoa, jos asioita on mietitty jo etukäteen.”
Uudistus ei koske kaikkia EU-maita
Suomalaisten on hyvä huomata, että kansainvälisten parien varallisuusasioita koskevat asetukset ovat voimassa vain 18:ssa EU:n jäsenvaltiossa.
Suomen ohella mukana ovat Belgia, Bulgaria, Tšekki, Saksa, Kreikka, Espanja, Ranska, Kroatia, Italia, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Itävalta, Portugali, Slovenia, Ruotsi ja Kypros. Mukaan voi liittyä myöhemmin muita EU-maita.
Tuulikki Mikkolan mielestä on myönteistä, että asetukset ovat voimassa Ruotsin, Saksan ja Espanjan kaltaisissa maissa, joiden kanssa suomalaisilla on paljon kanssakäymistä. Sen sijaan EU-eroa vatvovaa Britanniaa asetukset eivät koske. Myös Viro on ainakin toistaiseksi päättänyt jättäytyä pois joukosta.
”Virossa edetään jatkossakin, kuten maan kansallisissa säädöksissä on määrätty.”
Euroopan komissio muistuttaa, että 18 jäsenvaltion osuus EU:n väestöstä on kuitenkin 70 prosenttia. Komission laskujen mukaan asetukset selkeyttävät yli 16 miljoonan kansainvälisen parin varallisuussuhteita. Suomalaisten parien määrästä ei ole arviota.
AVIOERON JA PERINNÖNJAON PELISÄÄNNÖT Lue maaliskuun Taloustaidosta, miten EU:ssa on yhtenäistetty avioeron hakemisen ja perinnönjaon toimittamisen pelisääntöjä. Voit lukea jutun myös Taloustaidon näköislehdestä, jos olet rekisteröitynyt Veronmaksajien verkkopalvelujen käyttäjäksi.
Matti Remes
