Suomen julkisten menojen taso on tuoreessa komission ennusteessa noussut koko EU:n kärkeen. Julkiset menot ovat Suomessa tänä vuonna peräti 58,9 prosenttia suhteessa kansantuotteeseen.
Tällä luvulla olemme kirkkaasti piikkipaikalla. Toisena on Ranska 57,8 prosentilla, muut pärjäävät paljon vähemmällä. Monissa unionimaissa menojen suhde kansantuotteeseen on noin 50 prosenttia, samoin kaikkien jäsenmaiden keskiarvo.
Suomen hälyttävän korkea suhdeluku kertoo karusti kahdesta tutusta ongelmasta: valtion menojen rajusta kasvusta ja talouskasvun jämähtämisestä vuosiksi nollan tuntumaan.
Julkisten menojen taso on nyt liian korkea suhteutettuna kansantalouden kantokykyyn.
Ei ole ihme, että valtiontalous on raskaasti alijäämäinen ja velkaannumme hurjaa vauhtia.
* * *
Tällä tiellä emme voi tietenkään loputtomasti jatkaa.
Velkajarrua siis tarvitaan ja luottamusta julkisen talouden huolelliseen hoitoon on syytä vahvistaa hallituspohjasta riippumatta.
Siksi olikin erityisen tervetullutta, että puolueet saavuttivat lokakuussa laajan yhteisymmärryksen julkisen talouden mittavan sopeuttamisen tarpeellisuudesta myös kuluvan vaalikauden jälkeen. Vain vasemmistoliitto jättäytyi pois parlamentaarisesta sopimuksesta.
Sopimuksen yksityiskohtaista sisältöä tärkeämpää on puolueiden laaja sitoutuminen siihen seuraavien kahden vaalikauden aikana. Päätyminen EU:n tarkkailuluokalle patistaa meitä sopivasti samaan suuntaan.
Tärkeää on, että puolueet hakevat päivittyvien talousennusteiden pohjalta jo ennen seuraavia eduskuntavaaleja mahdollisimman yhdensuuntaista näkemystä tarvittavien sopeutustoimien mittaluokasta.
Sen jälkeen on olennaista ratkaista sopeuttamisen keinot.
Siitä puolueiden välillä on luonnollisesti hyvin erilaisia käsityksiä, ja seuraavat eduskuntavaalit käydäänkin pitkälti tämän teeman ympärillä.
Äänestäjät pääsevät vertailemaan puolueiden laatimia sopeutuslistoja ja talouden kasvureseptejä.
* * *
Mitä siis pitäisi tehdä?
Välttämätön julkisen talouden sopeutus on jatkossa tehtävä menosäästöillä ja rakenneuudistuksilla, ei verotusta kiristämällä.
Menojen taso on paisunut liian korkeaksi suhteutettuna kansantalouden kantokykyyn, joten säästäväisyys on oikea keino tasapainon palauttamiseen.
Onnistuminen talouskasvua ja työllisyyttä edistävissä sekä valtiontaloutta kohentavissa rakenneuudistuksissa voi osaltaan vähentää säästöjen tarvetta.
Suomen verotus on kansainvälisesti vertailtuna ja myös kokonaisveroasteella mitattuna ankaraa, eikä siinä ole kiristämisen varaa. Jos kireä verottaminen olisi avain tasapainoiseen julkiseen talouteen, ei Suomella olisi mitään ongelmaa.
Talouskasvu ja paraneva työllisyys ovat olennaisia edellytyksiä myös Suomen julkisen talouden velkakestävyyden pitkäjänteiselle parantamiselle. Siksi tarvitaan kannustimia työntekoon ja yritteliäisyyteen.
Tällä vaalikaudella toteutuvat ansiotulojen verotuksen ja yhteisöveron muutokset ovat askelia oikeaan suuntaan. Myös tulevalla vaalikaudella tärkein kevennyskohde on ansiotulojen verotus.
Kevennykset on toteutettava kautta linjan. Lisätuloon kohdistuvia ankaria marginaaliveroja on syytä kaikilla tulotasoilla asteittain alentaa. Työeläkkeen saajat on luonnollisesti pidettävä ansiotulojen verotuksen kevennyksissä tasapuolisesti mukana.
Teemu Lehtinen
Kommentoi