RAHAT

Nokian paras valinta – fuusiosta tuskaa ja jättiosinko?

22.4.2015

Karo Hämäläinen

KARON PÖRSSI Kun Nokia yhdeksän vuotta sitten kertoi yhdistävänsä verkkoyhtiönsä Siemensin verkkoyhtiön kanssa, tulevaisuus näytti toiselta. Vahvin veikkaus oli, että Nokia Siemens Networks listattaisiin pörssiin tai myytäisiin pääomasijoittajalle. Se oli saneerauskohde ja löyhkäävä ongelmapesä, jonka starttivaiheissa Siemens vielä tarpoi syvällä korruptioskandaaleissa.

Toisin kävi. Nokian matkapuhelinsyöksyn myötä verkot alkoivat taas kiinnostaa ja niistä tuli varmasti osin sattumienkin kautta yhtiön pääbisnes.

Kun Nokia vajaat kaksi vuotta sitten myi matkapuhelinyksikkönsä ja osti Siemensin ulos yhteisyrityksestä, Nokia vakuutteli olevansa kolmen tukijalan yhtiö: verkot, paikkatieto ja patentit. Vakuutteluista huolimatta oli päivänselvää, ettei rakenne kestäisi kauan, vaan Nokia valitsisi joko verkot tai paikkatiedon; patenttisalkun rakentaminen ilman teollista yhteyttä ei ole suuryhtiöiden puuhaa.

Valinta oli ilmeisen helppo. Paikkatietopalvelut eli Here oli Olli-Pekka Kallasvuon kallis yritysosto Navteq, joka oli aiheuttanut alaskirjauksia ja arvonlaskua. Kilpailu Googlea vastaan ei hotsittanut. Jäljelle jäi verkkobisnes, joka on Nokian nykytoiminnoista historialtaan pisin. DX200-puhelinvaihde tehtiin jo 1970-luvulla.

Ainoista vaihtoehdoista paras

Puhelinverkkoyhtiönä Nokia oli markkinoiden kolmonen. Se on paha paikka, varsinkaan, kun Nokialla ei tunnu olevan selviä ulkoisia erottautumistekijöitä Ericssonia vastaan. Kumpikin tulee pienestä Pohjolan maasta, joka on sotilasliittojen ulkopuolella. Toista maata on markkinakakkonen, kiinalainen Huawei.

Maailmanpolitiikka ei ole verkkovalmistajien kannalta mitenkään merkityksetön seikka. Verkkojärjestelmät ovat tiedonsiirron selkärankaa, ja ne nojaavat paljolti ohjelmistoihin. Jos joku haluaisi seurata viestiliikennettä, verkkojärjestelmään soluttautuminen olisi kuin pääsy kassakaappiin. Riittävän paljon on huhuttu siitä, kuinka yhdysvaltalaiset nettipalvelut saattavat vuotaa Yhdysvaltain hallinnon suuntaan. Suomen tai Ruotsin hallinnon suuntaan vuotamista kukaan tuskin pitää varteenotettavana riskinä.

Ostamalla Alcatel-Lucentin Nokia profiloituu Yhdysvaltoihin päin, sillä Lucentilla on pitkät ja läheiset suhteet Yhdysvaltain suurimpiin teleoperaattoreihin.

Verkkomarkkinoiden kolmosena oleminen olisi tietänyt luultavasti hiipumista. Oli siis kasvettava. Ranskalais-yhdysvaltalainen Alcatel-Lucent oli ilmeisin vaihtoehto, ja yhteyttä otettiinkin ilmeisesti pikapuolin kännykkäkaupan toteuduttua.

Jos ja kun Nokian ja Alcatel-Lucentin yhdistyminen toteutuu, samassa nipussa on neljä aiemmin jollain tapaa merkittävää mutta markkinoilla häviäjän paikalle ja sen myötä fuusioihin ajautunutta yhtiötä: suomalainen Nokia Networks, saksalaisen Siemensin verkkotoiminnot, ranskalainen Alcatel ja yhdysvaltalainen Lucent. Tämä kuvaa myös bisneksen ankaruutta. Järin hehkeää tulevaisuudenkuvaa fuusiohistoria ei valitettavasti anna.

Nokia Siemens Networksistä saatiin pitkällä ja kovalla työllä, vaikeuksilla, kuluilla ja leikkauksilla muodostettua kannattava verkkoyhtiö. Viimeaikaiset marginaalit ovat ylittäneet odotukset. Alcatelin ja Lucentin yhdistymistaival on ollut pahempaa kulttuurien yhteentörmäämistä, eivätkä tuloksetkaan ole olleet yhtä hyviä. Kun kaksi keskinkertaista panee yhteen, tuloksena ei aina ole hyvä. Ei edes useimmiten.

Huhujen mukaan Nokia olisi alkujaan ollut kiinnostunut Alcatel-Lucentin langattomien verkkojen liiketoiminnasta. Nyt Nokia kuitenkin joutuu ostamaan koko yhtiön ja saa tehtäväkseen saneeraukset. Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa on kuitenkin vakuuttellut, että myös kiinteän verkon liiketoiminnat kiinnostivat Nokiaa. Uskoo ken tahtoo. Realiteetti lienee ollut se, että Alcatel-Lucent ei yksinkertaisesti suostunut myymään vain langattomia verkkojaan.

Perjantaina pitämässään tiedotustilaisuudessa Nokia kertoi, että sillä oli ollut pöydällä viisi vaihtoehtoa. Minusta näyttää tältä: Nokian oli pakko kasvaa. Verkkopuolella. Nopeimmin kasvu onnistuu ostamalla riittävän suuri kilpailija. Muita vaihtoehtoja ei ollut kuin Alcatel-Lucent.

