Hallitus päätti kehysriihessä ansiotulojen tuntuvasta yleisestä keventämisestä. Samassa yhteydessä alennetaan selvästi myös korkeimpia marginaaliveroja.
Hallituksen kaavailuissa ansiotulojen ylin marginaalivero alenee tämän vuoden jopa 59 prosentista ensi vuonna 52 prosenttiin.
Muutos on merkittävä, ja näyttää kerralla toteutettuna suurelta. Tässä on kuitenkin hyvä huomata miten tähän on tultu.
Hallitukset toisensa perään ovat jo vuosikymmenien ajan halunneet jatkuvasti painottaa ansiotulojen veronkevennyksiä pieni- ja keskituloisille.
Lopputuloksena Suomeen on aikaansaatu kansainvälisestikin tarkasteltuna erityisen jyrkkä veroprogressio ja korkeat marginaaliverot.
Nyt asiaa on siis lähdetty korjaamaan ylimpien marginaaliverojen osalta kertaheitolla.
* * *
Seuraamme tässäkin asiassa Ruotsia, jossa ylimpiä marginaaliveroja alennettiin jo vuonna 2020 peräti viisi prosenttiyksikköä, kun silloinen demarivetoinen hallitus poisti tuloverotuksesta kokonaan ylimmän asteikkoluokan. Kevennyksiä on jatkettu myös sen jälkeen.
Tänä vuonna ylin marginaalivero on naapurimaassa reilut 53 prosenttia.
”Hälften kvar” eli ”puolet käteen” ei ole siis toteutunut ihan vielä Ruotsissakaan, mutta lähemmäs on jo päästy.
Pitkälle on edetty ajoista, jolloin kirjailija Astrid Lindgrenin 102 prosentin marginaalivero ja muut vastaavat esimerkit käynnistivät aiheesta vuosikymmeniä kestäneen kansallisen itsetutkiskelun.
Suomessa ongelmaan herättiin myöhemmin, mutta nyt asia on meilläkin vihdoin konkreettisesti pöydällä.
Samalla keskustelu aiheesta käy ymmärrettävästi vilkkaana.
* * *
Vähintään puolet palkasta käteen – onko se paljon vai vähän? Vai peräti liikaa?
Vastaukseen tähän kysymykseen voi kätkeytyä myös periaatteellisempi näkemys kansalaisen ja yhteiskunnan suhteesta.
Onko palkkasi alun perin omaa tuloasi, josta yhteiskunta ottaa osansa veroina?
Vai onko palkkasi itse asiassa ensiksi yhteiskunnan tuloa, josta se hyväntahtoisesti jättää sinulle mieleisensä osan?
Näin lausuttuna jälkimmäinen näkemys tuntuu absurdilta. Silti monien tuloveroista käytettävien poliittisten puheenvuorojen taustalla kajastaa minusta usein tällainen yleinen suhtautumistapa kansalaisiin ja heidän tuloihinsa.
Ihmisten ansiotulot tunnutaan aika usein nähtävän lähtökohtaisesti yhteiskunnan omaisuutena, josta kullekin viipaloidaan sopivaksi katsottu osuus.
* * *
Kansalaisen ja yhteiskunnan suhteen kannalta on tärkeää, että vastaukset tämän tyyppisiin kysymyksiin ovat mahdollisimman yksiselitteisiä.
Kysymys ei ole pelkästään semantiikasta, sillä asenteet heijastuvat käytännön poliittisiin päätöksiin.
Perustuslaissa asia on selvä, mutta niin sen pitää olla myös käytännössä.
Kansalaisen tulot ja omaisuus ovat lähtökohtaisesti hänen omiaan. Sitten vasta verotetaan.
Kun tämä perusasia on riittävän selkeästi mielletty, ei ”puolet käteen” ehkä enää tunnu niinkään paljolta.
Teemu Lehtinen
Kommentoi