Anna Tuori (s. 1976) on suomalainen tunnettu ja arvostettu kuvataiteilija. Taiteilijan teokset tunnistaa kaukaa, ei välttämättä vain aiheen perusteella, vaan puoliabstraktin ja elegantin hienovaraisen ilmaisun ansiosta.
Tuori maalaa pääasiassa öljyllä, mutta hän tekee myös pastelliteoksia. Taiteilijan tuotannon eri periodien aiheet eroavat toisistaan.
Monet Tuorin teokset näyttävät kaukaa katsottuna sieviltä, ja taiteilijan käyttämät houkutusvärit viettelevät katsojansa lähemmäksi. Värien käyttö Tuorin teoksissa on nerokasta – aivan kuin tekijällä olisi absoluuttinen visuaalinen silmä.
Väripaletti miellyttää katsojaa
Tuorin väripaletti on luotu siten, että sekä kokeneet että kokemattomammat katsojat pitävät siitä. Taiteilija saattaa maalata esimerkiksi taustan mustaksi, mutta ohjaa väreillään katsomaan suoraan teoksen kerronnan kannalta tärkeintä kohtaa. Joissakin teoksissa symboliikka opastaa tulkitsemaan päätarinaa teoksen reunoilta.
Vaikka Anna Tuorin teoksen värit saattavat olla suloisen tyttömäisiä, lähempi tarkastelu paljastaa usein jotain aivan muuta, ja teos saattaa nostattaa katsojalle jopa kylmät väreet.
Osa Tuorin teosten kerronnasta on kuin goottilaisesta kauhuromaanista tai pelottavasta tarinasta, jossa on outoja olentoja ja romanttisia, painajaismaisia, yliluonnollisia sekä fantasiaa sisältäviä elementtejä. Tuorin teoksissa mustaan kerrontaan liittyvät linnat on kuvailtu puolestaan miellyttävän värisinä mökkeinä tai muina sellaisina rakennuksina, joita vartioivat pienet kummitukset.
Tuori opiskeli Helsingin kuvataidelukiossa ja Kuvataideakatemiassa vuosina 1997–2003. Lisäksi hän opiskeli vuosina 1999–2000 Ranskassa École Nationale Supérieure des Beaux-Artsissa.
Tuorilla näyttelyjä säännöllisesti
Taiteilija on pitänyt säännöllisesti valmistumisensa jälkeen yksityisnäyttelyjä Suomessa ja ulkomailla. Tuorin maalauksia on ollut esillä myös lukuisissa ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla.
Tuorin teoksia löytyy isoimpien taidemuseoiden kokoelmista, samoin useiden säätiöiden sekä isojen yritysten kokoelmista. Taiteilijan teoksia on myös esitelty monilla taidemessuilla ulkomailla.
Tuori valittiin vuoden nuoreksi taiteilijaksi vuonna 2011. Sitä ennen taiteilija oli Ars Fennica -ehdokkaana vuonna 2006 ja Carnegie Art Award -ehdokkaana vuonna 2008.
Huutokaupoissa Tuorin teoksia on myyty noin 2 000–10 000 eurolla. Monet näistä teoksista eivät ole edustaneet taiteilijan tuotannon parhaimmistoa. Jos olisivat, hinnat olisivat varmasti olleet korkeampia.
Taiteilijan tuoreet teokset myydään näyttelyistä usein jo heti avausvaiheessa julkisiin kokoelmiin tai merkittävimpiin yksityiskokoelmiin. Satunnaiset yksityiset keräilijät joutuvat hankkimaan Tuorin teoksen itselleen vasta jälkimarkkinoilta.
Teoksissa ripaus uutta, vanhaa ja lainattua
Joitakin Tuorin tuoreimpia teoksia katsoessa tulee hyvällä tavalla tunne kuin niissä olisi aavistus inspiraatiota muutamien menestyneiden suomalaisten taiteilijoiden teoksista. Ripaus Linnovaaraa, Wardia, Lucanderia, dynaamisia jalkojen liikkeen kuvausta, kasvojen linjoja taustalla, epämääräisen eläinolion kuvausta, mennyttä aikaa.
Taiteilija tuntee taidehistorian ja yhdistelee teoksissaan hyvän taideteoksen menestysreseptin perusaineksia: jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä ja jotain lainattua.
Anna Tuori on mielestäni yksi nerokkaimmista kotimaisista asemansa vakiinnuttaneista nykytaiteilijoista, jonka tuotanto kertoo alati etsivästä ja tutkivasta taiteilijasta. Kun tyyli, aihe ja taito ovat kohdallaan lisättynä oikealla markkinointikanavalla, on taiteilijapaketti valmis.
Jos katsoo Tuorin ansioluetteloa, sieltä löytyy useita taiteilijapalkintojen ehdokkuuksia, runsaasti teoksia museoiden kokoelmissa sekä jälkimarkkinoiden vahvoja myyntihintoja.
Tuorin teosten hinnoissa nousuvaraa
Sijoitusnäkökulmasta Anna Tuorin tuotannon hankkiminen kannattaa. Indikaattorit näyttävät, että hinnat kasvavat tulevaisuudessa, kun uudet keräilijäsukupolvet astuvat markkinoille.
Tässä vaiheessa Tuorin uralle tekisi hyvää, jos joku laittaisi erityisen hienon Tuorin maalauksen huutokaupattavaksi. Näin saataisiin korkeimpia hintanoteerauksia jälkimarkkinoiden hintarekisteriin.
Pienoinen ongelma on ollut, että Tuorin taide on toistaiseksi Suomessa taide-eliitin ympärille leivottua. Isoin menestys saavutetaan siinä vaiheessa, kun koko kansa tunnistaa taiteilijan ja pitää hänen teoksistaan. Anna Tuorin tuotannosta tulee vielä tällaista. Osa tätä prosessia on se, että parhaimpia teoksia tulee myös välillä julkiseen jälkimyyntiin eli huutokauppoihin.
Mutta kuka haluaisi myydä hienon ja melko tuoreenkin Tuorin teoksen ilman, että olisi pakko? Tästä syystä laajemman tunnettuuden kehittyminen vie vielä vuosikymmenen tai pari.
Anna Tuorin teoksia on esillä 21.6.2020 asti Galerie Anhavan kesänäyttelyssä Helsingin Fredrikinkadun galleriassa.
Pauliina Laitinen
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja taidemarkkinoiden asiantuntija
