Maaliskuinen lauantaipäivä jäi historiaan. Kansainvälisenä naistenpäivänä 8.3.2025 jopa 10 000 ihmistä kerääntyi Senaatintorille ja marssi Aleksanterinkatua pitkin Kansalaistorille.
Pinkkiin ja mustiin vaatteisiin pukeutuneet ja itsetehdyin kyltein varustautuneet marssijat puolustivat tasa-arvoa:
– Rakkaudella ja raivolla, kaikkien naisten puolella!
Aurinkoisessa kevätpäivässä oli vappumaista tunnelmaa. Väkijoukossa oli kaikenlaisia ihmisiä: eläkeläisiä ja lastenvaunuja, tyttöenergiaa ja pukumiehiä.
Kulkueen eturivissä marssinut piispa Mari Leppänen nousi yhdeksi marssin keulakasvoksi. Helsingin Sanomien haastattelussa Leppänen kertoi, että kyseessä oli hänen ensimmäinen marssinsa ikinä.
– Mun kynnys ylittyi, Leppänen sanoi.
Mistä se kertoo, että 10 000 ihmisen kynnys ylittyi? Ja mitä keikahduspisteestä voi oppia?
SIETOKYKY YLITTYI TASA-ARVON TAKAPAKISTA
Lähes neljäsosassa maailman maita naisten oikeudet taantuivat vuonna 2024, raportoi YK:n tasa-arvojärjestö UN Women. Helmikuussa 2025 Google poisti kalenteristaan naistenpäivän. Samoihin aikoihin Metan toimitusjohtaja ja teknologia-alan miljardööri Mark Zuckerberg totesi, että yrityksiin pitäisi palauttaa lisää ”maskuliinista energiaa”.
– -- minusta yrityskulttuurilla, joka juhlii aggressiota vähän enemmän, on omat ansionsa, jotka ovat erittäin positiivisia, latasi Zuckerberg podcast-haastattelussa tunnetun Trump-tukijan Joe Roganin kanssa.
Aika moni meistä järkyttyi näitä uutisia ja lausuntoja lukiessa.
Suomessakin yhdeksän kymmenestä – lähes jokainen nainen – on kohdannut seksuaalista häirintää. Mutta maailman mahtavimmat miehet kaipaavat lisää miehistä aggressiota!
On harhainen kuvitelma, että nyt on jo saavutettu liikaa ja pitäisi mennä taaksepäin. Turhautuminen ja huoli tasa-arvon takapakista sai kymmenen tuhatta ihmistä liikkeelle.
MINKÄLAISIA OVAT YRITYKSILLE LUONTEVAT TAVAT TUKEA TASA-ARVOA?
Marssimassa oli paitsi yksilöitä ja ystäväporukoita, myös yli 130 organisaatiota. Mukana oli ammattiliittoja ja kattojärjestöjä, poliittisia järjestöjä ja opiskelijaliittoja, kansainvälisiä ja maahanmuuttajajärjestöjä, auttamistyötä tekeviä ja vähemmistökysymyksiä edustavia.
Ensimmäistä kertaa järjestetyllä marssilla ei ollut yrityksiä mukana. Tätä selittää se, että virallisen yritysyhteistyön järjestämiseen ei ollut ajallisesti resursseja. Yritysmaailmaa kuitenkin edustivat monet naisjärjestöt, kuten Suomen Yrittäjänaiset, Mothers in Business ry sekä alueelliset liike- ja virkanaisten yhdistykset BPW Helsinki ja Vantaa.
Tasa-arvon puolesta puhuminen kyllä kiinnostaa yrityksiä. Esimerkiksi K-Auto mainosti naistenpäivänä Helsingin Sanomien kannessa suomalaisen autokaupan vaikutusvaltaisimman naisen, toimialajohtaja Johanna Alin sanoin:
– Autoalalle tarvitaan lisää uutta ajattelua, uusia arvoja, uusia asiantuntijoita. Moninaisuus lisää näkökulmia ja siitä seuraa fiksumpia päätöksiä.
Onkin tärkeää pohtia, minkälaisia ovat yrityksille luontevat tavat osallistua puolustamaan tasa-arvoa. Kun kysymykseen löydetään erilaisia vastauksia, saadaan yrityksiä mukaan tasa-arvotekoihin ja tuleviin tapahtumiin.
KESKITTYMINEN YHTEISEEN NIMITTÄJÄÄN KANNATTI
Naistenpäivän marssi oli valtava onnistuminen, ja onnistumisen syitä on tärkeä pilkkoa. Keskeinen syy marssin onnistumiseen oli yhteistyö: marssia koordinoivat yhteisesti UN Women Suomi, Naisasialiitto Unioni ja Naisjärjestöjen keskusliitto. Mukaan oli saatu myös eturivin vaikuttajia ja julkisuuden henkilöitä kuten lavalla juontaneet Maria Veitola ja Piritta Hagman.
Toiseksi onnistumiseksi tunnistan sen, miten marssin syy oli sanoitettu: tasa-arvon puolesta. Monelle on helpompi olla yhteisen asian puolella, kuin jotain asiaa vastaan – vaikka vastustettava asia olisi kuinka väärin ja vakava, kuten rasismi tai seksuaalinen väkivalta.
Marssilla vedottiin päättäjiin tekemään konkreettisia toimia tasa-arvon puolesta. Kolmas onnistuminen olikin, että Kansalaistorin lavalla vetoomuksen vastaanottivat edustajat kaikista Suomen eduskuntapuolueista. Tasa-arvon puolustaminen näyttäytyi yhteisenä asiana, vaikka monista tärkeistä kysymyksistä, kuten Lähi-idän kriisistä, leikkauspolitiikasta ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä, on voimakkaita ristiriitoja.
Laaja tuki löytyy keskittymällä yhteiseen nimittäjään – kaikkien naisten ja tyttöjen asiaan.
Mitä seuraavaksi? Ainakaan emme voi jäädä odottamaan seuraavaan naistenpäivään saakka.
Shadia Rask
Kommentoi