Kaksi viime vuosikymmenten talousjulkisuutta hallinnutta hahmoa ovat lopettamassa aktiiviuraansa samaan aikaan. Suomessa ja pohjoismaissa kyse on tietty Björn Wahlroosista ja Yhdysvalloissa Warren Buffettista.
Kiinnostavasti herroilla oli myös kertaluonteinen bisnesyhteys, vaikka he muuten toimivat täysin eri areenoilla ja markkinoilla.
Wahlroosin muistelmien juuri ilmestynyt kolmas osa Nurkkahuone (Otava 2025) nimittäin paljastaa, miten Buffettin sijoitusyhtiö Berkshire Hathaway harkitsi Wahlroosin Sammon vakuutusliiketoiminnan ostamista kymmenkunta vuotta sitten. Diili kilpistyi eriäviin näkemyksiin Sammon osakkeen arvosta.
Wahlroos jäi tosin itsekin pohtimaan, oliko kyse enemmän Amerikan koepallosta kuin vakavamielisestä tarjouksesta. Yritysten puheenjohtajat eivät koskaan kohdanneet toisiaan, mutta hintaneuvottelussa törmäsi kaksi hyvin erityylistä omistajaa.
Kirjan julkistustilaisuudessa Wahlroos korosti Taloustaidolle, ettei ole ”mikään Buffett-fani”. Hän antoi kuitenkin Omahan oraakkelille tunnustusta tämän Private Equity -rahastoihin kohdistamasta kritiikistä.
Buffett on pitänyt pitkään meteliä listaamattomia yrityksiä ostavien pääomarahastojen käyttämän velkavivun riskistä, jonka kantavat ennen kaikkea rahastoihin sijoittaneet.
PE-rahastonhoitajat saattoivat myös nostaa jättipalkkioita riippumatta rahaston varsinaisista tuotoista. Lisäksi rahastot arvottavat ja raportoivat omistustensa tuottoja Buffettin mielestä ylipaisuttavalla tavalla.
Berkshire ja Sampo ovat tietysti erilaisia ja eri mittakaavan yhtiöitä, mutta niiden tekemien yrityskauppojen taustalla on samanlainen arvosijoittajan logiikka.
Ostaa kannattaa silloin kun kyse on hyvästä yhtiöstä ja terveestä bisneksestä, joka on kuitenkin huonon johtamisen tai kriisin takia väliaikaisesti aliarvostettu. Ja kun ostetaan, ostetaan isosti.
Sammon kohdalla paras esimerkki alehintaan ostamisesta oli pohjoismainen vahinkovakuuttaja If, josta tuli kuntoonlaittamisen jälkeen huima menestys. Kuinka ollakaan, Berkshiren omistusten kruununjalokivi on niin ikään vakuutusyhtiö, autovakuutuksista aloittanut Geico.
Mitä tulee omistamisen strategiaan, Buffett ja Wahlroos ovat yhtä kaukana toistaan kuin heidän normi-illallisensa, juustohampurilainen ja itseammuttu riekko.
Buffett teki kurinalaisesta ja pitkäjänteisestä sijoittamisesta taiteenlajin, jonka peruskaava ei juuri muuttunut 60 vuoden aikana. Monista maailman houkutuksista huolimatta hänen fokuksensa pysyi amerikkalaisyrityksissä – niissä, joita hän tunsi ja ymmärsi.
Häneen verrattuna Wahlroosia voi pitää jopa opportunistina. Sammon konsernijohtajana hän jopa ylpeili sillä, ettei yhtiöllä ole edes strategiaa.
Sampoa kasvatettiin määrätietoisesti, ja samalla sitä oltiin valmiita myymään, jos riittävän houkutteleva tarjous tuli vastaan. Ja vahinkovakuuttamista Wahlroos piti auringonlaskun alana, kunnes Ifin myötä kelkka kääntyi täysin.
Johtamistyylistä elämäkertojen kahlaaja löytää taas selkeän yhtäläisyyden.
Molemmat rakensivat ympärilleen pienen mutta vaikutusvaltaisen lähipiirin, jonka kanssa kaikki merkittävät päätökset tehtiin. Tiimillä oli iso merkitys tykoonin elämäntyön takana.
Antti Oksanen
Kommentoi