Mercedes-Benz V-sarja on tila-autojen kärkeä

Mercedes-Benzin suositun Vito-pakettiauton pohjalta kehitetty V-sarja on nyt saanut uuden sukupolven moottorin ja vaihteiston. V 300 d -versio kiihtyy nollasta sataan 7,8 sekunnissa.

Jos ahtaan paikan kammo alkaa vaivata nykyisissä matalissa henkilöautoissa, niin markkinoilla on tila-autoja, joissa autotyypin mukaisesti todella on tilaa. Osa näistä automalleista on alun perin suunniteltu tila-autoksi, kuten Renault Espace ja Opel Zafira, osa on tehty pakettiauton pohjalta, kuten Ford Tourneo Courier tai Peugeot Rafter.

Mercedes-Benzin V-malli on syntynyt tästä jälkimmäisestä lähtökohdasta. Sen pohjana on merkin suosittu pakettiautomalli Vito. Koeajetun keskipitkän V-sarjalaisen mitatkin ovat korkeutta lukuun ottamatta samat kuin vastaavalla Vitolla. 
 

Pakettiautojen tapaan V-sarjan Mercedestä on kolmea eri pituutta, joista lyhin on melkein 4,9 metriä ja pisin 5,37 metriä pitkä.

Vuonna 2014 ensi kertaa esitelty V-sarjan Mercedes-Benz on nyt saanut varsin vähän erottuvan kasvojenkohotuksen ja voimanlähteeksi merkin henkilöautoista tutun OM 654 –dieselmoottorin. Moottorista on tarjolla kolme eri tehoversiota.

Aiempi seitsenvaihteinen automaatti on samalla vaihtunut 9G-Tronic-vaihteistoon. Manuaalivaihteisto tulee loppuvuodesta saataville vain takavetoiseen 220 d-versioon.

Avustimien määrä on uudessa mallissa kasvanut kolmeentoista. Uutta V-mallissa ovat aktiivinen jarruavustin vakiovarusteena ja valinnaisvarusteena kaukovaloavustimen plus-versio, jolla varustettua autoa voi ajaa aina pitkät valot päällä. 

Hienostunut V 300 d

Kansainvälisissä lehdistölanseerauksissa on usein mahdollisuus vertailla mallisarjan eri versioita. V-sarjan esittelyssä Barcelonan naapurissa sijaitsevassa Sitgesissä ehti iltapäivän aikana kahta V-sarjan autoa, joista toinen oli V 300 d ja toinen V 250 d.

Molemmat koeajoautot olivat takavetoisia, suomalaisittain ilmaistuna keskipitkiä ja autojen rengastuskin oli samanlainen. Moottorin kokokaan ei V-sarjalaisissa vaihtele, vaikka numeroiden perusteella niin voisi luulla – vain viritysasteessa on eroa.

Kaikesta huolimatta kolmesatanen tuntui ajossa selvästi hienostuneemmalta kuin V 250 d. Se muun muassa kuulosti hiljaisemmalta kiihdytyksissä.

Jostain syystä alustan käytöksessäkin oli eroa, vaikka molemmat autot oli varustettu Agility Control -iskunvaimennuksella: V 300 d tuntui taipuvan katalonialaisten vuoristoteiden kiemuroihin paremmin kuin heikkotehoisempi versio.

Kansainvälisen lehdistölanseerauksen hyvin varusteltujen autojen sijaan V-sarjan Mercedes tuli Suomessa koeajoon hyvin niukasti varusteltuna mutta nelivetoisena V 220 d -versiona, joten oli mielenkiintoista saada myös karvalakkiversio mukaan arviointiin. 

Monipuolisesti istuimia

V-sarjalaisen kuljettajan paikalle joutuu nousemaan niin kuin pakettiautoon. Ohjaamo on pakumaisesti avara, ja istuin tuntuu mukavalta. Oikean käden kyynärtuki rentouttaa osaltaan ajoasentoa ja säästää kuljettajaa väsymiseltä.

Etumatkustajan puolella kollega piti jalkatilaa ahtaana.

Uudenkaan V-Mersun keskusnäyttö ei tottele kosketusta, vaan sitä käytetään keskikonsolin hiirellä ja painikkeilla. Vakionopeussäädinkin on perinteinen viiksi, joka on näkymättömissä ratin vasemman puolan alla. Säädin on onneksi sen verran helppokäyttöinen, että se ei vaadi näkökontaktia.

Koeajoauto oli varustettu verottomana 720 euron hintaisella peruutuskameralla, joka on V-sarjalaisessa tarpeen: se helpottaa ratkaisevasti ison auton käsittelyä esimerkiksi pysäköintihalleissa, joiden mitoitusta ei ole tehty yli viisimetrisille ajokeille.

Matkustamoon mennään vasemman sivun liukuovesta. Lisähintaan oven saa toisellekin puolelle. Keskipitkän V-sarjalaisen matkustamossa on hyvin tilaa niin toisella kuin kolmannella istuinrivillä, ja Mercedeksen tila-auton kyytiläiset saavat nauttia mukavista istuimista. Matkustamon istuimet liikkuvat pituussuunnassa, joten jalkatilaa voi säädellä.

Erillisistuimien sijaan auton voi tilata kolmen istuttavilla penkeillä, taaimman rivin myös vuoteeksi tarvittaessa muuttuvalla penkillä. V-sarjan autoja toimitetaan myös luksusistuimilla, joissa on sähkösäädöt, ilmastointi ja hierontatoiminta.

