Mercedes-Benz Sprinter vetää myös edestä

Mercedes-Benz Sprinter on kokoluokassaan saavuttanut jopa 60 prosentin markkinaosuuden taka- ja nelivetoisina versioina. Nyt kevyimmän pään Sprinterit ovat muuttuneet kilpailijoiden tapaan etuvetoisiksi.

Monet pakettiautomallit, kuten Hiace, Transit ja Transporter, ovat käsitteitä lajissaan. Mercedes-Benzin vuonna 1995 ensi kertaa esitelty Sprinter-mallisto on paljon uudemman ajan tulokas kuin edellä mainitut kilpailijoiden mallit, mutta se on onnistunut valloittamaan oman kokoluokkansa niin, että puhutaan Sprinter-kokoluokasta. Tätä Mercedes-Benzin suosituinta pakettiautomallia on myyty yhteensä yli 3,4 miljoonaa kappaletta yli 130 eri maassa.

Mercedes-Benzin perinteisten isojen henkilöautojen tapaan Sprinter on koko ajan ollut lähtökohtaisesti takavetoinen, minkä ohella siitä on ollut saatavana myös nelivetoinen versio. Nyt Sprinterille on käynyt niin kuin sen kilpailijoille Volkswagen Crafterille ja Fordin isolle Transitille, joiden kevyimmät versiot ovat olleet jo jonkin aikaa etuvetoisia.

Etuvedosta on hyötyä kuormauskorkeudessa, joka on Sprinterin etuvetomalleissa kahdeksan senttiä takavetoisia matalampi. Muita etuja ovat edullisempi hankintahinta, viitisenkymmentä kiloa suurempi kantavuus ja parempi vetopito kevyellä kuormalla.

Huono puoli on se, että etuvetoisen Sprinterin kääntösäde on suurempi kuin takavetoisen, jossa eturenkaat pääsevät kääntymään enemmän. Koeajetun version kääntösäde on 15,2 metriä. 

Tilaa kolmelle

Automaailman muutosten mylläkässä Sprinter on säilyttänyt hyvät ominaisuutensa.

Sen ohjaamossa asiat ovat kohdallaan: kuljettajan istuin on mukava ja viereen mahtuu kaksi normaalikokoista ihmistä kunnolla istumaan.

Ohjauspyörä on samanlainen monitoimiratti kuin Mercedes-Benzin henkilöautoissa, mutta mittaristo on säilynyt analogisena, ja se on todella selkeä digimittaristoihin verrattuna. Myös mittareiden välissä olevan näytön selaaminen on paljon selkeämpää, ja ratin puolassa oleva hiirilevy toimii sekin täsmällisemmin kuin pikku-Mersuissa – tuntuma on pikemminkin kuin isossa S-Mercedeksessä.

Koeajoauto oli automaattivaihteinen ja automaatti-Mersujen tapaan sen vaihteenvalitsimena toimii oikealla puolella ohjauspylvästä oleva viiksi. Ratkaisun ansiosta ohjaamon lattialla on keskimmäisen matkustajan jaloille varsin hyvin tilaa – tiellä ei ole sen enempää vaihdekeppiä kuin kardaanitunneliakaan.

Manuaalivaihteisessa versiossa vaihteenvalitsin on ainakin yhden isokokoisen autotoimittajakollegan mielestä kaasujalan tiellä.

Koeajoautossa oli varusteluettelon mukaan verottomana 186 euron lisähintainen mukavuusistuin, jonka säädöt ovat monipuoliset: normaalien pituus- ja korkeussuunnan säätöjen lisäksi etureunan korkeutta säätämällä istumaosan kaltevuuden saa mieleisekseen. Reisitukea voi säätää istuinosan pituussäädöllä, selkänojan kaltevuus säätyy säätöpyörällä portaattomasti ja ristiselän tuki sähköisesti. 

MBUX Sprinteriin

Uudessa Sprinterissä on Mercedes-Benzin henkilöautoista tuttu MBUX-käyttöliittymä, joka toimii myös perustana kuljetusten etähallinnan mahdollistaville Mercedes PRO connect -toiminnoille. Kojelaudan keskellä oleva 7-tuumainen kosketusnäyttöruutu on pieni, mutta ajaa hyvin asiansa, koska siinä on vähemmän toimintoja kuin henkilöautoissa. Sprinterin saa myös isommalla 10,25 tuuman näytöllä.

