Väinö Kamppuri (1891–1972) on arvostettu suomalainen kuvataiteilija, joka nautti elinaikanaan niin keräilijöiden kuin taidemaailmankin suosiosta. Kamppurin uran aktiivivuodet osuivat viime vuosisadan sotien väliseen aikaan.
Väinö Kamppuri opiskeli ensin Viipurin taiteen ystäväin piirustuskoulussa vuonna 1907 ja sitten Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1912–1914 muun muassa Hugo Simbergin oppilaana. Vuonna 1924 hänestä tuli Suomen Taiteilijaseuran jäsen ja hän osallistui kolmeen Suomen Taiteilijan -ryhmänäyttelyyn.
Itsenäisenä taiteilijana Kamppuri debytoi Helsingin Taidesalongissa vuonna 1926. Taiteilijalla oli taloudellisia vaikeuksia, ja hän piti taiteen tekemisessä taukoa joitakin vuosia. Varsinainen läpimurto tapahtui yksityisnäyttelyssä vuonna 1930.
Kamppuri osallistui moniin näyttelyihin useissa Euroopan maissa. Kaukaisin näyttely, jossa hän oli mukana, järjestettiin vuonna 1953 Sao Paolossa Brasiliassa. Uransa myöhemmissä vaiheissa hän oli aktiivisesti mukana myös kotimaisissa ryhmänäyttelyissä.
Opintomatkoja Kamppuri teki muun muassa Ranskaan ja Espanjaan. Espanjalaiset El Greco ja Goya sekä ranskalainen Cezanne olivat hänen esikuviaan. Taiteilijaa viehätti 1600-luvun hollantilainen taide, sen aiheet ja patinan sävyt.
Maisemia ja surumielisiä sisätilakuvauksia
Kamppuri maalasi useita maisemakuvauksia Hämeestä ja Lapista. Hän ikuisti maalauksiinsa maisemia myös opintomatkoiltaan ulkomaille. Kamppurin sisätilakuvauksissa ja asetelmissa on yleensä kiehtova ja surumielinen tunnelma. Niissä kuvataan usein yksinäistä ihmistä.
Kamppurin teokset sopivat hyvin keräilijöiden kokoelmiin. Jos teoksen provenienssi on kunnossa, kyseessä saattaa olla jopa sijoituskohde. Hyvä provenienssi vaatii, että teos on ollut esillä taiteilijan näyttelyssä, mainittu jossakin taiteilijan uraa käsittelevässä kirjassa tai se on muulla tavoin nostettu esiin taiteilijan tuotannossa.
Halutuimmissa Väinö Kamppurin maalauksissa kuvataan hämäläisiä kaupunkimaisemia. Sijoitusmielessä olisi suositeltavaa hankkia maalaus, jonka aiheena on jokin tunnistettava paikka, esimerkiksi silta. Taiteilija teki kiinnostavimmat teoksensa 1930- ja 1940-luvuilla.
Kamppurin maalauksien yleissävy on sama kuin Vincent van Goghin alkutuotannossa: ruskeahkon harmaa ja vihertävä. Sijoittajan kannattaa kuitenkin valita sävyltään mahdollisimman värikäs ja kirkas maalaus. Laadukkaan maalauksen yleisilme on hyvin staattinen ja vähintäänkin hieman melankolinen.
Maalaukset kohtuuhintaisia
Kamppurin vesivärityöt maksavat huutokaupoissa muutamia satoja euroja ja öljyvärimaalaukset noin 1 000–2 000 euroa.
Kamppurin teosten hinnat ovat laskeneet karkeasti arvioituna noin 30 prosenttia 20 vuodessa. Tämä lasku ei kuitenkaan kosketa taiteilijan tuotannon parhaimmistoa. Joistakin Väinö Kamppurin teoksista maksettu huutokaupoissa 2000-luvun vaihteen molemmin puolin 4 000–5 000 euroa.
Useimmat Kamppurin öljymaalaukset on signeerattu, ja ne ovat kooltaan pienehköjä tai keskikokoisia. Hän maalasi jonkin verran myös kevyillä tekniikoilla kuten vesiväreillä, mustalla liidulla ja sekatekniikalla. Yksi Kamppurin nikseistä oli käyttää kiiltävää lakkaa maalaustensa pinnoilla. Tämä lisäsi teoksien museaalista statusta.
En ole kertaakaan törmännyt Kamppurin nimissä tehtyihin taideväärennöksiin. Kamppurin maalauksen voi siis hankkia huoletta omaan kokoelmaansa.
Väinö Kamppuri sai vuonna 1954 Pro Finlandia -mitalin, Valtion taiteilijaeläkkeen vuonna 1958 ja professorin arvon vuonna 1967.
Pauliina Littorin
