Pienoisrautatieharrastaja Kari Hovinmaan suosikkiesine on höyryveturi Ukko-Pekka. Hienoin löytö on puolestaan Märklinin veturi, joka on valmistusvirheen takia hyvin harvinainen. Jotain mittavasta kokoelmasta vielä puuttuu: raskas suomalainen tavarajunia kuskaava höyryveturi Risto.
Kari Hovinmaa arvostaa monipuolisia kädentaitoja ja puuhastelee mielellään teknisten laitteiden parissa. Eläkeläisen pienoisrautatieharrastus on nähnyt kaksi eri vaihetta.
Hovinmaa kertoo kiinnostuksen pienoisrautateihin syttyneen, kun hän sai kuusivuotiaana Saksassa usein käyvältä isältään lahjaksi pienen Märklin peruspakkauksen.
Tämä junarata vei heti pikkumiehen sydämen. Huoneeseeni rakennettiin sille sopiva pöytä, ja harrastus laajeni, kunnes murrosiässä mielenkiinto suuntautui muualle. Tällöin hartaasti kerätty ja rakennettu kokonaisuus myytiin.
Myöhemmällä iällä hän palasi harrastuksen pariin. ”Rakensin yhteen huoneeseen radan ja keräsin kaikki samat Märklin veturit ja vaunut, jotka minulla oli nuoruudessani. Tämän jälkeen se mopo sitten karkasi käsistä ja nyt Märklin vetureita on 70 ja vaunuja yli 200.”
”Näiden lisäksi olen rakennellut 30 toimivaa veturia ja samoin yli 200 vaunua joko ns. skrätsistä eli tyhjästä eri materiaaleja hyödyntäen tai valmiista kaupallisista rakennussarjoista, useimmiten messingistä tai uushopeasta”, Kari Hovinmaa kertoo.
Hovinmaa kertoo kalustonsa ajallisesti sijoittuvan pääsääntöisesti nuoruutensa aikakauteen, jolloin höyryvoima ja uutena dieselvoima jylläsivät. Mielenkiinnon kohteena on etenkin 1950–1970 luvun suomalainen kalusto.
Höyryveturi Ukko-Pekka on suosikki
Hovinmaan lempiesine kokoelmassa on höyryveturi Ukko-Pekka, jonka hän rakensi kauan sitten rakennussarjasta. Samainen Ukko-Pekka oli esillä näyttelyssä Porvoossa, ja kun se pyöri radalla, veturin perässä eli tenderissä oleva ohjauselektroniikka alkoi savuta. Noin 6-vuotias poika katseli savuavaa veturia ja kysyi Hovinmaalta: ”Eikö tuo ole Ukko-Pekka?” Hovinmaa vastasi: ”On se, kyllä hienosti tunnistit.” Tämän jälkeen poika tivasi: ”No miksi se sitten savuaa tenderistä!”
Hänen hienoin löytönsä on puolestaan eräs Märklin veturi, joka valmistusvirheen takia on harvinainen. Hovinmaa sai ostettua sen tavallisen veturin hinnalla, kun myyjä ei sitä tunnistanut.
Vaikka Hovinmaan kokoelma on jo varsin mittava, on vielä yksi pienoisrautateihin liittyvä esine, josta hän haaveilee. Se on raskas suomalainen tavarajunien höyryveturi Risto. Se muistuttaa paljon henkilöjunien Ukko-Pekka-veturia, mutta siinä on kolmen sijasta neljä vetävää akselia, mikä on harrastajalle iso ero.
Hovinmaan mukaan niin keräily kuin rakentelukin on palkitsevaa. ”Juuri sen oikean etsiminen ja pienoismallina rakentaminen on haaste, jossa onnistuminen tuo mielihyvää.”
Pienoisrautatiet ovat sosiaalinen harrastus
Hovinmaan harrastus ei kuitenkaan rajoitu vain omaan tekemiseen. Hän toimii useassa eri kerhossa tai yhdistyksessä. Näistä mainittakoon Pienoisrautatiekerho ry ja N-Club (NCF), jonka moduulirakenteisia junaratoja on monesti käyty ulkomailla asti esittelemässä.
”Olemme olleet kansainvälisissä näyttelyissä Tanskassa ja Saksassa useina vuosina eri kerhojen kanssa.”
Hän vetää myös Fremo Suomi porukkaa, joka rakentelee 1950–1970 luvun suomalaisittain maisemoituja ratamoduuleja runsaan 40 henkilön voimin. Ratoja on rakennettu eri puolille Suomea.
