veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

VAPAALLA

Leira on 80 000 museoesineen koti – aarteet asustelevat kokoelmakeskuksessa

Leira on 80 000 museoesineen koti – aarteet asustelevat kokoelmakeskuksessa
22.3.2022

Tiesitkö, että museon pysyviin ja vaihtuviin näyttelyihin mahtuu vain murto-osa niiden hallussa olevasta esinepaljoudesta. Missä kaikki museoiden esineet sitten ovat? 

Yksi tällainen paikka on Leiraksen vanha lääketehdas Tammisaaressa Koivuniemen teollisuusalueella. Kuuden läntisellä Uudenmaalla sijaitsevan ammattimuseon esineistöä säilytetään kokoelmakeskus Leirassa.  

Ensimmäiset kokoelmat muuttivat Leiraan vuonna 2014, ja kokoelmakeskus avattiin ensi kertaa yleisölle vuonna 2018. Kokoelmakeskuksessa on noin 80 000 museoesinettä ja 800 000 valokuvaa. 

Esineet näkyville kokoelmakeskuksessa

Museoiden säilytystiloista tulee useimmille mieleen Indiana Jones -elokuvan kohtaus, jossa liitonarkki piilotetaan isoon varastoon ja jonne se hautautui unohduksiin loputtomien käytävien ja samankaltaisten laatikoiden keskelle.

Jo ensikurkistus Leiraan todistaa mielikuvan vääräksi. Tila on suuri, erilaista tavaraa täynnä olevia hyllyjä on neljässä kerroksessa jopa kuuden metrin korkeudessa. 

Esineet ovat kauniisti esillä. Isojen hallien ohessa Leirassa on myös erillisiä huoneita ja työskentelytiloja, joissa pienempiä aarteita säilytetään.

Haastattelin tätä juttua varten museoammattilaisia Vihdin, Hangon, Fiskarsin, Länsi-Uusimaan ja Lohjan museoista.  

”Kokoelmakeskuksen etuja ovat esimerkiksi pitkäaikaissäilytyksen olosuhteiden optimointi. Valo, lämpötila ja ilman suhteellinen kosteus voidaan säätää kokoelmakeskuksessa suotuisaksi. Lisäksi etuna on säilytysolosuhteiden jatkuva kontrollointi sekä monipuoliset säilytysratkaisut”, museonjohtaja Heidi Tammelin Vihdin museosta kertoo. 

Tuoleja Tammisaaren museon kokoelmissa.

Radiovastaanottimia Tammisaaresta.

Arkkuja Lohjan Museon kokoelmasta.


Esineitä rakastavalle Leira onkin melkoinen elämys. Mitä täältä ei löydy, sitä tuskin osaa edes kaivata. Jo pelkästään erilaisten tuolien, pianojen, ompelukoneiden ja arkkujen määrä hengästyttää. Täältä löytyy esineiden koko kirjo aina arkisista tavaroista teollisuudessa tarvittaviin koneisiin.

”Länsi-Uusimaa on pinta-alaltaan pieni maakunta, jossa on kuusi ammatillista museota. Leiran kokoelmakeskuksesta löytyy ”pähkinänkuoressa” koko maakunnan aineellinen kulttuuriperintö. Kokoelmat kertovat mm. varallisuuden ja elinkeinojen eroista maakunnassa”, museonjohtaja Annamari Juvonen-Eskola Lohjan Museolta toteaa. 

Jokainen museo tallettaakin oman paikkakuntansa historiaa. ”Vihdin museo on maailman ainoa museo, joka tallettaa Vihtiä ja vihtiläisyyttä. Kokoelmamme ajoittuvat 1700-luvulta tähän päivään”, Heidi Tammelin kiteyttää.

Paikallisuus valttia kokoelmissa

Juuri paikallisuus antaa museoille oman pikantin ilmeensä. ”Lohjan Museo kerää harkitusti paikalliseen historiaan liittyvää esineistöä, esimerkiksi 1970-luvun esineistöä, ja tallettaa paikallista muoviteollisuutta. Lohjan kaupungin kehitys tämän päivän Lohjaksi kiihtyi juuri 1970-luvulla, joten kyseisen aikakauden esineistön kerääminen on perusteltua ”, Annamari Juvonen-Eskola toteaa. 

