veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

RAHAT

Akvaviittia Koskenkorvan sekaan – tekikö Altia loistodiilin?

Akvaviittia Koskenkorvan sekaan – tekikö Altia loistodiilin?
7.10.2020

Karo Hämäläinen

KARON PÖRSSI Kun Altia listautui pörssiin kaksi ja vuoden 2018 keväällä, kirjoitin tällä palstalla: "Viinakauppa on melkoisen tylsää ja suhdannevakaata bisnestä, johon pintavärettä tuo markkinaosuustaisto. Yhtiötasolla suurempia muutoksia saadaan yritys- tai brändikaupoilla ja muilla rakenteen mylläämisillä."

Vakautta onkin tarjottu. Pörssihistoriansa ajan Altian osake on liikkunut parin euron hintaputkessa seitsemän ja yhdeksän euron välissä. Koronakriisissä Altian pörssihistorian alimmaksi noteeraukseksi kirjattiin 7,01 euroa.

Listautumisessa osaketta 7,50 eurolla ostaneet ovat saaneet toissa keväänä 38 sentin ja kuluvan vuoden keväänä 21 sentin osingon, ja tälle syksylle on luvassa vielä toinen 21-senttinen. Suunnilleen viiden prosentin osinkotuotto ja odotus sen jatkumisesta on ollut keskeinen syy osakkeeseen sijoittamiselle.

Viime viikolla Altia kertoi aikeestaan yhdistyä norjalaisen verrokkinsa Arcuksen kanssa eli tapahtui "suurempi muutos". Kurssi lähti oitis kovaan kiitoon, ja fuusioilmoituspäivänä Altian markkina-arvoon tuli 12 prosenttia lisää.

Saatiin odotettu tai ainakin toivottu "suurempi muutos".

Tasavahvojen fuusio?

Altian ja Arcuksen yhdistyminen toteutetaan niin, että Arcuksen nykyiset omistajat saavat Altian osakkeita, ja samalla Altian nimi muutetaan Anoraksi. Jos kukaan ei myisi osakkeitaan, Altian nykyiset omistajat omistaisivat 53,5 prosenttia ja Arcuksen nykyiset omistajat 46,5 prosenttia Anorasta.

Omistussuhteet vastaavat Altian ja Arcuksen markkina-arvoja ennen fuusioilmoitusta. Jos olettaa, että osakekurssit ennen fuusioilmoitusta vastasivat kummankin yhtiön arvoa, yritysostoihin yleensä liittyvää preemiota ei maksettu. Siksi voi puhua tasavertaisten fuusiosta.

Käytännössä Altia kuitenkin on niskan päällä, ikään kuin ostavan yhtiön paikalla. Altia on jatkava yhtiö, pääkonttori pysyy Suomessa, listaus jää Helsingin pörssiin...

Tämä on kuitenkin lähinnä henkistä maaottelua. Suomeen ja Norjaan reaalisesti vaikuttavaa matsia aletaan käydä siinä vaiheessa, kun Anora alkaa hakea synergiaetuja. Missä sammutetaan valot? Entä kumman organisaation henkilöstö on vahvoilla, kun päällekkäisiä organisaatioita ryhdytään purkamaan?

Selvät synergiat

Altia ja Arcus ovat miltei toistensa kopiot. Kummankin juuret on valtiollisessa alkoholibisneksessä, kummallakin on omia tuotemerkkejä ja kumpikin jakelee Pohjoismaissa kansainvälisten alkoholivalmistajien tuotteita.

 Alkoholiyhtiöiden kohdalla puhukaamme tuotteista ja tuotemerkeistä. "Brändeistä" puhuminen saattaisi viedä ajatukset tuotemerkkiä tarkoittavasta sanasta viinitisleestä valmistettavaan väkevään alkoholijuomaan. Sekä Altialla että Arcuksella on omia ja edustuksessa olevia brandybrändejä.

Yhtiöt ovat suoria kilpailijoita niin tuotemerkeillään kuin jakelubisneksessä etenkin Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa – yhdistetyillä luvuilla toimintamaista suurin on Ruotsi.

Tilanne tekee synergiaedut niin ilmeisiksi, että kirjallisuustieteilijäkin luottaa niihin. Kahdelle päällekkäiselle myynti- ja jakeluverkolle ei ole tarvetta, joten kustannuksia saadaan karsittua. Lisäksi Anora on kansainvälisille alkoholivalmistajille entistä Altiaa ja entistä Arcusta tiukempi neuvottelukumppani, mikä mahdollistanee katteiden kasvattamisen.

Jossain vaiheessa tehoa varmasti haetaan myös miettimällä omien tuotteiden portfoliota uudelleen, ainakin vientimarkkinoilla.

