veronmaksajat.fi

Romantiikan taloustiede: Miksi rakkautta ei voi osoittaa haaskaamatta resursseja?

Juha Itkonen

SEKATALOUSTIETEILIJÄ

Juha Itkonen on startup-yritys Robonomistin perustaja ja pikkulapsiperheen pääekonomisti. Hän on tutkinut ilmastopolitiikkaa, sosiaalisia verkostoja, talousennusteita ja digitalisaatiota. Seuraa Twitterissä @JuhaItkonen 

Miksi kallis ja hyödytön timanttisormus on romanttinen lahja, mutta edullinen ja käytännöllinen pölynimuri ei ole? Mihin ylipäänsä ihmiset tarvitsevat romantiikkaa?

Pystyvätkö taloustieteen teoriat selittämään, miksi ihmiset käyttävät suuria rahasummia romantiikkaan? 

Pahoittelen, sillä tiedän, että tämä saattaa kuulostaa joidenkin korvaan aivan kamalalta, kun ekonomisti alkaa selittää romantiikkaa talousteorioiden kautta, mutta malttakaa loppuun asti. 

Romantiikkaa voi tulkita monesta näkökulmasta, mutta yksi yleinen käsitys on, että romanttisten tekojen tarkoitus on osoittaa eroottista kiintymystä toiseen ihmiseen.

Miksi haluamme osoittaa toisillemme kiintymystä? Kiintymyksen osoittaminen on tärkeää, sillä parisuhteen voi ajatella olevan eräänlainen investointi tai yhteistyöhanke. Tärkeää on, että hankkeen osapuolet ovat sitoutuneet yhteiseen tavoitteeseen, eikä hankkeeseen kannata ryhtyä ihan kenen tahansa kanssa. 

Jälleen pahoittelen, että käytän romantiikan kuvaamiseen tällaista talouden sanastoa, mutta koittakaa kestää. 

Varsinkin lastenhankinta on investointi, joka vaati paljon aikaa ja resursseja. Biologian vuoksi nainen ja mies ovat tässä erilaisessa asemassa. Naiselta raskaus ja imetys vievät paljon aikaa ja resursseja, ja jälkeläisten määrä on rajallinen. 

Miehelle lisääntyminen onnistuu vähimmillään melko pienin ponnistuksin. Miehelle on mahdollista myös rentun lisääntymisstrategia, jossa panostetaan laadun sijaan määrään. 

Naisen etu on varmistaa, että lapsen tuleva isä on luonteeltaan sellainen, joka jää myös hoivaamaan lasta. Miten nainen voisi varmistua, että mies on aidosti sitoutunut? 

Puhe on halpaa. Yhtä lailla perhe-elämään sitoutuva kuin sitoutumaton mies voi sanoa olevansa sitoutuvaa tyyppiä. Huijarit huijaavat, ja pelkkä sana on heikko tae. Maineen menettämisellä on toki kustannus, mutta se ei välttämättä ole kovin suuri, jos tieto petoksesta ei leviä laajalle. 

Romantiikan asetelma ei ole sukupuolten välillä symmetrinen. Nykykulttuurissamme timanttisormuksen tyypillisesti antaa mies naiselle eikä toisinpäin. 

Sivuhuomiona mainittakoon, että tämä asetelma ei ole mitenkään universaali, vaan ennen myös Suomessa morsiamesta maksettiin myötäjäisiä. Romantiikan talousteoria on kovin erinäköinen, jos perheet päättävät avioliitoista. 

Lisäksi mainittakoon, että kyseessä on taloustieteellinen teoria, joten asioita yksinkertaistetaan aika lailla. Kuten tieteessä yleensäkin teorioiden ideana on mallintaa jotain yksittäistä ilmiötä ja kertoa ilmiöstä jotain merkityksellistä. Vielä kerran pyydän anteeksi. 

Miten siis voisi varmistua, että toinen on sitoutunut ja sitoutumisen arvoinen? Taloustieteessä kutsutaan signaloinniksi sellaista tiedonvälitystä, jos osapuoli kertoo jotain itsestään uskottavasti. Signaloinnin käsitettä on käytetty esimerkiksi työmarkkinoiden taloustieteessä kuvaamaan tapoja, joilla työnhakijat viestivät korkeasta tuottavuudestaan saadakseen korkeapalkkaisia työpaikkoja. 

Romanttiset rakkauden teot ovat signaaleja eikä pelkkään halpaa puhetta. Lahja vahvistaa viestiä. Timanttisormusta ei ole varaa antamaan kovin monelle salaa samanaikaisesti, jos sen arvo on suuri suhteessa tuloihin. Samalla toki lahja myös osoittaa antajansa vaurautta.

Vauraassa ja vaatimattomassa Suomessa timanttisormus ei ehkä ole nykyään romanttisin asia, vaan signaalia pitää höystää jollain muulla mistä on niukkuutta. Aikaa ja huomiota voi uhrata tekemällä jotain persoonallista itse. Kynttiläillallinen on sitä romanttisempi mitä enemmän aikaa käyttää tunnelman luomiseen ja mitä paremmin on viitsinyt kuunnella, mistä toinen pitää. 

Seteli kouraan, arkinen makaronilaatikko ja "I love you" eivät vain aja samaa asiaa.

Ekonomisti luonnostaan kuitenkin miettii, olisiko romantiikan hyödyt jotenkin mahdollista saavuttaa pienemmillä kustannuksilla. Voisiko siis romantiikan tuottavuutta parantaa?

Teoria viittaa siihen, ettei sellaista helppoa niksiä ole, jolla saisi aikaan suuren romanttisen vaikutuksen pienellä vaivalla. Romanttisen signaalin aikaansaamiseksi on uhrattava jotain arvokasta. Tehokkuutta rakastava ekonomisti on joutunut oppimaan tämän kantapään kautta. 

Nyt ystävänpäivän lähestyessä on hyvä tilaisuus soveltaa tätä romantiikan talousteoriaa. Vielä on pari viikkoa aikaa haaskata resursseja rakkauden vuoksi.

Juha Itkonen 

Kommentit (0)
 

Kommentoi
Kommentoinnin yhteydessä kerättävät tiedot on tarkoitettu vain kommentoinnin pitämiseksi asiallisena. Kommentoinnin yhteydessä annettuja tietoja ei tallenneta asiakasrekisteriin, eikä niitä käytetä tai luovuteta muuhun tarkoitukseen.
Nimesi Sähköpostiosoitteesi (ei näy julkisesti)
Kommenttisi
Varmistus robottien varalta: Mitä onkaan yhdeksän ynnä neljä?
Välitä Taloustaidon ylläpidolle huomiosi siitä, että kommentti on mielestäsi asiaton ja toivoisit sen poistamista.
Voit myös halutessasi antaa lisätietoja ylläpidolle:
Haluatko varmasti poistaa kommentin?

Blogit