Elina Brotherus (s. 1972) on arvostettu suomalainen valokuvataiteilija, joka tunnetaan parhaiten melankolian sävyttämistä omakuvistaan.
Hänen teoksensa ovat luonteeltaan staattisia, ja ne haastavat katsojan ajattelemaan antamatta vain katsoa teosta.
Brotherus käyttää minimalistisia värejä ja värikontrasteja. Kuvien yksityiskohdat ja ilmeet ovat pohdittuja, ja niissä on piiloleikkisyyttä ja yllätyksellisiä arkielämän elementtejä.
Elina Brotherus debytoi valokuvataiteilijana vuonna 1997 ja valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta valokuvaustaiteen linjalta vuonna 2000.
Lukuisia näyttelyjä Suomessa ja ulkomailla
Elina Brotheruksen teoksia on ollut esillä lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Esimerkiksi vuonna 2012 Brotherus oli mukana arvostetussa Taideteollisen korkeakoulun Helsinki Schoolin valokuvataiteen esittelyssä Berliinissä. Suomessa hänen viimeisin yksityinen gallerianäyttelynsä on ollut vuonna 2018 Galleria Heinolla.
Viime vuosina Brotheruksella on ollut useita näyttelyjä ulkomailla, ja hänen teoksensa ovat saaneet runsaasti kansainvälistä huomiota.
Suomessa Brotherus on viime vuosina keskittynyt pitämään useita museonäyttelyjä. Vuonna 2022 hänellä oli esimerkiksi yhteisnäyttely kuvataiteilija Hannele Rantalan kanssa Ateneumissa.
Tänä vuonna Helsingissä Didrichsenin taidemuseossa on esillä Elina Brotherus – Vierailija -näyttely toukokuun puoliväliin asti.
Elina Brotheruksen teoksia on poikkeuksellisen paljon merkittävissä museoiden ja säätiöiden kokoelmissa niin Suomessa kuin ulkomailla. Pelkästään Suomessa noin kahdessakymmenessä isossa kokoelmassa on Brotheruksen teoksia ja ulkomailla runsaasti enemmän.
Taiteilijan Suomessa saamat suurimmat huomionosoitukset ovat Foto Finlandia vuonna 2000, nuoren taiteilijan Carnegie Art Award -stipendi vuonna 2003, valokuvataiteen valtionpalkinto vuonna 2008 ja Pro Finlandia vuonna 2012. Valtion viisivuotisen taiteilijaprofessoriapurahan Elina Brotherus sai vuonna 2021.
Teoksissa sijoituskohteita
Ainakin osa Brotheruksen taideoksista tulee olemaan sijoituskohteita, koska optio hintojen nousulle on jo ankkuroitu. Näin siksi, että useita kertoja palkitun taiteilijan tuotannosta on jo pidetty retrospektiivinen näyttely, ja teoksia on ollut myynnissä taiteen jälkimarkkinoilla.
Esimerkiksi Bukowskisin huutokaupassa teosten hinnat ovat olleet noin 2 000–2 500 euron tuntumassa. Jokunen teos on jäänyt myös myymättä, kuten vahvan provenienssin omaava melankolinen omakuva Love bites I (1998). Uran alkuvaiheen teoksen lähtöhinta Bukowskisilla oli 3 000 euroa.
Ulkomailla, esimerkiksi Bonhamsin, Phillipsin ja Christie’sin huutokaupoissa, hinnat ovat olleet noin 5 000–7 000 puntaa. Yhdysvalloissa New Yorkissa hinnat ovat olleet samoissa lukemissa kuin Isossa-Britanniassa.
Ruotsissa Stockholms Auktionsverketissa hinnat vaihdelleet 2 500–4 500 euroon.
Sijoitusmielessä kiinnostavia ja arvostettuja teoksia on ollut kaikissa taiteilijan näyttelyissä, joten vuosiluvulla ei ole merkitystä.
Hyvän näyttelyhistorian lisäksi on paikallaan, että kuvassa näkyy taiteilijan brändileima eli taiteilija itse mielellään sivukuvassa Helene Schjerfbeckin Äitini-aiheiden tyyliin. Vahva keltainen yksityiskohta kuvassa on myös tyypillistä Brotherusta.
Koska taiteilija vaikuttaa paljon Ranskassa, ovat hänen Ranska-aiheensa kiehtovia myös sijoitusmielessä.
Taidesijoittajien kannattaakin nyt tutustua huutokauppojen tarjontaan ja ostaa niistä tyyliltään tyypillisimmät Brotheruksen teokset, koska toistaiseksi valokuvia saa hankittua edullisilla hinnoilla.
Tällä hetkellä Brotheruksen taiteesta nauttivat eniten valikoituneet pitkän linjan keräilijät. Ihailijakunta laajenee kuitenkin vähitellen, kun yleisö tottuu valokuvaustaiteen huippua edustavan taiteilijan kuva-aiheisiin.
Taiteilijana Elina Brotherus seuraa aikaansa ja hänen verkkosivuillaan on kauppa, jossa myydään taiteilijan valokuvakirjoja. Vielä kymmenen vuotta sitten ei ollut sopivaa, että menestynyt taiteilija myi jotain verkkosivuillaan. Tilanne on kuitenkin muuttunut, ja nyt hyväksytään, että taiteilijat muiden luovien alojen tekijöiden tapaan ottavat oman myyntinsä ja markkinointinsa hallintaansa menettämättä korkeakulttuurista mainettaan.
Pauliina Laitinen
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja taidesijoittamisen asiantuntija