Näytön alapuolella on siihen liittyvät painikkeet ja äänenvoimakkuuden säädin ja vielä alempana ilmanvaihtoon liittyvät säätimet. Säätöjä ei tarvitse hakea valikoista. Alaosassa on myös turhan suuri paneeli muutamaa pyöreää lokeroa varten – ilman sitä keskipaikalla olisi vielä reilummin jalkatilaa.

Sprinterin kojelaudan päällä on kolme kannellista lokeroa, joista keskimmäisessä on 12 voltin virtapistoke, kaksi USB-liitäntää ja johdoton latausjärjestelmä Qi-standardia 1.2 tukevia mobiililaitteita varten.

Mukeille tai tölkeille koloja on vaikka kuinka monta, mutta esimerkiksi paksulle aurinkolasikotelolle ei tahtonut löytyä sopivaa säilytyspaikkaa.

Katon rajassa on hyllyt sekä kuljettajan että apumiehen puolella. Ne eivät ole yhtä isot kuin tilavimmissa kilpailijoissa, mutta sitäkin käytännöllisemmät: niistä saa pienetkin tavarat kurkottelematta ulos, koska käsi ulottuu lokeron perälle. 

Hieno voimalinja

Koeajoauto oli varustettu 143-hevosvoimaisella 2,1-litraisella dieselmoottorilla, joka täyttää tiukat Euro 6c-päästövaatimukset.

Kyseisellä koneella ja 9-vaihteisella automaattivaihteistolla Sprinter liikkuu kevyellä kuormalla vaivattomasti niin taajama-ajossa kuin maantielläkin. Mercedeksen dieselmoottori on käyttöominaisuuksiltaan erinomainen. Se reagoi hyvin kaasupolkimen käskyihin ja vaihteiston välityssuhteet on valittu suomalaisiin rajoituksiin sopivasti niin, että kone kiertää 100 km/t nopeudella 2 000 kierrosta minuutissa.

Vaikka Sprinterissä on kuultavissa pakettiautomaista kaikua varsinkin vaneroimaton kuormatila tyhjänä, melutaso on sen verran alhainen, että Mersulla on mukava taittaa matkaa satasen vauhdillakin.

Koeajetun Sprinterin ainoa kauneusvirhe muuten laadukkaan tuntuisessa autossa oli kuljettajan puoleinen lokero, jonka kansi ratisi ajossa ja reistaili avattaessa. 

Helpompi lastata

Koeajoauto on keskipitkä A2-versio verottomana 1 959,20 euron hintaisella korotetulla katolla. Kuormatilaa tällaisessa Sprinterissä on yksitoista kuutiota – puolitoista kuutiota enemmän kuin normaalikorkuisessa versiossa. Yli 3,2 metriä pitkässä kuormatilassa on lattiapintaa 5,539 neliötä.

Koeajetussa versiossa 3,5 tonnin kokonaispainoisen Sprinterin kantavuus on 1 330 kiloa, mutta etuvetoisten joukosta löytyy samalla kokonaispainolla lyhyempi A1 ONE -versio peräti 1 470 kilon kantavuudella. Lisäksi vetokoukkuun saa kytkeä maksimissaan kahden tonnin painoisen jarrullisen perävaunun.

Etuvetoisen Sprinterin kahdeksan senttiä matalampi lastauskorkeus – 56,6 senttiä – on nyt samalla tasolla kuin Volkswagen Crafterin etuvetoversiossa.

Koeajoautossa peräpään astinlauta vielä helpotti autoon nousemista ja kuorman lastaamista. Astinlauta on lisävaruste samoin kuin yllättäen myös kuormatilaan oikealle taakse sijoitettu nousukahva, jollaisen luulisi kuuluvan pakun varustukseen. Liukuoven sivulla on toinen nousukahva.

Kun kokonaiskorkeus on sama kuin takavetoisessa versiossa, etuvetoisen Sprinterin takaovet ovat kahdeksan senttiä korkeammat. 

