Varhaisessa vaiheessa teknologia on uutta ja kiinnostaa vain pientä joukkoa alan pioneereja. Kaikki on vielä kokeiluasteella eikä teknologiaa juurikaan hyödynnetä taloudellisesti.
Myös tekoäly on jossain muodossa ollut olemassa jo pitkään. Kollegani muistuttaa säännöllisesti tehneensä pro gradu -tutkielmansa tekoälystä. Tämä jo viime vuosituhannella julkaistu uraauurtava tutkimus ei silloin kiinnostanut juuri ketään, mutta nykypäivänä se on sentään pikantti yksityiskohta kahvipöytäkeskusteluun.
Toisessa vaiheessa kasvu on nopeaa. Sijoittajat ja suuri yleisö innostuvat uudesta teknologiasta ja sen taloudellisista mahdollisuuksista. Investoinnit kasvavat eksponentiaalisesti. Tässä vaiheessa on mahdotonta sanoa, mikä investointi kantaa hedelmää, mutta sijoittajat ovat valmiita hyväksymään sen, että huteja tulee väistämättä.
Markkinoilla on kaikenlaisia kaiffareita, myös suoranaisia huijauksia. Mikä tahansa tuntuu kelpaavan sijoittajille, sillä innostus on suurta ja voittajien arvaaminen hankalaa. Seurauksena viime vuosina yhtiönsä markkina-arvoa on pystynyt kasvattamaan ihan vaan lisäämällä sen nimeen kirjaimet ”AI”.
Kolmannessa eli murrosvaiheessa jyvät alkavat erottua akanoista. Markkinat eivät enää hurraa mille tahansa investoinnille, vaan niiden järkevyyttä ja kannattavuutta aletaan kyseenalaistamaan.
Pelkillä puheilla ei euroja irtoa, vaan sijoittajat edellyttävät konkretiaa. Markkinoille alkaa myös hahmottua, mitkä yhtiöt mahdollisesti ovat uuden teknologian suhteellisia voittajia ja ketkä häviäjiä.
Onko tekoälybuumi siirtymässä murrosvaiheeseen?
Tälle hetkellä tekoäly teknologiana vaikuttaisi olevan jossain toisen ja kolmannen vaiheen välimaastossa. Investoinnit tekoälyyn kasvavat edelleen vauhdilla, mutta markkinat ovat alkaneet kyseenalaistamaan investointien kannattavuutta. Samaan aikaan erot yhtiöiden ja toimialojen välillä ovat lisääntyneet. Kaikki ei enää kelpaa.
Uutena ilmiönä markkinat luulevat viime kuukausien aikana löytäneensä myös häviäjiä perinteisemmistä ohjelmistoyrityksistä.
Intuitiivisesti tämä käy järkeen. Jos piirustuskyvytön salkunhoitaja onnistuu tekoälyn avulla luomaan (ainakin omasta mielestään) varsin kelvollisia logoja, luulisi osaavan graafikon tuottavan niitä tekoälyavusteisesti kuin liukuhihnalta. Kuvankäsittelyohjelmistojen lisenssejä menee siis kaupaksi vähemmän, kun lisenssi tarvitaan enää vain yhdelle graafikolle.
Murrosvaiheessa tämä saattaa kuitenkin olla liian suorasukainen päättelyketju. Etenkään monimutkaisia järjestelmiä, kuten tuotannonohjaus- ja asiakkuusjärjestelmiä ei hetkessä korvata tekoälyagenteilla. Kenties softafirmat onnistuvat vielä itse hyödyntämään uutta teknologiaa niin, että niiden kannattavuus paranee?
Entä seuraavan vaiheen voittajat?
Toistaiseksi suurimpia voittajia ovat olleet tekoälyinfrastruktuurin toimittajat. Tekoäly vaatii suurta laskentakapasiteettia, joten puolijohteiden ja datakeskuksissa tarvittavan teknologian toimittajat ovat hyötyneet. Teknologian skaalaus edellyttää pilvipalveluita, joiden toimittajat ovat niin ikään vuolleet kultaa.
Järkevä sijoittaja tähyää kuitenkin aina tulevaisuuteen. Neljännessä vaiheessa uusi teknologia otetaan käyttöön laajamittaisesti eri toimialoilla. Teknologia ei kehity enää yhtä suurin harppauksin, minkä vuoksi edellisen vaiheen voittajien on hankalampaa ylläpitää etumatkaansa. Niille ilmaantuu haastajia. Seurauksena taloudelliset hyödyt jakautuvat aiempaa tasaisemmin eri toimialoille.
Entä mistä seuraavan vaiheen suurimpia hyötyjiä voisi löytää? Hyviä ehdokkaita ovat ainakin rahoitusala, missä prosessien automatisoinnilla on mahdollista alentaa kustannuksia, terveysteknologia ja lääkeyhtiöt, missä tekoäly parantanee muun muassa diagnostiikkaa ja lääkekehitystä, sekä valmistava teollisuus ja logistiikka, missä automaatiolla on niin ikään mahdollisuus parantaa tuottavuutta.
Topias Kukkasniemi
Kommentoi