Käytetyn auton tuonti ulkomailta on ajankohtaisempi asia kuin aikoihin. Mutta kumpi olisi kannattavampaa: ostaa esimerkiksi Saksasta tuotu auto Suomessa autoliikkeestä vai hakea auto Saksasta itse?
Uusien autojen hintataso on karannut monien ulottumattomiin, joten käytettyjen autojen kauppa käy vilkkaana.
Vastatakseen kasvaneeseen kysyntään kaikki suuret käytettyjen autojen kauppiaat tuovat autoja ulkomailta, pääasiassa Ruotsista ja Saksasta. Isojen autoliikkeiden lisäksi osto- ja tuontipalveluita tarjoavia pienyrityksiä löytyy runsaasti.
Millaisia autoja kannattaa tuoda?
Oma mielipiteeni on, että tuonti kannattaa lähes kaikenlaisissa autoissa.
En tarkoita tässä automaattisesti hintaetua, vaan valikoimaa. Euroopan johtavana automaana Saksan tarjonta on aina ollut ylivertainen – ja on sitä edelleen. Kaikkia autoja löytyy lähes kaikilla varusteilla, erivärisinä ja myös vähän ajettuina.
Iäkkäämmissä polttomoottoriautoissa hinnat ovat tasoittuneet Keski-Euroopan ja Suomen välillä. Se tavallinen perheauto – Volkswagen Golf bensiinimoottorilla – maksaa Saksassa suunnilleen yhtä paljon kuin Suomessa viimeistään sen jälkeen, kun lasket mukaan kulut ja Suomen autoveron.
Tuonnin motiivina voi siis olla jokin muukin kuin hinta, esimerkiksi ajokilometrit, varusteet ja edellä mainittu valikoiman laajuus. Lisäksi Keski-Euroopassa ilmasto ja tieolot kuluttavat autoa vähemmän kuin Suomessa.
Kysyimme kannattavuusasiaa ammattilaiselta, J. Rinta-Jouppi Oy:n sisäänostajalta Matti Ropposelta.
"Tällä hetkellä kannattaa tuoda erityisesti sähköautoja ja ladattavia hybridejä. Hintaetu on suurimmillaan 2–5 vuoden ikäisillä, hyvin varustelluilla premium-merkeillä. Näistä olemme tuoneet runsaasti mm. Mersua, Polestaria, Teslaa ja Volvoa. Erityisesti sähkö-Mersuja olemme myyneet paljon", hän kertoo.
Tuotavien autojen hinnoista Ropponen kertoo, että 30 000 euroa on aika hyvä keskiarvo. Hintahaarukka on 25 000–50 000 eurossa.
Viime vuonna Suomeen tuotiin 43 227 käytettyä henkilöautoa. Niistä yli 90 % oli autoliikkeitten tuomia. Saksasta tuotiin 13 412 ja Ruotsista 22 959 autoa. Kuvion "muut käyttövoimat" ovat pääasiassa sähköautoja ja ladattavia hybridejä. Lähde: Traficom
Helpot kaupat sikäläisessä liikkeessä
Itse hakemisessa on oma viehätyksensä, ja omatoimisuudella voi edelleen säästää rahaa.
Helpoin ja luotettavin tapa on hankkia 2–7-vuotias auto saksalaisesta merkkiliikkeestä. Merkkiliikkeellä ei ole mitään syytä antaa vääriä tietoja auton kunnosta tai ajokilometreistä.
Tosin sama koskee isoja käytettyjen autojen kauppiaita.
Tällaisessa ”ison liikkeen” tapauksessa et juuri tarvitse edes kielitaitoa. Autoliike tekee tarvittavat paperityöt puolestasi vientirekisteröintiä ja vakuutusta myöten. Ostajalle jää lähinnä maksaminen ja auton ajaminen kotiin.
Saksasta matkavaihtoehtoina ovat ajo Tanskan ja Ruotsin halki Tukholmaan, josta laivalla Suomeen, tai laivamatka suoraan Travemündestä Helsinkiin.
Muutaman satasen budjetti ei riitä
Äkkiä voisi ajatella, että eihän auton nouto Saksasta paljon maksa. Nopea lento lähimpään kaupunkiin ja ajo kotiin, kulut suurin piirtein 500 euroa. Aivan näin se ei tosielämässä mene.
Viimeisin omakohtainen kokemus on viime elokuulta, jolloin noudimme kaverilleni auton Ranskasta. Matkan pakolliset kulut kahdelta hengeltä tekivät ilman ruokailuja 3 140 euroa, vaikka tulimme nopeinta reittiä ja yövyimme edullisissa hotelleissa. Yksin matkustettaessa tuo summa ei puolitu, koska hotelli-, autonvuokra- ja polttoainekulut eivät muutu.
