Iskut voisivat pahimmillaan jopa pysäyttää Suomen juuri alkaneen talouskasvun (HS 2.3.2026)
Näin Helsingin Sanomat otsikoi uutisensa Lähi-idän iskujen vaikutuksista maaliskuun alussa. Palasin useamman kerran tarkistamaan, korjataanko ja vaihdetaanko otsikko. Ei vaihdettu.
Otsikointi noteerattiin myös Ylen Kovan viikon ilta -ohjelman jaksossa, jossa Jukka Lindström kuittasi: ”Siis maailmalla mietitään kolmatta maailmansotaa, mutta Suomessa mietitään neljättä kvartaalia.” Vielä irvokkaammalta suomalaisen median näkökulma tuntui, kun Lindström jatkoi MTV3-uutisella, jossa kerrottiin, että väestönsuojista kaavaillaan Suomen seuraavaa ”vientihittiä”.
Lähi-idän konfliktilla on kiistatta vakavia vaikutuksia maailmantalouteen, ja niitä ovat ekonomistit aiheellisesti arvioineet, myös Suomen näkökulmasta. Mutta siviilihenkiä kalliimpaa hintaa ei ole. Ainakin 2 300 siviiliä on kuollut kolmessa viikossa sen jälkeen, kun Yhdysvallat ja Israel aloitti iskut Iraniin, ja Iran ryhtyi kostoiskuihin.
Muutakin mittaamattoman arvokasta on nyt uhattuna.
SÄÄNTÖPOHJAINEN MAAILMANJÄRJESTYS
Jo alkuvuonna ennen iskuja Iraniin, maailmanpolitiikan tapahtumat olivat järkyttäviä. Ensin Yhdysvallat iski sotilaallisesti Venezuelaan, sitten presidentti Donald Trump sanoi haluavansa Grönlannin, ”halusivatpa he sitä tai eivät”.
Yhdysvaltain sotaministeri Pete Hegseth on tehnyt puheissaan selväksi, ettei Yhdysvaltain hallinto hae toimilleen muiden hyväksyntää tai hyväksy sitä, että kansainväliset sopimukset tai normit rajoittaisivat Yhdysvaltain toimia.
Tätä kaikkea heijastaen Kotimaisten kielten keskus Kotus nosti sanaparin sääntöpohjainen maailmajärjestys sekä yhdeksi vuoden 2025 sanoista että kuukauden sanaksi tammikuussa 2026. Sanapari tarkoittaa yhteisiin sopimuksiin ja sääntöihin perustuvaa järjestelmää, jonka rajoissa valtiot ja kansainväliset instituutiot toimivat keskinäisissä suhteissaan.
Koko Euroopan Unionin (EU) olemassa olo nojaa yhteisiin arvoihin ja pelisääntöihin. Nyt linjasta on EU:n sisälläkin jännitteitä. Suomen kaltaisen pienen ja Venäjän kyljessä sijaitsevan valtion näkökulmasta tämä on erityisen huolestuttavaa.
YK JA IHMISOIKEUDET
Yhdistyneiden kansakuntien (YK) vuonna 1948 hyväksymä ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on yksi sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen kulmakivistä. Se rakennettiin toisen maailman sodan jälkeiselle yhteiselle ymmärrykselle, että kun ihmisoikeuksia väheksytään tai ne on jätetty huomiotta, on tapahtunut raakalaistekoja. Nyt ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta ja oikeudellista velvoittavuutta vastustetaan yhä rajummin.
Yhdysvallat on kieltäytynyt suorittamasta pakollisia maksuja YK:n perus- ja rauhanturvabudjetteihin, leikannut vapaaehtoista rahoitustaan YK:n alaisille järjestöille, ja vetäytynyt useista kansainvälisistä organisaatioista. YK:n pääsihteeri Antonio Guterres onkin varoittanut jäsenmaita YK:n taloudellisen romahtamisen välittömästä uhasta.
YK:n taloudellinen romahtaminen vaikuttaisi dramaattisesti siihen, miten kansainvälistä rauhaa ylläpidetään, ihmisoikeuksia turvataan, humanitaarista apua koordinoidaan ja yhteiskunnallista ja taloudellista kehitystä vahvistetaan.
Jos yli 90 miljoonan asukkaan Iran valtiona romahtaa, ihmisiä tulee pakenemaan ja ihmisoikeuksien turvaamista tarvitaan enemmän kuin koskaan. Iranissa elää jo valmiiksi yksi maailman suurimmista pakolaisväestöistä, pääosin Afganistanista. EU:n turvapaikkavirasto on nostanut esiin, että jos kymmenen prosenttia Iranin väestöstä joutuisi lähtemään kotimaastaan, se vastaisi mittaluokaltaan viime vuosikymmenten suurimpia pakolaismääriä.
SOLIDAARISUUS JA RAUHANKASVATUS
Taloudellisesti vaikeat ajat koventavat arvoja ja politiikkaa. Tämä näkyy siinä, miten kansainvälistä yhteistyötä, ihmisoikeuksia ja globaalia solidaarisuutta tuetaan ja kannatetaan.
Esimerkiksi suomalaisten rauhankasvatusjärjestöjen rahoitus päätettiin tällä hallituskaudella lakkauttaa kokonaan. Samaan aikaan maailmassa soditaan nyt enemmän kuin kertaakaan vuoden 1945 jälkeen. Mikään valtio ei yksinään pysty ylläpitämään kestävää rauhaa. Juuri siksi rauhankasvatustyötä tarvitaan.
Jatkuvat konfliktit ja kriisit kuluttavat myös yksilöiden jaksamista ja auttamishalua. Keväällä 2022 suomalaisten auttamishalu ukrainalaisia kohtaan oli poikkeuksellista. Tähän solidaarisuuteen vaikutti myös samankaltaisuuden kokemus, kuten kansainvälisten toimittajien surullisen kuuluisat lausahdukset kiteyttivät eri pakolaisryhmien ansaitsevuuteen liittyviä ajatuksia.
Kun kriisit ja konfliktit jatkuvat eri puolilla maailmaa, ihmiset eivät jaksa enää edes lukea uutisia. Neljässä vuodessa väsyimme myös Ukrainan uutisiin.
Pahinta niin talouskasvulle kuin ihmiskunnan tulevaisuudelle on toivoton sisäänpäin käpertyminen.
Shadia Rask
Kommentoi