Ruotsissa koronapandemian hoitoon on suhtauduttu eri tavalla kuin Suomessa, ja niin myös siihen liittyvään talouskriisin hoitoon. Tällä hetkellä Suomi näyttää johtavan kumpaakin lajia. Tauti on pysynyt paremmin aisoissa meillä, eikä kansantalouskaan ole leikkaantunut ehkä yhtä paljon.
Tässä vaiheessa maaottelu on kuitenkin kaikkea muuta kuin ratkennut, kuten olemme urheilumittelöistäkin oppineet.
Kaikissa kehittyneissä maissa talouden elvyttäminen velkarahalla on nyt nähty välttämättömäksi. Jo pelkästään pandemian hoito vaatii menonlisäyksiä terveydenhuoltoon ja samalla talouden supistuminen merkitsee julkisen sektorin tulojen sakkaamista.
Velkaa on tarvittu tämän lisäksi päätösperäiseen elvytykseen. Ruotsissakin ensi vuoden budjetti on vahvasti elvyttävä.
Vihreiden investointien ohella taloutta pyritään käynnistämään uudelleen jättämällä kansalaisten lompakkoon enemmän rahaa mittavilla tuloverotuksen kevennyksillä. Osa kevennyksestä on väliaikaista ja osa pysyvää mm. työllisyyden kohentamisella perusteltua.
Ruotsissa ollaan myös kasvattamassa kotitalousvähennystä ensi vuodesta alkaen. Meillä Suomessa mentiin kuluvan vuoden alusta sen sijaan toiseen suuntaan, kun hallitus leikkasi vähennystä.
Suomessakin velkapelko on toki hetkeksi selätetty, kun korona ja sen seuraukset ovat pelottaneet enemmän. Rahaa on jaettu avokätisesti mm. yritystukiin ja infrainvestointeihin.
Suomessa elvytyksen työkalupakista on kuitenkin unohdettu käyttää toista puolta, eli verotusta.
Kuten aiemmissa talouskriiseissä, kotitaloudet ovat tälläkin kertaa jemmanneet rahaa säästöön, kunhan työttömyys ei ole vienyt sitä mahdollisuutta. Nyt pandemiaan liittyvät rajoitustoimet ovat jopa estäneet kuluttamista, vaikka haluja olisi voinut olla.
Yhteiskunnan avautuessa pikkuhiljaa luottamus parempiin näkymiin ei kuitenkaan palaudu nopeasti. Etenkin kun uutiset joukkoirtisanomisista ja pandemian kiihtymisestä ovat lisääntyneet.
Siksi kuluttajien ja yritysten tulevaisuudennäkymiä voisi kohentaa myös Suomessa veroelvytyksellä.
Ruotsissa ensi vuoden verokevennys jatkaa demarivetoisen hallituksen ja sen tukipuolueiden kasvuhakuisen veropolitiikan linjaa, jossa verotusta pyritään johdonmukaisesti siirtämään työstä ja yrittäjyydestä ympäristöhaittoihin.
Tämän vuoden alusta suurituloisimpien palkansaajien marginaaliveroja laskettiin jo viidellä prosenttiyksiköllä. Pitkällä aikavälillä tämän ei edes ajatella vähentävän verotuottoja.
Tänä vuonna palkansaajan korkein marginaalivero on Ruotsissa noin 55 prosenttia. Suomessa se on reilu 59 prosenttia. Ruotsissa tällaista verotaakkaa epäiltiin siis verotuottojen kannalta turhan korkeaksi.
Veronmaksaja onkin kuin taakkaa kantava kameli: Se kantaa maltilliset kuormat mielellään, eikä siinä yksittäinen heinänkorsi paljoa vauhtiin vaikuta. Jos heinää kuitenkin tulee moninkertaisesti, pienikin vaikutus on moninkertainen. Ja jossain vaiheessa se katkaisee kamelin selän. Mitä lähempänä tätä pistettä ollaan, sitä hitaammaksi käy taival.
Suomessa palkansaajan veroprosentit ovat osin sen verran korkeita, että niitä keventämällä vauhtia voisikin saada lisää. Synkkyyden keskelle tarvittaisiin optimistisempia, tulevaisuudenuskoa vahvistavia toimia.
Jos pandemian torjunnassa Ruotsissa on jätetty monia Suomen keinoja käyttämättä, talouskriisin torjunnassa taas Suomessa ei ole koko työkalupakki käytössä.
Mikael Kirkko-Jaakkola
Kommentoi