Velkakello, koronakuolemat, pörssisähkön hintapiikit, Raja-Jooseppiin saapuvien pakolaisten määrä.
Median mittarit kertovat uhkaavien lukujen nousevan. Luvut eivät valehtele, vaan vakuuttavat. Samalla Ukrainan sota ja Israelin ja Palestiinan kriisi tuntuvat Härmässä asti.
Uutisiin päätyvät helpommin synkät asiat – sodat, onnettomuudet ja kriisit – kuin positiivinen arjen kehitys. Pelkoa lietsovat näkemykset saavat enemmän mediatilaa kuin monipuolisemmat, tasapainoiset analyysit.
Poliitikot osaavat käyttää pelkoa myyntivalttina: tulevaisuus on täynnä synkkiä uhkakuvia, mutta heillä on aina jokin ratkaisu. Ainakin kärsimyksen jälkeen paluu vanhaan hyvään maailmaan on mahdollinen.
Sama luonnollinen vääristymä koskee talousuutisia. Talous romahtaa, velkalaiva ajelehtii, eläkepommi räjähtää.
Pelkästään uutisia seuraamalla saakin helposti synkän vääristyneen tilannekuvan.
Kun katsotaan historiaa, ihmiskunta on mennyt eteenpäin. Vai haluaisitko elää mieluummin jollain aiemmalla aikakaudella kuin nyt?
Suomen kansantuotteen ennustetaan olevan tänä vuonna suurempi kuin koskaan aiemmin. Se tarkoittaa osaltaan historiallisen korkeaa materiaalista elintasoa.
Tosiasia on kuitenkin, että kolme viime vuotta ovat tehneet epätodennäköisiltä tuntuvista uhkakuvista totta. Mikseivät vastaavat riskit voisi toteutua tulevinakin vuosina?
Myös epätodennäköisiltä tuntuvat positiiviset tapahtumat ovat mahdollisia. Ennen pitkää kriisit ratkeavat. Ja joskus kriiseissä on myös mahdollisuus. Esimerkiksi pandemia saattoi sysätä tuottavuuden kasvuun.
Taloudessa kuluttajien luottamus on ollut hyvin synkällä tasolla jo toista vuotta, kun inflaatio ja korkojen nousu ovat syöneet ostovoimaa.
Samalla kuitenkin monet kotitaloudet ovat selvinneet kurimuksesta säästöjen ja hyvän työllisyyskehityksen avulla. Joillain korkojen nousu on voinut jopa lisätä tuloja.
Kun inflaatio on nyt hidastunut selvästi, kuluttajien tulevaisuus ei näytä läheskään yhtä surkealta kuin aiemmin. Palkan ja eläkkeen ostovoima on kääntynyt tänä vuonna reippaaseen nousuun. Siinä auttaa myös sosiaalivakuutusmaksujen alenemisesta syntyvä veronkevennys.
Rahapolitiikan kiristyminen iski Suomen talouteen poikkeuksellisen ikävästi, mutta on hyvin mahdollista, että maailmantalouden veto auttaa kääntämään kansantalouden tänä vuonna kasvuun. Se pitäisi työllisyyden vahvalla tasolla.
Paljon on kiinni myös siitä, että suomalaiset kuluttajat eivät synkistelisi, vaan uskaltaisivat kuluttaa normaaliin malliin.
Poliittiset päättäjät ja asiantuntijat saattavat ottaa ilon irti uhkaavista luvuista, mutta vastuullista olisi näyttää, ettei heillä ole muuta pelättävää kuin pelko itse.
Riskiherkässä ja monimutkaisessa maailmassa tarvitaan punnittua harkintaa ja kumuloituneen tiedon hyödyntämistä. Ei yksipuolisia ja hätiköityjä päätöksiä pelon ilmapiirissä, vaikka niillä voisi hetkellisesti kerätä poliittisia irtopisteitä.
Pelon luoman negatiivisen kierteen välttämiseksi kannattaa ottaa oppia presidentti Koivistolta: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”
Uhkien sijaan poliitikkojen tulisi kertoa, miten he edesauttavat parempaa huomista. Talouspolitiikassa tarvitaan rohkeutta ja tulevaisuusvisioita. Ei ainoastaan sopeutumista synkkään tulevaisuuteen.
Mikael Kirkko-Jaakkola
Kommentoi