Lisäksi hän toimii kerho-ohjaajana nuorille Espoon seurakunnan Tapiolan kirkon pienoisrautatiekerhossa. Kerho on osa kirkon varhaisnuorisotyötä, ja se toimii Tapiolan seurakunnan kirkon tiloissa. ”Määritelmänä varhaisnuorisotyö on hivenen lavea, enkä katso ikärajoja niin tarkkaan. Tällä hetkellä nuorin harrastaja on 8-vuotias ja vanhin 17-vuotias.”
Harrastus on tuonut Hovinmaan elämään ennen kaikkea sisältöä ja aikanaan vastapainoa työlle sekä ystäviä. Lisäksi se on tarjonnut jatkuvaa oppimista pienoismallien rakentamisesta ja mallinnuksesta.
”Parasta on oma rauha, puuhastelu harrastukseni parissa ja sen luoma sosiaalinen yhteisöllisyys muitten harrastajien kanssa.”
Oikeat junat vain esikuvia
Oikeat junat eivät varsinaisesti Hovinmaata kiinnosta muuten kuin esikuvina ja tiedon hankinnan kannalta. ”Pienoismallien rakentelu on kiehtovinta.”
”Linkki rautateiden historiaan löytyy myös sukunimestäni. Riihimäki–Pietari-radan varrella ennen Viipuria oli teollisuustaajama, joka muodostui Hovinmaan ja Rakkolanjoen kylistä ja aseman nimestä Kravtsovo eli Hovinmaa. Isäni päätti sodan aikana suomentaa ruotsalaisen sukunimensä. Tuohon aikaan ruotsinkielisten sukunimien suomentaminen oli muotia”, Hovinmaa kertoo.
Kari Hovinmaan vinkit pienoisrautateistä kiinnostuneille
1. Harrastuksen aloittaminen
Liity kerhoon tai porukkaan, luo sosiaalisia kontakteja ja käy näyttelyissä tutustumassa harrastukseen ja harrastajiin. Kaikki auttavat aloittelijaa mielellään ja opastavat harrastuksen saloihin.
Mikäli lähelläsi ei ole kerhoa, selaa nettiä ja harrastussivustoja, joista saat tietoa. Tämän jälkeen voit päättää, miten harrastat, mikä mittakaava on sinulle sopivin ja minkä aikakauden kalusto viehättää sinua eniten.
Harrastaa voi rakentelemalla itse tai ostamalla kaiken valmiina. Nykyään on myös virtuaaliharrastajia, joilla ei ole omaa rataa tai kalustoa.
Tietoa voi hakea myös keräilykirjallisuudesta ja valmistajien vanhoista luetteloista. Märklin-harrastajien suosikki on Koll’s Preiskatalog -tietopaketti. Monilla valmistajilla on nettisivut, joista löytää tietoa ja vanhat luettelot.
Mikäli on kiinnostunut rakentelemaan pienoisrautateitä esikuvien mukaan, niistä saa hyvin tietoa kirjallisuudesta.
2. Ostanko uutta vai rakennanko junani itse?
Helpointa on aloittaa harrastus valmiiksi kootuilla vetureilla, vaunuilla ja radalla. Esimerkiksi Märklinin aloituspaketti maksaa noin 150–400 euroa.
Kannattaa suosia tunnettuja pienoisrautatievamistajia, kuten Märkliniä, Rocoa, Fleischmannia ja Pikoa, jolloin myös varaosia on mahdollista saada. Varaosat ovat halpoja, muutamasta eurosta ylöspäin.
Erilaiset harrastuskaupat, kuten esim. Helsingissä Mallikauppa ja Hobby Point, myyvät pienoisrautatietarvikkeita. Tori.fi, Saksan Ebay.de ja Amazon.de ovat hyviä kauppapaikkoja. Huutokaupoissakin myydään välillä keräilijöiden kokoelmia ja harvinaisuuksia.
Pienoisrautatietarvikkeita kannattaa kysyä myös muilta harrastajilta, sillä monilla on hallussaan kaksoiskappaleita. Kontakteja toisiin harrastajiin löytyy erilaisista näyttelyistä, netistä ja harrastuskerhoista.
Tosiharrastaja valmistaa junansa itse. Se on edullisempaa, jos työtunneilleen ei laske hintaa. Itse tehdyn veturin ja vaunun tunnistaa, sillä jokaisella harrastajalla on oma tunnistettava kädenjälkensä kuten taidemaalarillakin. Veturit ja vaunut ovat persoonallisia ja taidokkaasti valmistettuja, ja niissä on käytetty luovasti erilaisia materiaaleja.
