Sinivalkoisia kadunvarsimainoksia on jälleen näkynyt työmatkani varrella. Kampissa metroaseman valotaulu herättää ja väittää: ”maahanmuuttajat eivät tee töitä”. Virheellinen myytti korjataan näyttämällä tutkimustietoa: maahanmuuttajat eivät ainoastaan työskentele, vaan työllistävät 27 000 ihmistä.
Maahanmuutto on maan puolustusta -kampanjan takana on laaja joukko yhteiskunnallisia toimijoita ja yrityksiä, kuten Keskuskauppakamari, OP Ryhmä, Kuntaliitto, Suomen Startup-yhteisö, Suomen Yrittäjät, TEK ja The Shortcut. Kampanjassa he painottavat, että on isänmaallista tukea työperäistä maahanmuuttoa, sillä se vahvistaa Suomea.
EK arvioi, että vuoteen 2030 mennessä työikäinen väestö vähenee Suomessa 130 000 hengellä. Tilalle tarvitaan työntekijöitä ulkomailta. Vielä rohkeampi on MDI:n avaus ja ennakointianalyysi siitä, miltä kahdeksan miljoonan asukkaan Suomi vuonna 2050 voisi näyttää ja mitä muutoksia sen saavuttaminen vaatisi.
Yksi kiperin tulevaisuuskysymys liittyy kieleen: mitä tapahtuu ja minkä on muututtava, kun yhä useampi yhteisömme jäsen ei puhukaan äidinkielenään suomea tai ruotsia?
Aloitin elokuussa Kauppakorkeakoulu Hankenin työelämäprofessorina ja huomasin, että tämä muutos on jo käynnissä pienoiskoossa ruotsinkielisessä yliopistossa.
SISÄÄNPÄIN KÄPERTYMINEN EI OLE VAIHTOEHTO
Kauppakorkeakoulu Hanken on yksi pohjoismaiden vanhimpia kauppakorkeakouluja. Sen kansallinen erityistehtävä on tarjota ruotsinkielistä kauppakorkeakouluopetusta. Suomen pienenevä väestökehitys tarkoittaa kuitenkin sitä, että ruotsinkielisten hakijoiden määrä laskee Suomessa. Siksi Hanken on valinnut missiokseen olla itsenäinen pohjoismainen kauppakorkeakoulu, joka tarjoaa korkealaatuisia tutkinto-ohjelmia paitsi ruotsiksi myös englanniksi.
Kaksikielisyys näkyy kaikessa arjessa. Sisäinen viestintä tapahtuu ruotsiksi ja englanniksi, viestien käännösapuna käytetään usein tekoälyä. Virallisen päätöksenteon kieli on ruotsi, mutta henkilöstökokoukset ja uusien työntekijöiden perehdytyspäivät tapahtuvat käytännössä englanniksi. Kun henkilöstö juhlisti lukukauden avajaisia Arkadiankadulla, allsång på Hanken -yhteislaulut kaikuivat kaksikielisesti.
Pieni kauppakorkeakoulu on tunnistanut, että pärjätäkseen tulevaisuudessa, se ei voi käpertyä sisäänpäin. Toisin kuin missään muussa yliopistossa Suomessa, kaikki Hankenin kotimaiset kandiopiskelijat opiskelevat vähintään neljää kieltä ja lähtevät joko vaihtoon ulkomaiseen yliopistoon tai suorittavat harjoittelun ulkomailla.
Kansainvälisyyteen satsaaminen on tuottanut menestystä: Financial Timesin Masters in Management -rankingissa Hanken oli kolmanneksi paras kauppakorkeakoulu pohjoismaissa – ja 60. sijalla 14 000 kauppakorkeakoulun maailmanlaajuisessa vertailussa.
KAKSISUUNTAINEN KOTOUTUMINEN AIHEUTTAA KASVUKIPUJA
Kansainvälistyminen aiheuttaa myös kasvukipuja ja tulevaisuuden huolia. Nykyisellään liki puolet Hankenin tenure track -urapolulla olevista tutkijoista ovat kansainvälisiä ja muuta kuin ruotsia äidinkielenään puhuvia. Tämä tarkoittaa todennäköisesti sitä, että tulevaisuuden professoreista yhä harvempi pystyy opettamaan ruotsiksi. Miten tämä yhteensovitetaan Hankenin erityistehtävän kanssa?
