Viime viikkoina moni amerikkalaisyrittäjä pidätti hengitystään. Ainakin jos kyseessä oli yrittäjä, joka saa elantonsa halloween- ja joulukrääsän myynnistä.
Monet yrittäjät olivat täyttäneet varastojaan alkuvuodesta korkeita tulleja peläten, mutta varastot eivät silti riittäisi jouluun saakka. Sitä paitsi – loppuvuoden sesonkituotteita ei pääsääntöisesti ollut vielä tilattu. Pian olisi niiden aika.
Kun Trumpin hallinto nosti tuontitullit kiinalaistuotteille 145 prosenttiin, rahtiliikenne Kiinasta käytännössä pysähtyi. Moni yrittäjä jäi kauhistuneena jännittämään, pääsisivätkö suurvallat keskenään sopuun ennen kuin sesonkituotteiden tilaaminen olisi liian myöhäistä.
Alkoi Donald J. Trumpin ja Xi Jinpingin intensiivinen tuijotuskilpailu. Maanantaina 12. toukokuuta maat ilmoittivat 90 päivän mittaisesta tulitauosta, jonka aikana tullit palaisivat taas tilapäisesti siedettävälle tasolle. Amerikkalaiset hengähtivät helpotuksesta.
Kiinnostava kysymys kuuluu: kumpi räpäytti ensin – Xi vai Trump?
Yhdysvaltojen hallinto aliarvioi Kiinan
Voimme vain arvailla, mitkä Trumpin hallinnon kauppapoliittiset tavoitteet ovat. Tullien ääneen lausuttuja pyrkimyksiä ovat ainakin kotimaisen teollisen tuotannon elvyttäminen, kauppakumppanien rankaiseminen ja liittovaltion budjettialijäämän tilkitseminen.
Trumpin lähipiiristä on myös myönnetty, että tulleja käytetään kiristyskeinona eli siis vipuvartena neuvotteluissa, jotka koskevat muita ulko- ja turvapoliittisia tavoitteita. Lopulta kyse lienee myös silkasta populismista: suurieleisellä toiminnalla luodaan äänestäjille kuvaa, että Yhdysvallat on suuri ja mahtava – ja voi mahtavuudessaan pomottaa kaikkia muita.
Ainoastaan, että tämä strategia epäonnistui totaalisesti Kiinan kanssa. Toisin kuin Trumpin hallinnossa todennäköisesti odotettiin, Kiina vastasi tulleihin samalla mitalla. Kun Trump jo vihjaili neuvottelujen etenevän mukavasti, kiinalaiset lähinnä nauroivat ja kiistivät kaiken.
Kiina on myös tulitaukosopimuksen kiistaton voittaja. Yhdysvallat laski kiinalaistuotteiden tulleja yli 100 prosenttiyksiköllä ilman, että Kiina oikeastaan teki muuta kuin veti pois vastavuoroiset tullinsa.
Kiina katsoo etelään
Kiina on vuosi vuodelta vähemmän riippuvainen amerikkalaiskuluttajista. 2000-luvun alussa lähes puolet Kiinan viennin arvosta suuntautui Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan. Viime vuonna näiden alueiden yhteenlaskettu osuus Kiinan viennistä oli enää hieman reilut 30 prosenttia.
Etenkin Yhdysvaltojen merkitys Kiinalle puhtaasti viennin arvon näkökulmasta on vähentynyt. Eurooppa on ohittanut Yhdysvallat Kiinalle tärkeämpänä vientimarkkinana, mutta vieläkin tärkeämpään rooliin on noussut globaali etelä. Globaalin etelän osuus Kiinan viennin arvosta oli viime vuonna lähes viidesosa, kun Pohjois-Amerikan osuus oli enää noin 15 prosenttia.
Kiina tuntee kehityksen reseptin. Kansakunta nostetaan köyhyydestä investoimalla infrastruktuuriin, logistiikkaan, terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Tätä menestysreseptiä Kiina on tarjoillut myös globaalin etelän maille.
Kiinan investoinnit Afrikkaan ovat kuluneen vuosikymmenen aikana systemaattisesti ylittäneet Yhdysvaltojen tekemät investoinnit (vuosi 2023 tosin oli tässä suhteessa poikkeus). Uusi Silkkitie -hankkeen huippuvuonna 2016 Kiina lainasi Afrikan maille lähes 30 miljardia dollaria.
Kiina kestää kauppasodan
Kiina tietää, että tulevaisuuden markkinoita rakennetaan pitkäjänteisesti ja pala palalta.
Vaikka globaalin etelän kuluttajat eivät ole yhtä ostovoimaisia kuin amerikkalaiskuluttajat, esimerkiksi Temun kaltaisten halpatuotteiden näkökulmasta tämä ei välttämättä ole ongelma.
Toisaalta joitakin korkean arvonlisän tuotteita voi olla vaikea tai jopa mahdoton korvata, ja tällaisten tuotteiden tuonti Yhdysvaltoihin todennäköisesti jatkuu, vaikka tullit asettuisivat pysyvästi korkealle tasolle.
Kiinan talouden haasteet tunnetaan hyvin. Työikäinen väestö supistuu ja asuntokauppaa vaivaa luottamuskriisi. Silti kiinalaisten kansallinen itsetunto on korkealla. Deepseekin kaltaiset uuden teknologian innovaatiot ovat valaneet kiinalaisiin uskoa, että Kiina todella voi haastaa Yhdysvallat maailman johtavana talousmahtina.
Kiina voitti ensimmäisen erän
Trump räpäytti ensin. Neuvotteluja käydään nyt asetelmasta, jossa Yhdysvallat joutui perääntymään, koska sen oma talous ei olisi kestänyt jättitulleja.
Uskollisimpienkin MAGA-kannattajien luotto olisi ollut koetuksella siinä kohtaa, kun lähimarketin hyllyt olisivat ammottaneet tyhjänä. Vastaavasti kiinalaiset imevät jo äidinmaidossa kyvyn sietää kärsimystä.
Mitä ikinä Trump tekeekään seuraavaksi, Kiina tietää, että sen kannattaa ampua takaisin kovilla.
Siksi kauppasodan toinen näytös voi olla myös ensimmäistä hurjempi.
Minna Kuusisto
Kommentoi