Yhdistyvät yhtiöt laskeskelevat synergioiden olevan 8–10 miljoonaa euroa EBITDA-tasolla vuodessa. Se on iso summa, sillä yhtiöiden viime vuoden yhdistetty EBITDA oli 85 miljoonaa euroa.

Ilmiselvät synergiaedut olivatkin epäilemättä tärkein syy Altian samoin kuin tietenkin myös Arcuksen osakkeen voimakkaaseen kurssinousuun fuusioilmoituksen jälkeen. Yrityskauppa vaikuttaa poikkeuksellisen perustellulta.

Sama pätee niin ikään viime viikolla julkistettuun Cargotecin ja Konecranesin liittoon. Olisin voinut tietenkin kirjoittaa siitäkin, mutta en ole ostanut elämäni aikana yhtä ainoaa satamanosturia. Altian tuotteista on omakohtaista kokemusta jopa tältä vuosituhannelta.

Mitä seuraavaksi?

Altia hellii omistajiaan vielä tänä vuonna viime vuoden osingon jälkimmäisellä osalla (21 senttiä) ja ennen Arcus-fuusiota 40 sentin ylimääräisellä osingolla.

Fuusion käytännön toteuttamisen ja synergioiden realisoitumisen jälkeen Anoran sijoitustarina vastaa Altian sijoitustarinaa. Yhtiö oletettavasti jauhaa vakaata kassavirtaa suhdannevaiheesta riippumatta ellei ja ennen kuin tehdään suurempia myllerryksiä.

Tällaiset defensiiviset ja korkeahkon osinkotuoton osakkeet ovat lähellä bondeja. Nykyinen nollakorkotaso on nostanut bondinkaltaisten osakkeiden suosiota, mikä luonnollisesti on näkynyt niiden kurssinousuna ja osinkotuottoprosentin laskuna.

Fuusio tuo Altialle tervetulleen epäjatkuvuuskohdan. Sen käytännön toteuttamiseen kuluu väistämättä muutama hetki, mutta sijoittajan katse alkaa jo nousta kohti seuraavaa vaihetta: mitä sitten, kun Anoralle on löytynyt vakaa lentokorkeus ja käsitys vuotuisesta kassavirrasta?

Omistaja-arvoa kasvattamaan pyrkivän hallituksen ja johdon huomio kiinnittyy Altian, Arcuksen ja Anoran tapaisten yhtiöiden kohdalla erilaisiin yritysjärjestelyihin.

Järjestely voi tarkoittaa joidenkin omien tuotemerkkien myymistä muille yhtiöille, mitä tosin haittaa se, että Anoralla ei oikein ole kansainvälisesti kiinnostavia tuotemerkkejä. Se voisi tarkoittaa yhtiön jakamista omien tuotemerkkien hallinnointiin (ja valmistukseen) keskittyvään yhtiöön ja tukkuliiketoimintaa ja logistiikkaa harjoittavaan yhtiöön. Tämäkään vaihtoehto ei ole järin houkutteleva, sillä yleensä isommat yhtiöt ovat kiinnostavampia kuin pienemmät. Osana suurempaa myllerrystä tämäkin olisi mahdollinen.

Tietenkin on mahdollista myös yritysten ostaminen tai ostettavaksi päätyminen. Opportunistisen sijoittajan kannalta ostokohteena oleminen on yleensä miellyttävämpää.

Anoralle jää kaksi merkittävää ankkuriomistajaa. Niistä suurempi on norjalaisen suursijoittajan Stein Erik Hagenin ja hänen kolmen lapsensa omistama Canica-sijoitusyhtiö, jonka Hagen aikoinaan perusti RIMI-kauppaketjun omistusyhtiöksi.

Myytyään RIMI:n Canica on siirtynyt sijoittajaksi ja on esimerkiksi Orklan suurin omistaja. Toinen suuromistaja on Suomen valtio surullisenkuuluisan Vake-yhtiön kautta. Ilman niiden kummankin suostumusta ei tehdä isoja liikkeitä.

Vaken pudottua omistajalistan toiselle sijalle Suomen valtion ote alkoholiyhtiöstä on luisunut jo kahden kädenmitan päähän.

Merkitsin Altiaa yhtiön listautuessa Helsingin pörssiin, ja kohtpuoleen on harkittava, antaako arvostus syyn myydä vai vakaan osinkotuoton odotus ja uusien mahdollisten liikkeiden odotus syyn pysyä osakkeenomistajana.

Karo Hämäläinen

Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja. Mainituista yhtiöistä hän omistaa Altiaa.

Näitä muut lukevat nyt

Rahat, verot, työ & eläke, koti