Takaluukku on käsivoimin raskas sulkea, joten V-sarjalainen kannattaa hankkia sähkötoimisella luukulla. 

Hyvin toimiva alusta

Kaikki Suomeen tuotavat autot on varustettu tienpinnan epätasaisuuksiin mukautuvalla Agility Control –järjestelmällä. Eri versioiden ajotuntuman vaihteluun vaikuttanee lähinnä se, onko kyseessä taka- vai nelivetoinen versio.

Kotimaan koeajossa nelivetoinen V 220 d osoittautui 235/55 R 17 -koon Continental Premium Contact -renkailla mainioksi ajettavaksi isommilla pyörillä varustettujen Sitgesissä ajettujen autojen tapaan. V-sarjan Mercedes käyttäytyy rauhallisesti, tuntuma tiehen on hyvä ja kaarreominaisuudetkin ovat hienot siihen nähden, että kyseessä on lähes 1,9 metriä korkea ja selvästi yli kaksi tonnia painava auto.

Hyvä suuntavakaus sivutuuliavustimineen tekee varsinkin moottoritieajosta vaivatonta.

Vaikka V-sarjalaisen jousitus sinänsä toimii hyvin, tienpinnan aiheuttamat värinät tuntuvat yllättävän selvästi sen ohjauspyörässä. Ohjausvaste on jonkin verran jousimainen, mutta ohjaus palauttaa onneksi jouheasti.

Rengasmelua on jonkin verran, mutta se kuuluu Mersun sisään tavallista etäisemmän tuntuisena kumuna.

Hyvin kohtuullinen kulutus

Malliuudistuksen myötä V-sarjan aiemmin käyttämä 2,15-litrainen moottori on vaihtunut Mercedes-Benzin uusimmista henkilöautomalleista tuttuun 2-litraiseen OM 654 -dieseliin. Polttoaineen kulutus on pienentynyt – esimerkiksi V 250 d:n teholuokassa noin 13 prosenttia.

Kuten suoritusarvot kertovat, kesyin V 220 d-versio ei ole nykymittapuulla kovin nopea auto. Sillä on kuitenkin helppo liikkua reippaastikin, sillä 9-vaihteinen automaattivaihteisto vaihtaa erittäin siististi ja käyttää 380 newtonmetriä vääntävän moottorin voimavaroja hyvin hyödyksi. Vasta maantiellä ohitusmahdollisuuksia arvioitaessa pitää ottaa huomioon, että kiihtyvyys on hitaampaa kuin monissa henkilöautoissa.

9G-Tronic-vaihteisto ei ole nykyään varsin yleinen kaksoiskytkinvaihteisto, vaan perinteisen momentinmuunninautomaatin moderni versio, joka on kevyt ja hyötysuhteeltaan hyvin toimiva.

Henkilöautoissa taloudelliseksi osoittautunut Mercedeksen voimalinja on sitä myös V-sarjassa: kulutus reipasvauhtisessa koeajossa oli 7,1 litraa/100 km – tosin pääosin vain yhden tai kahden hengen kuormalla ajettuna.

V 250 d -koneella Mercedes on jo ripeämpi ja V 300 d:n teholla kyseessä on nopea auto. Kolmesatasen tehokkuutta korostaa vielä yliahtamistoiminto, joka hetkellisesti nostaa huippuvääntömomenttia 30 newtonmetriä. 

Vastinetta rahalle

Maahantuojalta ajoon saatu V-sarjalainen oli keskipitkällä korilla varustettu nelivetoinen V 220 d, jonka lähtöhinta on 82 549 euroa. Se on lähes 5 000 euroa edullisempi kuin vastaavan V 250 d:n ja 13 000 euroa edullisempi kuin V 300 d:n.

Takavetoisena V 220 d:stä on tarjolla erityisen edullinen Business-malli, joka normaalipituisena maksaa 66 933 euroa, keskipitkänä 68 714 euroa ja pitkänä 70 591 euroa. Jos vertaa koeajetun keskipitkän version hintaa Business-mallin hintaan, niin nelivedosta joutuu maksamaan lähes 14 000 euroa.

Koeajoauto oli Suomessa myytäväksi autoksi harvinainen karvalakkimalli, jonka ilmastointi oli manuaalisti säädettävä. Takaluukkukaan ei toiminut sähköllä. Silti sen hinta oli niukkoine lisävarusteineen 88 519 euroa.

Varustelu nostaa V-sarjalaisen hintaa selvästi. Esimerkiksi koeajoauton lisävarusteista kallein, LED Intelligent Light System eli ILS, maksaa verottomana yli 2 000 euroa. Jos V-sarjan Mercedes-Benziin hankkii VQ8 Exclusive -varustepaketin, sen verollinen hinta on yli 55 000 euroa auton hinnan päälle.

Monin tavoin mukavan V-sarjalaisen ostaja joutuukin puntaroimaan, onko Mercedes-Benz hintansa arvoinen, kun kilpailijoilta saa hyviä autoja halvemmallakin.

VERROKIT

• Land Rover Discovery 3.0 Td6 
• Renault Espace dCi 160 Twin Turbo 4Control 
• Audi Q7 3,0 V6 TDI 200 kW quattro tiptronic

PLUSSAT

+ Mainio voimalinja 
+ Hyvä matkustusmukavuus
+ Miellyttävä ajettavuus 

MIINUKSET 

- Kallis lähtöhinta 
- Varusteetkin maksavat  
- Etumatkustajalla niukasti jalkatilaa

Juha Partanen