Huh hellettä! Aiemmat ennätykset hellepäivien lukumäärässä lyötiin tänä kesänä.
Myös EU-komissiossa on hikoiltu. Komissio nimittäin julkisti heinäkuussa odotetun esityksensä toimista, joilla se arvioi päästävän EU:n kiristyvään päästövähennystavoitteeseen. Esitys pitää sisällään muun muassa päästökaupan laajentumisen uusille toimialoille ja hiilitullit EU:n ulkorajoille.
Vaikka yksityiskohdat tulevat vielä muuttumaan, sijoittajan kannalta esityskokonaisuuden viesti on selvä: sääntely laajenee ja kiristyy. Tähän muuttuvaan sijoitusympäristöön sijoittajien tulee sopeuttaa salkkujaan.
Merkittävä osa sopeutumisesta tapahtuu toki yritystasolla eli sijoituskohteena olevat yritykset kehittävät toimintaansa kestävämmäksi. Toiset onnistuvat siinä kuitenkin paremmin kuin toiset, jolloin sijoittajien haasteeksi jää arvioida, mitkä yritykset selviävät murroksesta voittajina ja minkä osaksi jää tasainen hiipuminen historiaan.
Sijoittajien tehtävää helpottaa osaltaan se, että kaikki eivät ole jääneet odottamaan muutosta, vaan ryhtyneet tekemään sitä. Tässä kilvassa varaslähdöt ovat näet sallittuja, jopa suotavia. Teknologinen etumatka on yksi kilpailuetu, jolla tulevaisuuden markkinoita valloitetaan. Vaikeuskerrointa kuitenkin kasvattaa se, että varsinkin alkuvaiheen teknologioissa kilpaan ilmestyy usein yllättäjiä, jotka pyyhkäisevät ennakkosuosikit tieltään. Juuri yllättäjien mahdollisuus puoltaa salkun hajauttamista.
Siinä missä yllättäjien ennakointi on äärimmäisen haastavaa, usein on helpompaa tunnistaa yhtiöitä, joiden lähtökohdat pärjätä kilpailussa ovat heikot. Sijoittaja voi aloittaa pohtimalla, mitkä tuotteet tai teknologiat ovat sellaisia, jotka murroksen myötä syrjäytetään.
Yksi esimerkki on polttomoottoriautot, joiden valmistuksen kieltämistä vuonna 2035 komissio esittää. Ilmiselvä ennakkosuosikki korvaavaksi teknologiaksi on sähkö, mahdollisia yllättäjiä ovat ainakin kaasu ja vety. Entäpä sitten mahdolliset häviäjät? Niitä sijoittaja voi puolestaan pyrkiä tunnistamaan selvittämällä, kuinka paljon eri yhtiöt ovat jo kehittäneet korvaavia teknologioita ja kuinka paljon ne aikovat lähivuosina investoida korvaavien teknologioiden kehittämiseen.
Paatuneimmankin ilmastodenialistin on syytä huomioida, että meneillään oleva sijoitusympäristön muutos ei itse asiassa johdu niinkään ilmastonmuutoksesta, vaan muuttuvasta lainsäädännöstä, muuttuvasta kuluttajakäyttäytymisestä sekä muiden sijoittajien toiminnasta.
Institutionaaliset sijoittajat ovat hyvää vauhtia muokkaamassa salkkujaan ilmastoystävällisempään suuntaan. Historiallisesti piensijoittajien on kannattanut peesata, kun instituutiosijoittavat ovat alkaneet kääntää suuria laivojaan. Siinä missä ilmaston lämpenemisen kannalta käännös tuntuu tuskallisen hitaalta, voi piensijoittaja kääntää jollansa kohti parempaa tulevaisuutta ketterämmin ja hyödyntää tulossa olevan vihreän aallon. Sijoitussalkun ilmastoriskin hillintä onkin jokaisen sijoittajan asia. Siitä hyötyvät sekä salkku että maapallo.
Topias Kukkasniemi
Kommentoi