Me tiedämme, mitä meidän ei ole syytä julkaista itsestämme somessa, mutta ryhmäpaine tekee meistä tyhmiä.
Täysin tuntematon miesääni kertoi eräälle naiselle puhelimessa olevansa tämän asunnon alaovella ”jos vaikka lähdettäisiin nyt heti ulos yhdessä”.
Pyydetty ei lähtenyt, kehotti soittajaa häipymään ja mietti peloissaan, mistä tuntematon oli saanut hänen numeronsa.
Vähän pähkäilyä, ja asia selvisi: mies oli löytänyt Tinderistä naisen sinne liittämän avoimen Instagram-profiilin. Koko nimi oli profiilissa, ja sitä googlaamalla löytyi naisen yritys, joka on rekisteröity tämän kotiosoitteeseen, sekä tietenkin myös puhelinnumero.
Suurin osa meistä tietää, miten itsestään kertominen on somessa syytä rajata, mutta unohtaa sen arjessaan. Tästä tuttuus- tai vuorovaikutusharhasta puhuvat sosiaalipsykologit, jotka muistuttavat myös siitä, että hölinämme on toiselta puolen tirkistelijän taivas. Kuten edellä.
Suhteemme someen on myös ryhmäpaineistettua. Ilman ei passaa olla ja jos tuo tekee profiilinsa noin, niin miksen minäkin.
Harva pystyy pelkkään työminään
Olipa profiilimme missä tahansa palvelussa, se on aina myös osa ammatti-identiteettiämme.
Monilla ihmisillä henkilökohtainen ja ammatillinen some-profiili sekoittuvat enemmän tai vähemmän. Suurimmalle osalle meistä pulliaisista on itsensä pettämistä yrittää erotella yksityis- ja työminää. Ja onhan työ osa meitä.
Kysymys onkin enemmän siitä, millaisilla painotuksilla eri some-kanavissa toimitaan. Melko tyypillistä on, että Twitterissä viestitään enemmän ammatillisen ja Instagramissa eniten henkilökohtaisen elämän alueista. Facebookissa saatamme ilmentää molempien yhdistelmää.
Jos muutkin kuin LinkedIn-profiilit ovat kaikkien nähtävissä, niitä katsovat myös työnantajat. Millainen verkkojalanjälki meillä on?
Suomen lakien mukaan työnantaja saa kalastaa verkolla työnhakijan taustaa, mutta ei käyttää löytämäänsä tietoa valinnassa. Käytännössä asia ei tietenkään mene näin, se pitää muistaa. Siksipä omien profiilien sisältö ja jakelu kannattaa tarkastaa työn hakuun ryhdyttäessä. Tässä toimii itsegooglaus. Mutta se, mitä on jo tullut verkossa tehdyksi, pysyy siellä.
Tilaisuus tekee tirkistäjän
Viimevuotisen amerikkalaistutkimuksen mukaan Facebookin koko käyttäjäkunnasta noin 30 prosenttia on alle 13-vuotiaita. Näin huolimatta siitä, mitä lait, suositukset tai some-yhtiön säännöt sanovat. Merkittävä osa tästä käyttäjäjoukosta päivittää profiiliaan kuvin, sanoin ja muin toimin ilman, että kukaan valveutuneempi opastaa tai rajoittaa.
Moraalisena esimerkkinä oleminen on aikuiselle haasteellista, koska eksän tai ikävän työkaverin stalkkaaminen on niin helppoa näiden jälkeensä sirottamasta datavanasta. Tilaisuus tekee meistä helposti jos ei varkaita, niin tirkistelijöitä.
Niin kauan kuin emme fyysisesti tai psyykkisesti aiheuta kenellekään haittaa, se ei ole kovin vaarallista. Mutta raja on piirretty veteen.
PROFIILIN PÄIVITYS TURVALLISEKSI Mieluummin vähemmän kuin enemmän
- Rajaa uudestaan se, mitä näytät ja keille. Mitä oikeille kavereille, mitä kaikille?
- Ja ovatko ne kaikki ylipäänsä mitään kavereita?
- Ei ole erillistä yksityis- ja työsinää. Mieti siksi, onko pomosi myös Facebook-kamusi.
- Kerro mieluummin vähemmän kuin enemmän. Älä jaa syntymäpäivääsi äläkä puhelinnumeroasi.
- Jos käytät somea mobiililaitteessa, älä jaa paikkatietoja profiilissasi. Äläkä tägäile sijaintiasi osoitteen tarkkuudella.
- Älä kerro lastesi koulupaikkaa.
- Julkaise lomakuvat vasta palattuasi äläkä lavertele lomalle lähdöstä etukäteen.
- Kuvien sisällössä ole erityisen tarkkana ja myös siksi, että kuvien manipulointi on kovin helppoa. Miksi kuvaat arkeasi?
- Juuri alkaneen parisuhteen juhlistaminen somessa – unohda!
Kauko Ollila
