Paavo Tynellin valaisimista maksettiin huimia summia joulukuun huutokaupoissa. Myös useita harvinaisuuksia vaihtoi omistajaa loppuvuoden huutokaupoissa – mukaan lukien muumimuki, joka myytiin arvohuutokaupassa yli 7 000 eurolla.
Vaikka epävarmuus talouden kehityksestä kasvaa ja vaikka se väistämättä heijastuu myös keräilymarkkinoihin, huippujen hinnat näyttävät jatkavan nousuaan. Tai vähintäänkin välttyvät hintojen laskulta.
Huippujen tunnistaminen ei ole helppoa, mutta jos vaikkapa designtaiteilija on kansainvälisesti arvostettu, se vähentää ostajan riskejä jo melkoisesti.
Yksi varma nimi on ainakin ollut Paavo Tynell, jonka suunnittelemia valaisimia on jatkuvasti ollut tarjolla suomalaisten arvohuutokauppojen lisäksi myös kansainvälisissä huutokaupoissa. Esimerkiksi korkealaatuiseen designiin keskittyvä yhdysvaltalainen Wright myy Tynellin valaisimia lähes jokaisessa design-huutokaupassaan.
Wrightin joulukuun ”Important design”-huutokaupassa oli tarjolla yksi Tynellin kattovalaisin, joka oli tullut myyntiin Ruotsista. Siitä maksettiin yli 200 000 euroa eli 3–4 kerta lähtöhintaa enemmän.
Muuta suomalaisdesignia ei tällä kertaa ollut huutokaupassa tarjollakaan lukuun ottamatta Nanny Stillin seitsemän pullon sarjaa, josta maksettiin noin 6 000 euroa. Ne ovat Riihimäen Lasin tuotantoa noin vuodelta 1950.
Tamperelainen Annmari´s oli saanut joulukuun huutokauppaansa jopa poikkeuksellisen upeat Tynellin valaisimet, ja niinpä arvokkaimpien hinnat ylittivät jopa Wrightin hintatason. Annmari´sin valaisimet olivat peräisin Enso Gutzeitin Honkapirtti-nimisestä klubirakennuksesta, johon Tynell suunnitteli valaistuksen 1940-luvun lopulla.
Muumit innostavat Ruotsissakin
Muumimukit ovat myös hyvä esimerkki kansainvälisestikin kiinnostavista suomalaisesineistä. Pohjoismaiden johtava huutokauppakolumnien julkaisija Barnebys listasi joulun alla vuoden 2018 kymmenen suosituinta kirjoitustaan, ja muumimukeja käsitellyt kolumni oli niiden joukossa – peräti toisella sijalla. Ruotsissahan muumit ovat kansansuosikkeja, ja niihin liittyviä esineitä myydään huutokaupoissa ja kirpputoreilla jatkuvasti.
Barnebys hehkutti nimenomaan Fazerin muumimukia, joka on erittäin haluttu keräilijöiden keskuudessa. Hintakin on sen mukainen.
Kyseessä on Arabian posliininen joulumuki, joka oli tehty Fazer Caféta varten. Niitä tehtiin aikoinaan vuonna 2004 jouluksi 400 kpl, ja mukit ovat numeroituja. Joulun jälkeen niitä oli myymättä vielä noin puolet, mutta ne hävisivät kyllä nopeasti keräilijöiden kätköihin, kun tieto niiden olemassaolosta ja mahdollisesta keräilyarvosta alkoi levitä.
Kilpailu kiristyy huutokaupoissa
Huutokauppayhtiöiden kilpailu niin ostavista kuin myyvistäkin asiakkaista kiristyi yhä viime vuonna. Stockholms Auktionsverkin tulo Suomeen perustamalla Helsingin ydinkeskustaan oman toimiston haastoi etenkin Bukowskisin, joka puolestaan muutti toimipisteensä Katajanokalle.
Lempääläineen Huutokauppahuone Aleksi kiristi kilpailua Tampereen suunnalla avaamalla toimipisteen Tampereen keskustassa ja erityisesti uusimalla nettisivunsa. Ero aikaisempaan sivustoon on huomattava eikä uudistus tullut ainakaan liian aikaisin.
Aleksin joulukuisen huutokaupan yksi mielenkiinnon kohde olivat Veli Sepän signeeraamat taulut. Aiemmin on arvohuutokaupoissa kyllä näkynyt useitakin hänen maalaamiaan tauluja, mutta signeerauksena on ollut mm. Helene Schjerfbeck, Ellen Tesleff, Reidar Särestöniemi tms. – kuten suuren taideväärennösjutun pöytäkirjoista on saatu lukea.
Monet asiantuntijatkin erehtyivät pitämään tämän lempääläishitsarin tuotoksia aitoina, ja taitava hän olikin. Hänen maalaamastaan – joskin Akseli Gallen-Kallelan signeerauksella varustetusta – työstä ”Imatrankoski” maksettiin helsinkiläishuutokaupassa 135 000 euroa, mutta hänen omat maalauksensa noteerattiin Aleksin huutokaupassa lähinnä kehysten arvoisiksi.
Niillä lieneekin enemmän rikos- kuin kulttuurihistoriallista arvoa.
Kirjoittaja on sijoitus- ja keräilymarkkinoiden asiantuntija.
