Taidesijoittajilla on yleensä onnellisen elämän ainekset käsissään: he osaavat nauttia kulttuuriperinnöstämme, estetiikasta ja historiasta.
Onnistunut taidesijoittaminen vaatii silti pitkäjänteistä omistautumista, jotta oppii esimerkiksi tunnistamaan, mikä on sopiva hinta Helene Schjerfbeckin omakuvalle, Reidar Särestöniemen 1960-luvun teoksille tai Ahti Lavosen varhaistuotannolle.
Ensisijaista on muistaa, että taidesijoittaminen on eri asia kuin taiteen keräily. Taidekeräilykohteita on paljon, taidesijoituskohteita vain noin kaksi prosenttia kaikesta tarjonnasta. Keräillä voi mitä tahansa, mutta sijoittamisessa keskitytään teoksiin, joiden arvo nousee.
Taiteen keräilyssä kokoelman tekevät kiinnostavaksi esimerkiksi taiteilijan alku- ja myöhäistuotannon teokset. Taidesijoittamisessa sen sijaan keskitytään enimmäkseen taiteilijan parhaimpiin ja suositumpiin tuotantokausiin.
Taidesijoituskohde pitää pystyä tunnistamaan kyseisen taiteilijan tekemäksi jo kaukaa. Keräilykohde taas voi olla jännittävä poikkeus taiteilijan tuotannossa.
Alkuun asiantuntijan kera
Jos taidesijoittamiseen lähtee ilman riittävää kokemusta, pitää käyttää asiantuntijaa. Helpointa on aloittaa klassikkoteoksilla, jotka tosin ovat jo valmiiksi kalliimpia.
Niihin kohdistuu myös taideväärennösriski. Siksi teosta ei saa hankkia ennen kuin on selvittänyt sen aitoutta. Oikealla taidesijoituskohteella on yleensä aina provenienssia eli teos on todistetusti ollut eri näyttelyissä esillä. Se on myös asiantuntijoiden hyväksymä.
Koska taidesijoittaminen on nimenomaan sijoittamista, ostohintaa on punnittava tarkasti.
Taiteeseen kannattaa sijoittaa vain noin 10 prosenttia sijoituspääomasta, koska taide ei ole kovin likvidiä ja sopivaa myyntihetkeä voi joutua odottamaan. Laadukkaimmilla klassikkoteoksilla on aina ostajia, mutta paras myyntihetki on nousukauden huipulla eli myyntiä voi joutua odottaa pitkään. Osan klassikkoteoksista voi myydä myös nousukauden alkupuolella.
Jos arvoteoksen myy julkisesti, myynti pitää hoitaa niin hyvin, että teos menee kaupaksi, koska arvoteos ei saa olla kuin hetken häivähdyksen markkinoilla myynnissä. Teoksen harvinaisuusasteen on säilyttävä.
Opettele katsomaan ja analysoimaan kuvia
Kun aloitellaan taidesijoittamista, opetellaan ensin katsomaan ja analysoimaan kuvia ja nauttimaan niistä. Taideteoksia kannattaa katsoa tuhansittain vaikkapa museoissa, taidekirjoista ja netissä. Lisäksi luetaan taiteilijoiden elämäkertoja ja heidän tuotantoaan käsitteleviä kirjoja.
Vähitellen maku kehittyy ja sijoittaja oppii arvioimaan itse, mitkä teokset taiteilijan tuotannossa ovat merkittäviä. Tämä jälkeen aletaan tehdä pieniä taideostoksia ja myös myymään omia teoksia ‒ silloin oppii taidemarkkinoiden lainalaisuuksia ja taidekulutuspsykologiaa.
TAIDESIJOITTAMINEN: ENNEN KUIN SIJOITAT, VARMISTA:
- Taiteilija on suosittu ja laajalti arvostettu.
- Teos kuuluu taiteilijan parhaimpaan tuotantokauteen.
- Teoksen tunnistaa kaukaa kyseisen taiteilijan teokseksi.
- Teoksen aihe on taiteilijan tunnetuin, samoin värit.
- Ostohinta on kohdillaan.
- Hyvä provenienssi nostaa hintaa.
- Teoksessa on signeeraus, kehykset ja se on hyväkuntoinen.
- Yksityiseltä ostaessa arvoteokselle on tehtävä taustatarkistus, jotta varmistetaan, ettei teos ole väärennetty tai varastettu ja että myyjä on se, kuka hänen väitetään olevan.
- Sopiva myyntihetki on silloin, kun taiteilija on julkisuuden valokeilassa esimerkiksi uuden kirjan tai näyttelyn vuoksi.
- Jokainen taideteos on oma sijoituskohteensa, jonka arvo arvioidaan erikseen – myös silloin, kun kysymys on saman taiteilijan samankaltaisista teoksista.
Pauliina Laitinen
Kirjoittaja filosofian tohtori ja taidemarkkinoiden asiantuntija
