Taiteen arvoteos on osa kulttuuriperintöä, mutta myös ylellisyyshyödyke, joten arvoteoksen ostoprosessikin on omanlaisensa. Arvoteos ei saa olla myynnissä kuin lyhyen hetken, muuten sen rahallinen arvo laskee väliaikaisesti.
On selvää, että vaikkapa Ferdinand von Wrightin lintumaalauksia myydään juhlavasti: asiantunteva myyjä tarjoaa korkeakulttuuria henkivässä tilassa lasin kuplivaa ostokynnyksen laskemiseksi. Tunnelmassa on mukana ripaus teatteria.
Taidemarkkinoilla asioidessa on hyvä muistaa, että taiteen myynti on jokaiselle myyjälle bisnestä. Taidekauppa on vahvasti riippuvaista yleisestä taloustilanteesta.
Arvotaidetta hankkivan on oltava yhtä tarkka ostettavan teoksen aitoudesta sekä huonoina aikoina, kun kauppaa käydään tavallista vähemmän, että noususuhdanteessa, kun myyntivolyymit kasvavat.
Tärkeää on tarkistaa muun muassa provenienssi eli teoksen omistus- ja näyttelyhistoria teoksen valmistumisesta nykypäivään. Provenienssilla on suuri merkitys arvotaiteen kaupassa. Se on usein peruste saman taiteilijan kahden hyvin samankaltaisen teoksen hintaeroon.
Miten arvoteoksesta käytännössä tehdään kaupat?
Esimerkiksi Suomen kalleimman taiteilijan Helene Schjerfbeckin arvomaalauksen ostaminen yksityiseltä myyjältä vaatisi sen, että ensin myyjä ja ostaja sopivat keskenään myyntihinnasta. Sen jälkeen tehdään vähintään kevyt aitoustutkimus ja tarkistetaan provenienssin jokainen tieto. Näillä toimilla vahvistetaan oikea hintataso.
Miljoonien arvoisten taideteosten myyntejä hoitavat yleensä ainoastaan asianajaja ja pankinjohtaja. Ostaja ja myyjä eivät aina edes saa tietää toisistaan. Taidekauppiaat varjelevat asiakkuuksiaan, mutta samalla myös huolehtivat, ettei tule välistävetoja.
Ostajan tehtävä on tarkistuttaa teoksen aitous teknisesti ja taidehistoriallisesti. Mitä merkittävämpi teos on taiteilijan tuotannossa, sitä todennäköisempää on, että teos on ollut mukana taiteilijan uraa käsittelevissä taidenäyttelyissä, jolloin aitouden tarkistaminenkin on helpompaa. Hinnoittelussa jokainen tämänkaltainen merkintä on rahanarvoinen.
Teoksen ostosta pitää saada yksilöity dokumentti, jossa on tarkistetut ja vahvistetut tiedot teoksesta.
5 VINKKIÄ: Arvoteoksen ostoprosessi on pielessä, jos…
1. myyjä on vihainen ja tunnet olosi epävarmaksi.
2. ainoina dokumentteina teoksesta tarjotaan aitoustodistusta, taiteilijan ansioluetteloa ja kuvailua teoksesta.
3. oston kylkiäisenä tulee toinen, edullisempi teos toiselta taiteilijalta. Tämä on tyypillistä väärennösten myyjillä, samoin äkillinen hinnan alennus.
4. sinulle esitetään dokumentti taiteilijan toisesta samankaltaisesta teoksesta ja sen myyntihinnasta. Tämä viittaa ylihinnoitteluun.
5. tarjolla on paljon selityksiä ja vahvistamattomia faktoja tai jos joudut odottelemaan dokumentteja pitkään.
Onko Paul Gauguinin maalaus Maisema, sika ja hevonen väärennös vai aito?
Ateneumin kokoelmaan kuuluu Paul Gauguinin maalaus Maisema, sika ja hevonen vuodelta 1903. Teos ostettiin vuonna 1908 ja sillä on kolme tärkeää tietoa provenienssissa:
Taiteilijan oman taidekauppiaan Ambroise Vollardin kokoelmaan kuuluminen sekä maininta toisen maailmankuulun taidekauppiaan Georges Wildensteinin tekemässä Gauguinin katalogissa (1964). Lisäksi maalaus on kirjattu Gabriel Mandelan hyvin kattavaan Gauguinin katalogiin (1972).
Gauguin-asiantuntija Fabrice Fourmanoir on väittänyt Ateneumin maalauksen olevan väärennös. Maalauksessa on liian monta sellaista yksityiskohtaa, jotka eivät tue teoksen aitoutta. Teos on maalattukin vain muutamia viikkoja ennen Gauguinin kuolemaa, vaikka taiteilija oli tuolloin jo lähes sokea.
Fourmanoir uskoo, että maalaus on tehty taiteilijan kuoleman jälkeen, jolloin Vollard halusi rahastaa taiteilijan kuoleman jälkeen nousseella valtavalla kysynnällä ja tilasi väärennöksiä. Fourmanoir väittää Vollardin myös myyneen väärennöksiä ulkomaille.
Teoksen aitous on nyt tutkinnassa. Fourmanoir on saanut useita maailman museoiden Gauguineja todistettua väärennöksiksi.
Pauliina Laitinen
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja taidesijoittamisen asiantuntija