Henkilöstön DEI-kyselyn tulokset myös paljastavat, että joka viides Hankenin työntekijä kokee kielestä johtuvaa ulkopuolisuutta. Vähiten ulkopuolisuutta kokevat ruotsia ja englantia äidinkielenään puhuvat. Sen sijaan suomea äidinkielenään puhuvista suuri enemmistö kipuilee kielen liittyvien käytäntöjen kanssa. Samaan tapaan maahanmuuttotutkimuksista tiedetään, että puutteelliseksi koettu suomen tai ruotsin kielen taito jättää ulkokehälle.
Kauppakorkeakoulun kansainvälistyminen herättää tunteita myös ruotsinkielisissä opiskelijoissa ja henkilöstössä. Hanken on ollut perinteinen ruotsinkielinen opiskelu- ja työpaikka suomenruotsalaisille, mutta kansainvälistymisen myötä korkeakoulun arjessa käytetäänkin enenevässä määrin englantia. Tämä aiheuttaa luonnollista haikeutta ja vaikeutta luopua joistain vanhoista toimintatavoista. Mutta sitä juuri on kaksisuuntainen kotoutuminen – että tullaan myös osaltaan uusia yhteisön jäseniä vastaan.
AKSENTTI EI OLE PÄTEVYYDEN VASTAKOHTA
Yhtä tärkeää on mahdollistaa kielitaidon kehittyminen. Liian usein kielenoppimista pidetään yksilön vastuuna ja liian harvoin osana työyhteisön yhteisiä rakenteita. Hankenilla ei-ruotsinkielisiä työntekijöitä kannustetaan opiskelemaan ruotsia myös työajalla. Samanlaisia kielitietoisia käytäntöjä on kehitetty myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.
Oma puoleni kaksisuuntaisuudesta tarkoittaa sitä, että pyrin käyttämään ruotsia, vaikka olen kömpelömpi kuin suomeksi ja englanniksi. Ehkä jonain päivänä pystyn luennoimaan ruotsiksi.
”Kaksikielinen Suomi tarvitsee ’pokkaruotsia’ ja Toni Wirtasen esimerkkiä”, kirjoitin taannoin Ylen kolumnissa tietämättä tulevasta roolistani Hankenilla. Kannustin itseäni ja suomalaisia käyttämään häpeilemättä kouluruotsia, kuten tekevät Rosa Meriläinen lanseeraamallaan pokkaruotsi-käsitteellä ja ruotsia puhuva Voice of Finland -tuomari Toni Wirtanen.
Suomeen muuttaneet tarvitsevat samanlaista kannustusta puhua pokkana suomea, eikä ainaista myyttistä valittelua vaikeasti opittavasta kielestämme.
Esimerkkejä kehittyvän kielitaidon käyttämisestä tarvitaan, ja sitä että totumme kuulemaan ja arvostamaan kielitaidon moninaisuutta. Kielitaitoon liittyvistä ajatusvinoumista syntyy nimittäin sekä epäoikeudenmukaista etuoikeutta että väheksymistä.
Monikielinen puheterapeutti ja puheammattilainen Noora Galab kertoi LinkedInissä, kuinka hän oli saanut koulutuksesta palautteen, jossa ”kehuttiin” hänen aksentittomuuttaan. ”Jos aksenttia pidetään pätevyyden vastakohtana, jokainen monikielisyyden jälki muuttuu merkiksi osaamattomuudesta”, Galab kiteytti.
Jään seuraamaan, millaisia luovia kaksisuuntaisia ratkaisuja kansainvälistyvä Hanken löytää yhteisönä. Niillä ratkaistaan paitsi pienen ruotsinkielisen kauppakorkeakoulun, myös pienen pohjoisen hyvinvointivaltion tulevaisuus.
Shadia Rask
Kommentoi