”Fiskarsin museon esineet kertovat puolestaan elämästä Fiskarsin ruukissa eri aikakausina aina raudanvalmistukseen liittyvistä ammateista Fiskarsiin muuttaneiden käsityöläisten ja taiteilijoiden teoksiin”, museon amanuenssi Maria Ollikainen kuvailee.

Vanhat vihtiläiset helmet Leirassa ovat Vihdin seurakunnan omaisuutta. Kasukka ja kalkkiliina ovat sattumalta säilyneet kirkon tuhoisasta palosta, ja ne siirrettiin ”turvaan” edustamaan Vihtiä Leirassa.

Lohjan Museon muoviesineitä.

Kunkin museon kokoelmissa onkin aistittavissa sekä paikallisväriä että historian havinaa.

”Hangon museon kokoelmat jouduttiin evakuoimaan, kun Hanko luovutettiin Neuvostoliitolle. Evakuoinnin aikana peräti viidennes museon esineistä hävisi, joten sodan jälkeen, kun toiminta aloitettiin uudelleen, kokoelmia kartutettiin lisää”, museonjohtaja Laura Andersson kertoo. 

Esineitä oli tuolloin jäljellä 500, nyt esineitä on 13 0000. Hangon museon kokoelmat kattavat merenkäynnin, teollisuuden ja kylpyläajan. Mutta kokoelmista löytyy myös paljon tavallisten hankolaisten jäämistöä. 

Esinetutkija ja kokoelma-amanuenssi Lena Dahlbergin mukaan Länsi-Uudenmaan museon kokoelman helmiä ovat juuri arkiset esineet, joihin liittyy henkilöhistoriallinen aspekti. 

Esineitä on tammisaarelaisista kodeista laidasta laitaan – aina pitsipöytäliinoista, juhlavaatteista isoihin täyspuisiin kaappeihin. Tarinat tietysti maustavat esineet entistä kiinnostavammiksi.

”Esineitä on kulkeutunut kokoelmiimme Viipurista, Afrikasta ja Japanista asti”, Lena Dahlberg toteaa.

Kun esineitä katsoo, ei voi olla miettimättä, mitä kaikkea ne ovatkaan nähneet ja millaisten käsien kautta kulkeneet. Tämä kynttilänjalka on hopeaseppä Henrik Dahlmanin mestarikoe vuodelta 1790. Esineen pohjassa on kaiverrus MD 1811, mikä saattaa viitata, että Henrik olisi lahjoittanut sen vaimolleen Margaretalle häälahjaksi vuonna 1811. Kynttilänjalka oli kulkenut siitä lähtien suvussa, kunnes hopeaseppä Dahlmanin tyttärentyttären puoliso Georg Lindh lahjoitti sen Länsi-Uudenmaan museolle.

Länsi-Uudenmaan museon valokuva-amanuenssin Kiti Karvosen mielestä valokuvakokoelman helmiä ovat mm. Torsten Ranckenin metsäkuvat ja Fagerin veljesten iloiset saaristokuvaukset 1800-luvun lopulta. Fagerin veljesten ottama merellinen kuva tuo tuulahduksen menneen maailman lumoa.

Hangon museo on ylpeä tekstiilikokoelmastaan, josta tärkein on Adelaide-kokoelma. Siihen kuuluu lähinnä naisten vaatteita 1700-luvulta 1930-luvulle. Suvun naiset olivat säästäneet vaateita. Niitä ei säilytetty kokonaisina, vaan kangaskaistaleina, jotka oli rullattu tiiviisti, jotteivat tuholaiset pääsisi niihin käsiksi. Kun kokoelma lahjoitettiin museolle, konsevaattori ompeli kaistaleet puvuiksi. Kuvassa naisen puku 1880-luvulta.

Se, että usean eri museon kokoelmien esineet löytyvät saman katon alta, on Leirassa työskentelevien mielestä suuri etu sekä kokoelman esittelyssä yleisölle että ammatillisesti.

Usein museossa on vain yksi aiheesta vastaava amanuenssi tai esinevastaava, joten työ voi olla yksinäistä. Leirassa on helppo tehdä yhteistyötä ja samalla omiin ongelmiin ja kysymyksiin saa tukea.

