Eduskuntavaalit ovat ensi vuonna. Tällä kertaa pidetään ainakin velkavaalit ja kasvuvaalit. Verotus kytkeytyy hyvin vahvasti näihin molempiin teemoihin.
Miten rahoitetaan velkavetoinen hyvinvointiyhteiskunta ja millaisella veropolitiikalla edistetään parhaiten kaikkien tavoittelemaa ripeää talouskasvua?
Monilta osin puolueiden veronäkemykset ovat vielä aivan alkutekijöissään.
Sitäkin kiinnostavampaa on, että joistakin yleisistä verolinjoista on jo nyt havaittavissa aika laaja yhteisymmärrys puolueiden kesken.
Ansiotulojen verotuksen kiristämistä en ole havainnut juuri kenenkään kannattavan. Usein tämä ilmaistaan niin päin, että ansiotulojen verotus on se viimesijainen kiristyskohde, jos joitakin veroja joudutaan valitettavasti ensi vaalikaudella korottamaan.
Tässä on nähtävissä yksi selkeä ankkuri seuraavan hallituksen veropolitiikalle riippumatta siitä, ketkä hallituksen lopulta muodostavat. Ansiotulojen verotusta ei ilmeisesti haluta ainakaan kiristää.
Hyvin yleisesti puolueet myös mainitsevat ansiotulojen verotuksen ensisijaisena kevennyskohteena. Veronkevennysten mittaluokka on tietysti kokonaan toinen asia, samoin niiden kohdistaminen. Tästä mielipiteiden kirjoa riittää.
Mutta kun yleistä kevennystahtoa on selvästi havaittavissa, on hyvä hetki koettaa vastata kysymykseen: kenen veroja kevennetään seuraavaksi?
* * *
Tulojakauman kummassakin ääripäässä ansiotulojen verotusta on jo rakenteellisesti korjattu.
Veronkevennysten jatkuva painottaminen pienituloisille on johtanut siihen, ettei pienistä ansioista makseta enää juurikaan veroja, joita voisi keventää.
Kunnallisverotuksen verokynnys on noussut tänä vuonna jo lähes 20 000 euroon. Siihen asti ansiotuloista ei siis mene enää veroja sen paremmin kunnalle kuin valtiollekaan. Vain veroluonteisia sosiaalivakuutusmaksuja maksetaan tätä vähäisemmillä tuloilla.
Entä mitä on saatu aikaan tulojakauman toisessa laidassa?
Yli 100 000 euroa vuodessa ansaitsevien maksamat marginaaliverot olivat Suomessa pitkään erityisen ankarat, jopa 59 prosenttia. Tämä ei ole ollut millään lailla kohtuullista, saati järkevää. Tutkimusten perusteella on hyvä syy uskoa, että näin korkeat ylimmät marginaaliverot eivät enää edes juurikaan kasvattaneet yhteiskunnan saamia verotuottoja.
Tänä vuonna toteutui selvä muutos, kun ylin marginaalivero höylättiin 52 prosenttiin. Hyväpalkkaisen lisäansiosta menee edelleen yli puolet veroihin, mutta selkeä korjaus kaikkein suurimpiin prosentteihin on nyt tehty.
* * *
Miten siis tästä eteenpäin?
Ansiotulojen verotus on monilla ensimmäisenä kevennyslistalla, ja toisaalta kaikkein pienimpiin ja kaikkein suurimpiin ansiotuloihin kohdistuviin veroihin on jo ennätetty tehdä täsmäkorjauksia.
Johtopäätös tuntuu aika selvältä.
Kevennyksiä on jatkossa suunnattava laajasti kaikille ansiotuloistaan veroja maksaville, myös ja jopa erityisesti keskituloisille. Lisätulojen edelleen korkeita marginaaliveroja on syytä alentaa kautta linjan. Näin kohennetaan kaikkien ansioiden ostovoimaa ja parannetaan työnteon kannustimia.
Eläkkeensaajat on luonnollisesti pidettävä yleisissä kevennyksissä mukana.
Kevennysten tarkemmasta kohdentamisesta on varmasti erilaisia käsityksiä, mutta ehdotan yhtä perälautaa kaikkiin realistisiksi tarkoitettuihin malleihin: millään tulotasolla ei ansiotulojen verotusta ainakaan kiristetä.
Teemu Lehtinen
Kommentoi