Amerikkalaisen Lena Dunhamin luoma suosittu televisiosarja Girls alkaa kohtauksella, jossa Dunhamin esittämä parikymppinen Hannah Horvath syö ravintolaillallista vanhempiensa kanssa. Kesken ruokailun vanhemmat ilmoittavat, etteivät aio enää tukea tytärtään taloudellisesti.
Kahta vuotta aiemmin collegesta valmistunut Hannah hätääntyy ja esittää vastalauseita. Lempeäkatseinen isä vaikuttaa kiusaantuneelta, äiti pysyy tiukkana. Lopulta äiti sanoo hitaasti kolme sanaa:
”No more money.”
Kirjailijan urasta haaveileva Hannah joutuu miettimään, miten elättäisi itsensä nykyisessä kotikaupungissaan New Yorkissa. Vaikka vanhempien päätös tuntuu raskaalta, se lopulta kasvattaa häntä ja johdattaa kohti kiinnostavia kirjoitustöitä.
Suomessa nuoret alkavat itsenäistyä vanhemmistaan usein ylioppilaaksi pääsyn tai ammattiin valmistumisen seurauksena.
Kun sosiaalinen media täyttyi viime lauantaina valkolakin saaneista nuorista, aloin miettiä, millaista oli muuttaa aikoinaan Lapualta Helsinkiin, ryhtyä yliopisto-opiskelijaksi ja ruveta huolehtimaan omasta taloudestaan.
Olin sikäli onnekas, että Lapuan kaupunki myönsi minulle ensimmäiseksi lukuvuodeksi stipendiasunnon. Minun ei tarvinnut maksaa vuokraa koko syksynä eikä keväänä, vaikka asuin hyvällä alueella yli 20 neliön yksiössä. Jälkikäteen ajatellen tämä kaikki kuulostaa utopistisen ihanalta. Totta se kuitenkin oli, ja olen tuosta mahdollisuudesta ikuisesti kiitollinen.
Itsenäistymispolkuni alkumetreillä totuttelin vähitellen huolehtimaan omista raha-asioistani, veroistani ja laskuistani. Isosiskoni opetti minua käyttämään Forumissa sijainnutta maksuautomaattia. Vähintään kerran kuussa istuin ostoskeskuksen alakerrassa valkoiset kirjekuoret kädessäni, omaa vuoroani jonottaen, sylissäni Sinuhe egyptiläinen tai Runebergin Hirvenhiihtäjät.
(Tätä kirjoittaessa tunnen itseni uskomattoman vanhaksi. Verkkopankkitunnuksia ei kai ollut tuolloin vielä keksitty.)
Yliopistovuosina nostin opintotukea ja huolehdin, että saisin kasaan riittävän määrän opintoviikkoja. Myöhemmin aloin tehdä opintojen ohella töitä muun muassa kirjakaupan myyjänä. Tunnustettakoon, että olin hivenen innokkaampi lukemaan kirjoja kuin myymään niitä.
Ensimmäisenä Helsingin-kesänä menin töihin Linnanmäelle ja paistoin vohveleita violetti hilkka päässäni. Myöhempinä kesinä pääsin toimittajan tuuraajaksi Lapuan Sanomiin, mistä käynnistyi urani mediamaailmassa. Vapaa-ajalla naputtelin yötä myöten novelleja. Esikoiskirjani Arvostelukappale ilmestyi syksyllä 2007.
Aikuistumisen tiellä yksi tärkeimmistä hetkistä on ollut oivallus siitä, että rahaa pitää hankkia itse. Ja laskut täytyy maksaa.
Nuoret oppivat talousasioista etenkin vanhemmiltaan. On tärkeää, että vanhemmat ja huoltajat ohjastavat nuorta aikuista hoitamaan raha-asiansa itse. Se, että ihminen oppii pärjäämään ja seisomaan omilla jaloillaan, on itsenäistymisen kannalta olennaista. Toki elämäntilanteet vaihtelevat, ja kuka tahansa saattaa joskus tarvita rahallista tukea läheisiltään. Lähtökohtaisesti kuitenkin vanhempien ja kasvattajien tehtävänä on opettaa nuorta aikuista huolehtimaan omasta taloudestaan ja laskuistaan, kannustaa tätä opiskelemaan ja hankkimaan kesätöitä, lähettämään hakemuksia ja orientoitumaan itsenäiseen elämään.
Rahan käyttäminen on eräänlainen oppimisprosessi. Toimittaja Julia Thurén toteaa kirjassaan Kaikki rahasta - Näin säästin kymppitonnin vuodessa: ”Rahan käyttäminen on taito siinä missä ruuanlaittaminen.” Thurénin mukaan tuossa käytännön taidossa voi kehittyä, kun rahasta puhutaan avoimesti ja arkisesti.
Girls-sarjan Hannahillekin käy lopulta hyvin. Hän työskentelee muun muassa kahvilassa, ilmaisee itseään kirjoittamalla esseitä, opettaa luovaa kirjoittamista, tekee juttuja freelance-toimittajana, rakastuu, pettyy, rakastuu ja pettyy, avaa tietokoneensa ja kirjoittaa.
Vaikka aikuisuus on välillä stressaavaa ja raha-asiat painavat harteilla, taloudellinen riippumattomuus tuntuu myös palkitsevalta. Hienointa on, jos pystyy ansaitsemaan rahaa työstä, josta nauttii. Minua on usein lohduttanut ajatus siitä, että ennemmin tai myöhemmin jokainen löytää oman paikkansa maailmassa. Täytyy vain rohkeasti etsiä.
Taina Latvala
Kommentoi