veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

VEROT

Harrastajan kilpailut – pitääkö palkinnosta maksaa veroa?

Harrastajan kilpailut – pitääkö palkinnosta maksaa veroa?
3.8.2018

Moni haaveilee ansaitsevansa elantoa lempiharrastuksestaan, ja viikonloput vierähtävät golfkentällä tai vaikkapa pilkkijäillä. Innokas harrastaja mittailee mielellään taitojaan myös erilaisissa kilpailuissa. Joskus onni potkaisee, ja harrastelija kuittaa kisoista raha- tai tavarapalkintoja. Pitääkö tällaisesta palkinnosta maksaa veroa?

Voititko tuurilla vai taidolla?

Puhtaaseen sattumaan perustuvan kilpailun voittoon sovelletaan arpajaisverolakia. Arpajaisiin osallistuvat henkilöt eivät vaikuta omalla osaamisellaan, tiedoillaan tai taidoillaan mahdollisuuteensa voittaa. Arpajaisten toimeenpanija maksaa verot arpajaisvoitoista etukäteen, ja voittaja voi nauttia huoletta voitostaan.

Ne palkinnot, joihin sovelletaan arpajaisverolakia, on vapautettu tuloverosta. Tyypillisiä arpajaisverotettavia kilpailuja ovat erilaiset tavara-arpajaiset, joissa osallistujat ostavat arpoja ja sattuma ratkaisee voittajan. Samaan kategoriaan kuuluvat arvauskilpailut, joissa esimerkiksi keihäänheiton voittotuloksen lähimmäksi oikeaa arvannut voittaa tavarapalkinnon.    

Miten verotettava tulo lasketaan, saako menoja vähentää?

Kun voiton saaminen ei perustu sattumaan, palkinto on verotettavaa tuloa. Tällainen palkinto on voitu saada sijoituksen tai suorituksen perusteella esimerkiksi harrastajille suunnatuista golf-, pilkki- tai tietokilpailuista.

Muut kuin rahana maksettavat tai rahaan rinnastettavat palkinnot, voivat olla verovapaita, jos ne ovat arvoltaan vähäisiä eikä niillä ole saajalleen merkittävää käyttöarvoa. Toisin sanoen verovapaat palkinnot ovat lähinnä yritysten mainoslahjoihin rinnastettavia vähäarvoisia tavarapalkintoja.  

Jos palkinto on veronalainen, on verotettavan tulon laskemisessa huomioitava myös menot. Tuloverolain mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot.

Esimerkiksi golf- ja pilkkikilpailuista voittoja ansainneet harrastajat voivat ilmoittaa verotuksessaan tulon hankkimisesta aiheutuneet menot.

Merkittävin kysymys tulonhankkimismenojen vähentämisessä on, saako harrastaja vähentää vain välittömästi kyseisestä kilpailusta aiheutuneet menot, vai ovatko menot vähennyskelpoista pidemmältäkin ajalta kyseisestä harrastuksesta.

Tarkasteltava kulujen vähentämisjakso voisi olla verovuoden pituinen tai vieläkin pidempi. Mitä pidemmältä ajalta menojen vähentäminen hyväksyttäisiin sitä varmemmin tämä johtaisi verotettavan tulon nollaamiseen tai jopa tappioiden vahvistamiseen.

Satunnaisiin urheilukilpailuihin, tietokilpailuihin tai muihin vastaaviin kisoihin osallistuva lajin harrastaja saa vähentää yleensä palkinnon arvostaan vain kyseisestä kilpailusta välittömästi aiheutuneet matkakulut, osallistumiskulut ja muut vastaavat menot.

Vähennystä vastaan puhuu puolestaan se, että yksittäinen kilpailumenestys on monesti vain kuorrute kakun päällä ja seurausta usean vuoden harjoittelusta ja sitoutumisesta harrastukseen. Harrastusmenot ovat kuitenkin verotuksessa vähennyskelvottomia elantokuluja.  

Mikäli harrastaja osallistuu verovuoden aikana useampaan kilpailuun, josta on mahdollisuus voittaa tavarapalkintoja, tulisi menoja saada vähentää harrastuksesta enemmänkin, mutta ei enempää kuin saadun tulon määrä. Verovelvollisen kannattaakin pitää kirjaa menoistaan, jos hän osallistuu useampaan kilpailuun saman vuoden aikana.

Seuraava kynnys on niin sanotun tulonhankkimistoiminnan rajan ylittyminen. Käytännössä saattaa esiintyä tapauksia, joissa pelaaminen ei ole enää pelkkä harrastus, vaan henkilö osallistuu useisiin kilpailuihin ja saa siitä huomattavan osan toimeentulostaan.

Tällaista toimintaa saattaa olla perusteltua pitää varsinaisena tulonhankkimistoimintana. Menojen vähennyskelpoisuuden kannalta tämä merkitsee sitä, että henkilöllä on oikeus vähentää ansiotulosta tulon hankkimisesta johtuneet menot periaatteessa myös siltä osin kuin ne ylittävät verovuonna kilpailuista saadut tulot. 

Miten verovelvoitteet hoidetaan?

Kilpailun järjestäjä ilmoittaa antamansa palkinnot ja voitot verottajalle vuosi-ilmoituksella, jos palkinto on arvoltaan vähintään 100 euroa.

Tavarana saadut veronalaiset kilpailupalkinnot merkitään vuosi-ilmoitukseen niiden käyvästä arvosta. Tämä tarkoittaa Verohallinnon ohjeen mukaan ”sitä arvoa, joka tavarasta saataisiin, jos se myytäisin välittömästi”.  Ohjeen sanamuoto ei mielestäni ole kovin onnistunut ja jättää tulkinnan varaa, mitä välittömästi myymisellä tarkoitetaan. Irtaimen tavaran arvo tuppaa tippumaan saman tien, kun se on kannettu liikkeestä ulos.

Voitoksi saatujen palkintojen arvon määrittämiseen eri tilanteissa voi hakea tulkinnallista apua Verohallinnon ohjeesta ”Arpajaisten verotus” (diaarinumero A72/200/2017). Jos palkinnoksi saadaan yleisesti myynnissä olevaa kulutustavaraa, lähtökohta palkinnon arvostamisessa on se arvo, jolla tuotetta yleensä myydään kaupassa. 

Jos golfkilpailun voittaja saa palkinnoksi erimerkiksi 4 000 arvoisen golfmatkan Espanjan aurinkorannikolle, se katsotaan ansiotuloksi, ja voittaja maksaa ansiotuloveroa oman marginaaliveroprosenttinsa verran. Esimerkiksi yli 40 000 euroa vuodessa ansaitsevalla tämä tarkoittaa vähintään noin 40 prosentin veroa voitosta.

Georg Rosbäck

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Taloustaito Bonuksessa 22.11.2017. Rekisteröidy Veronmaksajien verkkosivuston käyttäjäksi ja tutustu Taloustaito Bonukseen.

Blogeissa

Rahat, verot, työ & eläke

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.