Omien ja lähipiirin kokemusten mukaan auton noutoon Saksasta menee halvimmillaan 1 200–1 500 euroa. Summa vaihtelee mm. noutopaikan sijainnin ja matka-ajan mukaan.
Tässä listaa pakollisista minimikuluista:
- Lento Saksaan 150 e
- Hotelliyö 100 e
- Vuokra-auto perillä 200 e
- Vientirekisteröinti, vakuutus ja kilvet 160 e
- Tankkaukset matkalla 100 e
- Finnlinesin lauttapaikka Travemünde–Helsinki halvimmillaan 400 e hytin kanssa (kesälomakaudella enemmän)
Yhteensä 1 110 e
Tämä on käytännössä ehdoton minimikustannus, jos ajankäyttöä optimoidaan ja kaikki asiat sujuvat nopeasti.
Tanskan ja Ruotsin kautta ajaminen ei laske kustannuksia. Siihen tarvitaan yksi hotelliyö lisää sekä lautta- ja siltamaksu. Puttgarden–Rödby-autolautta maksaa auton kanssa noin 130 euroa ja Öresundin siltamaksu vajaat 70 euroa.
Lisäksi maksettavaksi tulee laivamatka Tukholmasta tai Kapellskäristä Suomeen. Ilman ennakkovarausta kustannus voi olla useita satasia.
Nopea auton haku voi kaatua maksamisen hitauteen tai vientirekisteröinnin viiveisiin. Nettipankissa tehtävä maksu näkyy maksun saajan pankkitilillä seuraavana arkipäivänä, mutta joissakin tapauksissa siihen voi mennä kaksikin pankkipäivää.
Suunniteltu 3–4 päivän matka voi yllättäen venyä 5–6 päivän mittaiseksi. Myyjäliike ei yleensä luovuta autoa ulkomaalaiselle ennen kuin raha näkyy tilillä.
Toinen viivästyksen syy voi olla se, että vientirekisteröinti ei onnistu saman päivän aikana, jona autokauppa tehdään. Rekisteröintitoimisto voi sijaita kaukana autoliikkeestä ja aukioloajat voivat olla erikoisia. Pahimmillaan ovet sulkeutuvat arkipäivänä jo kello 14.
Autoliikkeen kulut ja katteet
Kysyin lukuja tuontikuluista useammastakin autoliikkeestä, mutta ne ovat pitkälti liikesalaisuuksia. Numerovastauksia en siis saanut, joten nyt pitää tyytyä valistuneeseen arvioon.
Ammattimaisena ostajana autoliike pystyy yleensä ostamaan autoja halvemmalla kuin kuluttaja. Tässä esimerkissä oletuksena on, että autoliike hankkii kuluttajahinnaltaan 30 000 euron auton 28 000 eurolla.
Jotta käytetyn auton myynti on kannattavaa liiketoimintaa, siitä pitää saada vähintään 10 prosentin myyntikate, 28 000 eurosta siis 2 800.
Autoliikkeellä on yleensä sopimus kuljetusliikkeen kanssa, ja isommissa erissä tuotuna yksikkökustannus laskee. Lasketaan autoliikkeen tuontikuluksi 750 euroa autoa kohti.
Jätin laskelmasta tarkoituksella pois käytetystä autosta maksettavan autoveron. Sehän on joka tapauksessa samansuuruinen riippumatta siitä, mitä reittiä auto tulee Suomeen.
Entä se säästö?
Edellisillä esimerkkiluvuilla laskettuna autoliikkeen kate ja kulut tekevät 3 550, mutta ostohinta Saksasta on 2 000 edullisempi. Auto maksaisi siis 1 550 euroa enemmän kuin hinta, jolla kuluttaja voisi itse ostaa auton saksalaisesta autoliikkeestä. Säästöä ei omatoimiselle hakijalle tule, koska noutokuluihin menee helposti sama summa.
Omalla hakemisella selvää säästöä tulisi ainoastaan autojen kalliimmissa hintaluokissa ja/tai silloin, kun autoliikkeen myyntikate on laskelmassa käytettyä isompi.
Kalliimmissa hintaluokissa tosin myös riskit kasvavat – auton huoltohistoriasta ja ajokilometreistä on syytä saada luotettava tieto.
Autoliike on vastuussa myymistään autoista ja vastuuseen kuuluu aina jonkinlainen takuu. Kaupan turvallisuudesta ja takuusta kannattaa varmasti maksaa jokin hinta.
Hakumatkaa harkitessasi laske siis säästöpotentiaali tarkkaan ja harkitse, paljonko olet valmis maksamaan siitä, että joku tekee työn puolestasi. Punnitse lisäksi mahdolliset riskit.
Markus Nieminen