Varustus maksaa

Etelämpänä Euroopassa ihmetellään, kuinka hyvin varustettuina Suomessa myydään pakettiautoja. Sprinterissäkin on monia henkilöautoista tuttuja varusteita, kuten ajovaloautomatiikka, ilmastointi automaattisella lämmönsäädöllä ja kuljettajan istuimen lämmitys – vänkärit saavat tulla toimeen ilman lämmitystä, mutta Suomeen tuotavien Sprintereiden ohjaamon lisälämmöneristys helpottaa talvella liikkumista.

Varustukseen kuuluvat myös muun muassa Eberspächer-lämmitin kellolla, 3,5-tonnisten versioiden sivutuuliavustin, sähkötoimisesti liikkuvat ikkunat ja sisään käännettävät ulkopeilit sekä uutuutena Wet Wiper -tuulilasinpyyhkimet, joissa pesuneste suihkutetaan sulkien juurista ja pyyhitään samalla pyyhkimien liikkeellä.

Jos lisävarustelistalta lähdetään ruksailemaan vielä lisää tavaraa, niin verottomana 421,60 euron hintainen peruutuskamera helpottaa Sprinterin kääntelyä. Vaikka pakua peruutellaan peileillä, kamera helpottaa käytössä olevan tilan hyödyntämistä ja lisää turvallisuutta: ruudusta näkee, että auton taakse ei ole juossut lapsia tai ilmestynyt muuta yllättävää.

Koeajossa olleen Sprinter-version listahinta on 54 247,92 euroa, mutta koeajoauton lisävarusteet nostavat sen hinnan peräti 70 521,32 euroon.

Kalleimpina koeajoauton tehdaslisävarustelistalta erottuvat Distronic-etäisyysavustin 1 041,60 euroa, aktiivinen kaista-avustin 545,60 euroa, seleeninharmaa metalliväri 1 760,80 euroa, led-ajovalot 1 922 euroa, kiinteä vetokoukku 682 euroa, 270 astetta aukeavat takaovet 607,60 euroa ja vanerointi 956 euroa. Lisäksi koeajoauton kokonaishinnassa on mukana nastoitetut Nokian talvirenkaat vanteineen, 1 400 euroa.

Vastinetta rahalle

Mercedes-Benzin Sprinter, Volkswagenin Crafter ja sen sisarmalli MANin TGE sekä Fordin iso Transit ovat kaikki ajettavuudeltaan, tekniikaltaan ja käytettävyydeltään hyviä nykyaikaisia pakettiautoja. Valintaan niiden välillä vaikuttavat makuasioiden ohella erityisesti kustannukset, ylläpitopalvelut ja soveltuvuus kuljetusten ohjaamiseen telematiikalla kuorma-autojen tapaan. Sprinterissä tehdasasenteisen Mercedes PRO connectin kahdeksan järjestelmää mahdollistavat digitaalisen ajopäiväkirjan, kuljetuskaluston paikantamisen, logistiikan suunnittelun, kulutuksen ja huoltotarpeen seurannan sekä ajoneuvojen välisen kommunikoinnin reaaliajassa.

Niin Mercedes-Benzillä kuin sen kilpailijoillakin on tarjota todella laaja mallisto: kun kaikki koko-, paino-, käyttötarkoitus- ja varustevaihtoehdot lasketaan mukaan, Sprinteristä on kaikkiaan yli 1 700 erilaista vaihtoehtoa. Hintojen vertailu eri vaihtoehtojen välillä onnistuu parhaiten, kun tietää, millaisiin kuljetustarpeisiin autoa valitaan.

Etuvetoisten Sprintereiden hinnat lähtevät karun ONE-version 39 391,54 eurosta, mutta halvin automaattivaihteinen versio 3,5 tonnin kokonaispainolla ja nyt koeajetulla koneella maksaa 47 491,88 euroa. Takavetoisetkin on jo hinnoiteltu, mutta uudet nelivetoiset Sprinterit tulevat vasta loppuvuodesta.

VERROKIT

• Volkswagen Crafter
• Ford Transit

PLUSSAT

+ Mukava ajettava 
+ Mainio voimalinja 
+ Hyvä kuljetuskyky

MIINUKSET

- Iso kääntösäde 
- Vänkärillä ei istuinlämmitintä 
- Moni varuste lisähintaan

TEKNIIKKAA

Juha Partanen