Vastakkainasettelun aika ei ole koskaan ohi. Vain aiheet ja ryhmät vaihtuvat.
Tänä talvena on kovasti koetettu synnyttää vastakkainasettelua palkansaajien ja eläkkeensaajien välille.
Tai tarkemmin sanottuna nuorten työuransa alkupuolella olevien palkansaajien sekä toisaalta työeläkkeelle jo ehtineiden työuransa päättäneiden palkansaajien välille.
Tässä näkyy yksi tämän vastakkainasettelun paradokseista. Kyseessä kun on pohjimmiltaan yksi ja sama ihmisjoukko: palkkatyötä tekemällä elantonsa ansaitsevat tai ansainneet suomalaiset.
Toiset vain ovat eri elämänvaiheessa kuin toiset.
Suurelta osin tämä vastakkainasettelu onkin keinotekoinen, mutta molemmilla ryhmillä on myös ymmärrettäviä syitä olla huolissaan omasta puolestaan.
* * *
Eläkkeensaajat voivat aiheellisesti ihmetellä vaatimuksia eläkkeiden leikkaamisesta indeksijäädytyksillä tai muilla uusilla kiristyksillä.
Työeläkkeiden indeksitarkistus on tänä vuonna 0,9 prosenttia, mikä jää jälkeen maltillisestakin inflaatiosta. Samaan aikaan palkansaajien ansiotason ennustetaan nousevan 3,6 prosenttia.
Samalla eläkkeiden verotus pysyi useimmilla ennallaan. Monilla keskitasoa suurempaa eläkettä saavilla verotus jopa kiristyi. Palkkojen verotus sen sijaan yleensä vähän keveni.
Lopputulos on selvä. Tänä vuonna eläkkeensaajien ostovoima on hieman miinuksella, kun taas palkansaajien ostovoima kasvaa varsin mukavasti.
Eikä kyse ole vain tästä yhdestä vuodesta. Tulevaisuudessakin palkkojen voi odottaa tavallisesti nousevan jonkin verran eläkkeitä nopeammin. Lisäksi politiikassa puhutaan vain palkkojen osalta verotuksen keventämisestä.
Tätä taustaa vasten ajankohtaiset puheet lisäleikkauksista juuri eläkkeensaajien tuloihin voivat aivan ymmärrettävästi tuntua kohtuuttomilta.
* * *
Entä sitten ne nuoret työuransa alkupuolella olevat palkansaajat?
Kolmekymppisellä palkansaajalla on edessä nelisenkymmentä vuotta työuraa ennen kuin ansaittu työeläke lähes seitsemänkymppisenä häämöttää.
On ymmärrettävää, että eläkeiän nouseminen saattaa tuntua nuorista epäreilulta.
Työmarkkinatkin ovat juuri nyt erityisen haastavat nuorten kannalta.
Heidänkään huolenaiheitaan ei siis ole mitään syytä ihmetellä saati väheksyä.
* * *
Vastakkainasettelu nuorten palkansaajien ja eläkkeensaajien välillä on kuitenkin lopulta aika keinotekoista.
Tämä johtuu suurelta osin turhasta vänkäämisestä työeläkejärjestelmän ympärillä. Se on taas saanut uusia kierroksia.
Päinvastoin kuin monista ajankohtaisista puheenvuoroista voisi päätellä, työeläkejärjestelmän rahoitus on jo nyt varsin hyvällä tolalla. Nykyinen maksutaso riittää ja tuhdit rahastopuskurit varmistavat kestävyyden myös pitkällä aikavälillä.
Pientä viilausta tarvitaan tietysti jatkossakin, mutta perusta on kunnossa. Samaa ei voi valitettavasti sanoa esimerkiksi valtion taloudenpidosta.
Ongelma ei olekaan työeläkejärjestelmä itsessään, vaan perusteeton yritys käydä nykyisten ja tulevien eläkkeensaajien kimppuun muun julkisen talouden kroonisten alijäämien paikkaamiseksi.
Talouspolitiikan arviointineuvoston tuoreen raportin pohjalta on taas muutaman ekonomistin kärjekkäissä puheenvuoroissa innostuttu jopa vaatimaan eläkeleikkauksia, jotta työeläkemaksuja alennettaisiin ja valtion verotusta vastaavasti kiristettäisiin.
Tämä olisi varsinainen lose-lose: ansiotulojen verotus ei kevenisi, mutta eläkkeitä kuitenkin leikattaisiin.
Mikä olisi win-win? Talouskasvun ja työllisyyden vauhdittaminen muun muassa kannustavammalla verotuksella ja julkisen talouden samanaikainen vahvistaminen rakenneuudistuksilla ja menosäästöillä.
Teemu Lehtinen
Kommentoi