Siksi fuusio oli ainoista vaihtoehdoista paras.

Pöljää vai fiksua?

Nokia Networksin ja Alcatel-Lucentin yhdistäminen uudeksi Nokiaksi on monen vuoden urakka. Nokian ja Siemensin verkkoliiketoimintojen fuusio toimii hyvänä esimerkkinä ja varoituksena.

Fuusion toteuttamisen kannalta jollain tapaa lohdullista on se, että Nokia on selvästi kuskin paikalla. Uusi yhtiö on Nokia, joskin Alcatel-Lucentin nykyiset osakkeenomistajat omistavat jatkossa kolmanneksen yhtiöstä, jos osakevaihtotarjous menee läpi.

Nokian muodonmuutosvuodet siis jatkuvat. Murrosvaiheen aikana Nokian tarkasteleminen sijoituskohteena on tavanomaista hankalampaa, sillä luvassa on luultavasti kertakuluja, takapakkeja, onnistumisia ja oikeusjuttuja. Henkilöstöä lähtee ja lähetetään. Ericsson iloitsee, kun Nokian energiaa kuluu organisaatiosotkuihin varsinaisen liiketoiminnan sijaan.

Paperilla Alcatel-Lucentin osto ei näytä erityisen houkuttelevalta. Hinta ei ole halpa, koska ostajana oleva Nokia joutuu perinteiseen tapaan maksamaan vielä ylihinnan aiemmin vallinneen pörssikurssin päälle. Sivumennen sanottuna hienosti tiedotteessa vedottiin ennen markkinahuhujen vahvistamista vallinneeseen osakekurssitasoon.

Nokian kohdalle lankeaa lisäksi pitkä epäilyksen varjo. Vaikka televisiotuotannon ostaminen Keski-Euroopasta ei enää ihan tuore tapaus olekaan, on se kova muistutus yrityskauppojen vaikeudesta. Lisäksi pakon edessä syntyvät ratkaisut eivät ole aina parhaita.

Luotan kuitenkin erittäin paljon Risto Siilasmaan harkintakykyyn. Siemensin ulososto yhteisyrityksestä ja matkapuhelinliiketoiminnan junailu Microsoftille oli melkoinen taidonnäyte, mutta olennaisempaa on Siilasmaan kyky nähdä hieman pidemmälle.

Nokia on nyt valinnut suuntansa. Kun HERE myydään ja patentit myydään tai salkku kuihtuu omia aikojaan, Nokiasta tulee verkkotoimintaan keskittynyt yhtiö. Niin fokusoitunut Nokia ei ole ollut sataan vuoteen.

Luvassa jättiosinko?

Nokian osinkohana liruttaa. Matkapuhelinliiketoiminnan myynnin jälkeen maksettiin lisäosinko, mutta yhtiö on pitänyt kassaansa vahvana. Viime vuodenvaihteessa Nokian nettokassa oli viisi miljardia euroa eli 1,40 euroa osaketta kohden. Alcatel-Lucentin nettokassa on nollan tienoilla.

Alcatel-Lucent-kaupan yhteydessä Nokia ilmoitti tarkastelevansa HERE:n eli paikkatietopalvelujen osuutta osana uutta yhtiötä. Markkinakommentaattorit ovat arvioineet, että HERE:stä voisi lohjeta viitisen miljardia euroa.

Patenttisalkun pyörittäminen ei kuulu järkevästi Nokian kaltaisen yhtiön toimenkuvaan. Olen ihmetellyt, miksei Nokia ole kaupannut salkkuaan niin sanotulle patenttipeikolle eli yhtiölle, joka on erikoistunut immateriaalioikeuksien hallitsemiseen ja juristeriaan. Epäilemättä syy on hinta. Nokia katsoo salkkunsa arvokkaammaksi kuin mahdollinen ostaja.

Nokian pidättyvyys osingonjaossa on tähän asti ollut viisasta, sillä yhtiö on halunnut pitää auki käteisen käyttämisen yrityskauppaan. Merkittävä osa Alcate-Lucent-ostosta kuitenkin toteutunee osakevaihtona esitetyn tarjouksen mukaisesti.

Jos niin käy ja HERE-kauppa toteutetaan käteisellä, Nokian nettokassa nousee lähelle kymmentä miljardia. Vaikka uusi yhtiö onkin entistä suurempi ja vaatii hyvää käteisreserviä, moisessa rahaläjässä olisi jo jaettavaksi osakkeenomistajille. Euron suuruinen lisäosinko ei olisi mitenkään mahdoton HERE-kaupan jälkeen.

HERE-kaupan toteutumisen jälkeen sijoittajat alkavat aiheellisesti perätä rahojaan, sillä verkkofuusion ollessa käynnissä ei ole enää uskottavaa, että rahaa pidettäisiin jemmassa miljarditolkulla yritysostoja tai uusia laajenemisia varten.

Viikon trio: Kasvottomasti omistettu

Alcatel-Lucentin suurimmat osakkeenomistajat ovat varainhoitoyhtiöitä eli käytännössä niiden asiakkaita. Omistus on nopeaa voittoa hakevaa rahaa.

Alcatel-Lucentin Yhdysvaltain pörssiviranomaisia varten tekemän F-20-raportin mukaan yhtiön suurimmat osakkeenomistajat olivat vuodenvaihteessa sen tiedon mukaan kaksi yhdysvaltalaista finanssiyhtiötä. 3,6 prosenttia Alcatel-Lucentista omistava Caisse des Dépôts et Consignations on Ranskan parlamentin hallitsema sijoitusyhtiö.