”Yhteinen kokoelmakeskus mahdollistaa monimuotoisen yhteistyön, mahdollistaa yhteisten käytäntöjen luomisen kokoelmiin liittyen sekä helpottaa esineiden lainaamista museosta toiseen”, Maria Ollikainen toteaa.

Leirassa myös toisen museon kokoelmat ovat tulleet tutuksi.

”Kulisseissa rakennetaan hyllyjä ja järjestellään kokoelmia. Samalla kun esineitä käydään läpi, esiin nousee yksittäisiä kiinnostavia esineitä, joita on mahdollisuus tutkia ja pohtia, miten ne liittyvät paikkakuntaan, siellä asuneisiin henkilöihin ja historiallisiin tapahtumiin”, Lena Dahlberg kertoo kuvaillessaan esinetutkijan työtä. ­

Millaisia esineitä museot hankkivat?

Museot eivät juurikaan itse hanki esineitä, vaan ne kartuttavat kokoelmiaan suurilta osin lahjoituksilla.

”Tosin joskus saatamme olla yhteydessä johonkin tahoon, seuraan tai yritykseen ja kysymme, olisiko heillä mahdollisuus lahjoittaa museollemme esine”, Laura Andersson tarkentaa.

Kuka tahansa voi siis lahjoittaa museolle sopivaksi katsomansa esineen. Iso kysymys onkin se, mitä kaikkea voidaan ottaa vastaan. Jos esineellä ei ole yhteyttä paikkakuntaan, se voidaan ohjata johonkin toiseen museoon.

Museoiden kokoelmien kartutuspolitiikka on myös muuttunut jonkin verran vuosien varrella. Museot kuuluvat myös TAKO eli tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkostoon, joissa museoiden tallentamistyöjakoa koordinoidaan niin, että lopputuloksesta tulisi valtakunnallisesti mahdollisimman kattava.

Lopuksi pyysin haastateltavia kertomaan, millaisia esineitä tai muuta materiaalia museot toivoisivat saavansa kokoelmiinsa.

Länsi-Uudenmaan museo kaipaisi materiaalia, joka liittyy saaristolaiselämään, mökkeilyyn ja veneilyyn.

”Haluaisimme tallentaa myös kesämökkiläisten ja niiden, joiden kakkosasunto on alueella, elämää. Kaipaamme valokuvia ihmisten vapaa-ajasta, kodeista ja arjesta etenkin 1980- ja 1990-luvuilta”, Lena Dahlberg ja Länsi-Uudenmaan museon valokuva-amanuenssi Kiti Karvonen kertovat.

Myös Fiskarsin museo on kiinnostunut kodin arkisista askareista eri aikakausilta -myös nykypäivästä. 

Pojat tupakalla Skvärenillä. Harry Holmströmin kuva on Länsi-Uudenmaan museon kokoelmaan.

Vitriini kuuluu Fiskarsin museon kokoelmaan.

”Lohjalla pitkät perinteet omenan viljelyssä, johon liittyvää esineistöä on niukasti museon kokoelmissa. Tämä voisi olla hyvä tallennuskohde valtakunnallista TAKO-yhteistyötä ajatellen”, Annamari Juvonen-Eskola pohtii.

”Vihdin museota kiinnostaa Vihdin historiaan liittyvät dokumentit ja objektit, joilla todennetut ja kattavat taustatiedot, ne olisivat ”karkkeja”, Heidi Tammelin määrittelee.

Museot eivät talleta vain menneisyyttä, vaan suuri haaste on tallettaa myös nykyisyyttä. ”Museot ottavat talteen sen, mitä meidän ajastamme kerrotaan tulevaisuudessa”, Laura Andersson toteaa.

Katja Weiland-Särmälä

Kirjoittaja on taidehistorioitsija ja esinetutkija

KIERROS LEIRASSA? Kävijät pääsevät tilauksesta tutustumaan museoammattilaisten arkeen ja näkemään museoesineitä kulissien takana. Lisätietoa saa sähköpostitse. Esinevaraston elämään voi tutustua Facebookissa.

Näitä muut lukevat nyt

Rahat, verot, työ & eläke, koti