Veropolitiikka on noussut kansainvälisen politiikan ja maailmantalouden keskiöön, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump tiedotti huhtikuun alun ”vapautuspäivänä” mittavista veronkorotuksista ulkomailta tuotaville tavaroille. Kyseiset mielivaltaiset maakohtaiset tullit lietsoivat välittömästi kauppasotaa ja epävarmuutta.
Maailmantalouden integroituessa tullien taso ja merkitys valtioiden rahoituslähteenä oli pitkään trendinomaisessa laskussa. Kehitys tuki mittavasti tuottavuuden kasvua ja elintason nousua maapallolla.
Tullit ovat kuitenkin verohistoriassa merkittäviä veroja. Suomessa itsenäisyyden alkuaikoina tuontitulli oli selvästi tärkein vero – 1920-luvun alkuvuosina tullit tuottivat lähes viidesosan valtion tuloista.
Nykyään EU:n ulkopuolelta tuotavista tavaroista kannetaan EU:n tulleja, mutta niitä kerätään Suomessa unionille tilitettäväksi vain pari promillea kokonaisveroista.
Mutta miksi Yhdysvalloissa veropolitiikka hakee suuntaa historiallisista verojäänteistä jopa siinä määrin, että liikemiehenä tunnettu presidentti on tekemässä niillä Yhdysvaltojen suurimman veronkiristyksen yli 30 vuoteen?
Yksinkertaisimmillaan selitys lienee, että Trump haluaa suosia kotimaista tuotantoa ulkomaisen sijaan. Matalien kustannus- ja palkkatason maiden tuotanto on ollut hyvin kilpailukykyistä Yhdysvaltojen kaltaisten korkean elintason ja korkeampien kustannusten maiden markkinoilla (pientä konkreettista esimerkkiä antavat Suomessakin Temun ym. verkkokauppojen halvat tuontitavarat).
Amerikkalaisten ostovoimaa ulkomaan tuontitavaroihin on nostanut myös dollarin asema vahvana reservivaluuttana.
Tuontitavarat ovat vieneet markkinoita Yhdysvaltojen omalta teollisuudelta. Toisaalta tällainen erikoistuminen ja työnjako on mahdollistanut vertaistaan hakevan tuottavuuskasvun, kun tuotantorakenne on muuttunut erityisesti digitaalisten palveluiden suuntaan.
Jos Trump tavoittelee paluuta vuosikymmeniä taaksepäin perinteiseen teolliseen yhteiskuntaan, kuinka moni on valmis maksamaan siihen liittyvät kustannukset?
Trumpin joukoissa nähdään monissa muissa maissa käytössä oleva arvonlisäverotus myös epäreiluna kaupan esteenä, mikä särähtää korvaan. Arvonlisävero kohdistuu kotimaiseen tuotantoon ihan yhtä lailla kuin tuontihyödykkeisiin.
Toki arvonlisävero ei kohdistu Yhdysvaltoihin vietyihin tavaroihin, koska siellä se ei ole käytössä. Tämä voi tehdä viennin Yhdysvaltojen markkinoille kannattavammaksi kuin myynnin arvonlisäverollisille kotimarkkinoille. Mutta tulliin rinnastuva arvonlisävero ei ole, muutenhan Trump olisi ottanut sen käyttöön Yhdysvalloissa.
EU:ssa kotimarkkinoiden tuotantoa verotetaan paikallisilla korkeilla palkkaveroilla myös selvästi enemmän kuin vastaavasti tuontia kevyemmän verotuksen Yhdysvalloista.
Korkea työn verotus onkin kuin kotimaista tuotantoa koskeva erityistulli, joka osuu helposti omaan nilkkaan avoimessa taloudessa. Se ei anna kevyemmän palkkaverotuksen maille nykypäivänä etua pelkästään tavaratuotannossa, vaan myös huippuosaamista vaativissa palveluissa.
Trumpin tulleille voi löytyä joitain perusteluja. Mutta vaikuttaa siltä, ettei uutta hallintoa edes kiinnosta antaa politiikan perustaksi kokonaisvaltaista valmistelua tai järjellisiä syitä.
Mielivaltaiset veronkorotukset ovat vain yksi esimerkki. Huolestua voi vähintään yhtä paljon muustakin, kuten suhtautumisesta Ukrainan sotaan, tieteen poliittisesta ohjauksesta ja oikeusvaltion murenemisesta.
Vapauden maassa vastavoimaa kuitenkin riittänee, ja kaaos loppuu toivottavasti ennen pitkää.
Mikael Kirkko-Jaakkola
Kommentoi