Mikäli et kuitenkaan halua valmistaa veturia ja junia itse, käsintehdyn veturin voi myös tilata. T:mi Mestarimallit valmistaa sekä rakennussarjoja että valmiita vetureita, vaunuja ja taloja ja he tekevät myös kokonaisia ratoja maisemointeineen. Käsintehty veturi maksaa noin 1 500 euroa ja vaunu noin 400 euroa. Veturin rakentamiseen kuluu noin sata työtuntia, vaunu valmistuu noin 20 työtunnissa.
3. Käytettyä kalustoa perinnöksi tai ostoslistalla
Jos olet perinyt isoisän vanhan pienoisrautatien junineen tai ostat käytetyn kokonaisuuden esimerkiksi huutokaupasta, on hyvä tarkistaa muutama asia, mikäli haluat ottaa sen käyttöön:
Vaikka lelu olisi aikoinaan toiminut, on pitkä seisotus saattanut tehdä tehtävänsä eikä tekninen toimivuus enää ole huippuluokkaa tai lelu ei toimi ollenkaan. Esimerkiksi patterit hapettuvat, akut vuotavat, muovit haperoituvat ja osissa voi olla ruostetta tai sinkkihometta.
Muuntaja tai verkkolaite voi jopa olla käyttäjälleen vaarallinen, sillä varsinkin sähköjohdot hapertuvat vuosien kuluessa ja ovat vaarallisia. Näitä ei tee se itse -mies saa edes korjata.
Kuka esineen voi korjata? Suomessa ei ole kaupallista toimijaa, joka korjaisi pienoisrautateitä ja kalustoa. Mikäli esineen töpselisähköissä (230V) on vikaa, pitää asiansa osaavan sähkömiehen kunnostaa esine. Niin sanottu lelujännite on alle 24 volttia, eikä se periaatteessa ole vaarallinen, joten monet harrastajat korjaavat niitä itse. Tällöin vastuu luonnollisesti korjauksen tekijällä.
Esimerkiksi rikkoontunutta vaunua ei kannata purkaa itse, sillä silloin voi vahingoittaa esinettä. Harrastajapiireissä vanhoille leluille tehdään ihmeitä. Vanhaa veturia, vaunua tai sen osia saatetaan käyttää muotteina tai niistä tehdään uusia osia. Käytössä on nykyään myös 3d-tulostus, jolloin osista saa tarkkoja kopioita.
4. Kaikki junat ja radat eivät sovi yhteen
Märklin käyttää muuntajan ulostulossa vaihtosähköä eli AC-jännitettä, ja se on ainoa niin kutsuttu kolmikiskorata, jossa on kiskojen välissä nastat. Muut merkit käyttävät tasavirtaa eli DC-jännitettä.
Tämä tarkoittaa, että Märklin ei sovi muiden merkkien kanssa yhteen, mutta muut merkit ovat keskenään yhteensopivia.
Kokonaan oma tarinansa on eri ikäisten kiskojen profiili ja pyörien muodot, joissa on tapahtunut vuosien mittaan muutoksia. Uuden ja vanhan välineistön sekoittamisessa on muutenkin omat kommervenkkinsä.
Säilytys on oma lukunsa. Maisemoitu rata vie paljon tilaa. Kaikilla ei ole omaa huonetta harrastusta varten. Jotkut ovat rakentaneet radan sängyn alle laatikkoon, jonka saa tarvittaessa piiloon. Yksi vaihtoehto on rakentaa yhteisrataa esimerkiksi kerhossa ja pitää kotonaan ainoastaan kalustoa.
5. Hinnoissa isot erot
Esineiden hinnoissa on suuria eroja. Jotkut veturit ovat jo nyt kalliita tai ovat olleet sitä jo omana valmistusaikanaan. Käytetyssä esineessä hintaan vaikuttaa esineen kunto: onko siinä naarmuja ja onko se valmis käytettäväksi.
Keräilyesineet ja harvinaisuudet ovat kalliimpia. Esimerkiksi valmistushetkellä tapahtunut virhepainallus, pikkuvirhe ulkonäössä tai väärä numerosarja myyntiin ennättäneessä yksilössä ennen sen poisvetoa tai tuotannon pysäyttämistä saattaa nostaa hinnan korkeaksi.
Kalliit ja harvinaiset esineet kannattaa vakuuttaa. Tosin perityn tai itse tehdyn esineen rahallinen arvo ei ole sama kuin tunnearvo. Täytyy myös muistaa, ettei pienoisrautatie ole koskaan valmis. Rahaa ja aikaa harrastukseen saa kulumaan loputtomasti.
Katja Weiland-Särmälä
Filosofian tohtori, taidehistorioitsija ja esinetutkija
